Siirry pääsisältöön

Maanantai, huonon onnen päivä.


Heips rakkaat lukijat ja tukijat!

Loma viikko on takana ja uusi viikko edessä. Loma viikko tuli todellakin tarpeeseen, toki reissun päällä väsyttääkin. Olimme ihan puhki reissun jäljiltä, vaikka meillä oli ollut ”aivot narikkaan” reissu.

Miten sinun maanantai päiväsi on alkanut? Minä olin seurakunnalla auttelemassa ruoanjaossa. Oli todella hyvä mieli siitä, että sain ihmisille tehdä hyvää tuon palvelus muodon kautta. Tänään kävimme ystävän kanssa myös lenkillä, jonka jälkeen tulimme meille pelaamaan Nintendoa. Nostalgiset fiilikset nousevat lapsuudesta, kun pelataan 8bittisellä. :D Huisin hauskaa siis :D

Tänään sain myös lisää huonoja uutisia. Mummini kunto on huonontunut ja hän on tällä hetkellä sairaalahoidossa. Olen ollut hänestä kovin huolissani. Olen yrittänyt soittaa hänelle, hän ei ole vastannut puheluihin eikä soittanut takaisinkaan. Ei todellakaan ole mummin tapaista, että hän toimii tuolla tavalla. Mieli on todella maassa. Huomaan todellakin, että minulla itselläkin on oma toipuminen kesken. En tahtoisi jaksaa, kun liikaa asioita tuppaa tulemaan. Ensinnäkin anopin tilanne, mummini tilanne ja oma sairastaminen.

Tänäänkin muutama ihminen kyseli minulta koulusta. En jaksa enää, että ihmiset siitäkään kyselevät. Se on niin turhauttavaa, kun itse haluaisit opiskella, etkä pysty tai voi. Olisihan se hienoa, että asiat menisivät eteenpäin, mutta en minä itse mahda omalle terveydelle mitään. Toki voihan omaan terveyteen, jollakin tavalla vaikuttaa, mutta jos on sukuperäisiä sairauksia niin ne tulevat, jos ovat tullakseen. Olen aikaisemminkin kirjoittanut siitä, että elämä ei todellakaan mene niin kuin me itse haluaisimme sen menevän. Meidän on otettava vastaan se mitä meille annetaan. Päivä ja hetki kerrallaan, isän kämmenellä. Kyllä tämä ottaa todellakin koville.

 Huomenna minulla on lääkäri ihottuman sekä tyrän vuoksi. Tyrä on nyt enemmän alkanut oireilemaan. Huomenna saan hakea tyrävyön itselle ja toivottavasti pärjäisin sen kanssa ainakin sinne huhtikuulle asti. Silloin olisi leikkaus tiedossa. Silloin vihdoinkin voisin päästä vaivastani eroon. Todellakin odotan sitä, että saan tiputettua painoa ja pääsen tyräleikkaukseen. Jos en sinne asti pysty odottelemaan, niin sitten on katsottava asioita uudestaan. Päivä kerrallaan tässäkin asiassa.

Ihanaa viikkoa teille rakkaat lukijat ja tukijat! <3 Pidetään rakkaistamme huolta!


Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tervetuloa uusi vuosi 2021!

Heips rakkaat lukijat ja tukijat!  Vuosi vaihtui ja kohta juhlimme ystävänpäivää. Toivotaan, että teidän vuosi on alkanut hyvissä merkeissä ja olette löytäneet myös jotakin uutta ja avartaa omiin elämiinne.  Minun vuosi alkoi mukavissa merkeissä. Lapsilla jatkui koulut normaalisti, vaikka toki vielä korona jyllää. Minäkin sain itselleni työpaikan ja olen siitä erittäin kiitollinen. Työskentelen pienessä päiväkoti yksikössä alle 2 vuotiaiden lasten ryhmässä. Päivät ovat vaihtelevia ja erilaisia, vaikka lasten perusrytmi on päivittäin samankaltainen. Nautin työstäni, mutta täytyy myös todeta, että välillä väsymys painaa niin kehoa, kuin mieltä. Päiväkoti työ on fyysisesti sekä henkisesti rankkaa. Silti en vaihtaisi tätä työtä pois, sillä rakastan tehdä tätä työtä ja kokonaisella sydämellä. Minulla on aivan upea työtiimi, jonka kanssa tehdä töitä ja muutenkin on sellainen kotoisia olo työpaikalla, että kotona.  Vapaa-ajalla olen myös pyrkinyt liikkumaan. Toki niinkuin viimek...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Karhunpoika sairastaa, häntä hellikäämme.

Heips rakkaat lukijat ja tukijat <3 Täällä makoilen sängyssä flunssan kourissa kotona. Tekisi mieli mennä takaisin nukkumaan. Ei jaksa, kun syödä ja nukkua. Veto on ihan poissa. Kurkkua kutittaa ja räkä sen kun lentää. Valot käyvät silmille ikävästi. Pimeä huone ja yksinäisyys. Olisi tuossa luettavaakin. Pakko-oireisiin liittyen lainasin kirjan. Olen myös nyt lukenut kirjoja masennuksesta ja siitä, kuinka masennuksesta voi toipua. On ollut helpottavaa nähdä, että todellakin voin tästä toipua ja tulla terveemmäksi ihmiseksi. Kuitenkin, se vaatii todella sen oman panoksen, että tekee töitä sen eteen. Olen myös huomannut joitakin ihmisiä, jotka vellovat masennuksessa ja menneissä asioissa. Ei sellainen paranna ketään. On otettava positiivisempi asenne ja mentävä eteenpäin. Itsekin voin sanoa, että ei se helppoa ole mutta onneksi on hyvä tukiverkko ja ystävät, ketkä jaksavat potkia eteenpäin. Ilman tukiverkkoa ja ystäviä, en olisi näin hyvässä tässä tilanteessa. Tänään en ...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Arjen vuoristorataa.

Heips rakkaat lukijat ja tukijat <3 Minulla onkin ollut pieni tauko blogini kanssa. En ole saanut aikaiseksi tekstiä. Tänään ajattelin kirjoitella ja olen ajatellutkin, että kirjoitan silloin, kun sydämestäni kumpuaa tekstiä. Viikonloppu Viikonloppuna vietin lähimpien tyttö kavereiden kanssa 29-vuotis synttäreitäni. Juhlat onnistui mainiosti suunnitellun mukaan. Olimme ensin tyttöjen kanssa meillä. Söimme, juttelimme, tanssimme ja pelailimme pantomiimi aliasta. Oli oikein mukava pippalot ja nautin täysin siemauksin kaikesta. Loppu illasta menimme keilaamaan. Hohto keilausta ja tulihan siinä samalla tanssahdeltua keilaradalla. Tulin kotiin joskus puolen yön aikaan. Huomasin myös sen, että masennukseni kanssa minulla oli hyvin ailahtelevat tunteet. Se ei menoa haitannut, sillä tytöt ymmärsivät sen ja antoivat minun olla oma itseni. Välillä fiilikset olivat katossa ja välillä olin alakuloisempi. Odotin synttäreitä todella paljon. Varmaan stressi laukesi siinä, kun istuimme...
Lähetä kommentti
Lue lisää