Siirry pääsisältöön

Ihanaa, kamalaa arkea.


Heips rakkaat lukijat ja tukijat! 

Perjantai

Viikko on vierähtänyt nopeasti ja tänään on perjantai. Se tarkoittaa taas viikonloppua yhdessä perheen kanssa. Tosin minulla ei tällä hetkellä ole perjantai fiilistä, kun olen edelleen sairaana kotona.

Kävin tänään lääkärissä ja siellä meni kaikki niin kuin pitikin. Sain lisää sairaslomaa kuun loppuun asti. Sovimme, että lääkäri kirjoittaa hoitavalle tyrä lääkärille tekstin ja kirurgi soittelee minulle ensi maanantaina. Odotan kovasti tuota puhelua. Alkuperäinen suunnitelmahan oli, että tiputtaisin painoa, ennen kuin tyrä leikattaisiin. Nyt kuitenkin fysioterapeutti sekä lääkäri ovat yhdessä päätyneet, että tyrä olisi leikattava jo nyt. Sillä se haittaa sitä, että selkää ei voida kuntouttaa ennen kuin tyrä on saatu leikattua. Joten tässä tulee hyvin pitkä tie sairastamisen ja kuntoutumisen osalta. Ehkä, jos kaikki menee hyvin ja pääsisin tyrä leikkaukseen aiemmin, voisin mahdollisesti osallistua ensi keväänä värieste juoksuun. Se olisi todella hienoa. Mutta saa nähdä kuinka leikkaus ynm. aikataulut antavat periksi. Nyt mennään vaan hetki ja päivä kerrallaan. Onhan se toki hyvä, että joitakin unelmia on odottamassa, mutta saa nähdä, kuinka saan toteutettua ne tässä elämän tilanteessa.

Kävin tänään myös röntgenissä. Selkäni kuvattiin. Nyt vielä ainakin pari viikkoa menee sairaslomalla ja sitten katsotaan tilanne uudelleen. Ensinnäkin tuo maanantain puhelinsoitto ratkaisee nyt todella paljon, että miten pääsemme etenemään näissä asioissa. Toivotaan parasta ja pelätään pahinta :D 

Lauantai

Eilinen päivä minulla meni osittain ahdistuksen merkeissä. Kävin tosiaan siellä lääkärissä ja muuten meni päivä kotosalla ollessa. Illemmalla kävin mieheni kanssa piipahtamassa seurakunnalla nuorten illassa. Todellakin oli kiva, että illaksi oli muuta menoa, sillä minusta tuntuu siltä, että ahdistus on lisääntynyt nyt, kun olen pitkään sairaana kotona. Haluaisin ja kaipaisin niin sitä normaalia elämää. Olen sosiaalinen, joten minulle pitkään kotona oleminen ei ole hyväksi. Olen yrittänyt tulevalle viikolle järjestää jonkun verran menoja, ettei aika menisi taas kotona olemiseen. Mutta toki tällä hetkellä myös tuo selän kuntokin vaikuttaa liikkumiseen ja olemiseen.

Olen myös huomannut senkin, että kun olemme mieheni kanssa kotona kahdestaan ja pitkään niin toki se vaikuttaa myös parisuhteeseen. Siksi on tärkeää, että molemmilla on myös ihan omaakin aikaa hengähtää ja nähdä ystäviä. Normaalisti, jos kävisin harkassa niin silloin osaisin myös kaivata toista puoliskoa enemmän. Nyt kun ”tuijotetaan” toisiamme 24h/7 niin ei siinä ehdi ikävä tulemaan laisinkaan. Minua toisaalta myös ärsyttää se, kun haluaisin katsella omia ohjelmia ja tehdä asioita sen mukaan, miten itse haluan. Joskus se tuntuu hankalalta, kun mies pyytää katsomaan telkkaria tai jotakin muuta tekemistä ja minua ei juuri sillä hetkellä nappaisi, kun ”omat” hommat tuntuvat tärkeämmältä siinä hetkessä. Ehkä se on vaan jotenkin sitä, että kun itseään harmittaa niin monesti tulee sitten kiukku purettua siihen kaikkein lähimpään ihmiseen.

Olen myös itse huomannut, että minulle arjen rutiinit ovat erittäin tärkeitä. Minulla on esim. aamuisin tietty järjestys aamu rutiineille. Olen myös huomannut, että muutenkin arki päiviin olen tehnyt paljon rutiinin omaisia asioita. Monesti siinä vaiheessa meinaa pinna palaa, jos tulee pienikin muutos arjen askareisiin. Haluaisin pitää kiinni niistä asioista, joita olen arkeeni suunnitellut. Tuntuu vaikealta ja joskus haastavaltakin, jos asiat muuttuvat kesken kaiken. Toki onhan se niinkin, että elämää ei pysty aina suunnittelemaan etukäteen ja, jos muutoksia tulee niin sille ei sitten vain mahda mitään. Sen mukaan on sitten mentävä.

Tänään olen suunnitellut leipovani korvapuusteja huomisille koru kutsuille. Imurointikin olisi paikallaan, mutta luulen, että se jää nyt miehen tehtäväksi. Haluaisin niin kovasti siivota yms. Mutta nyt selkä ei anna siinä asiassa periksi. Tulipas tästä pitkä teksti tällä kertaa.

Kiitos teille rakkaat lukijat ja tukijat, että olette mukana näissä arjen askareissa ja haasteissa tämän blogini kautta. Iso lämmin kiitos teille! Ilman teitä, minä en jaksaisi jakaa ihanaa, kamalaa arkea teille :D Tsemppiä viikonloppuun ja tulevaan viikkoon! Nautitaan rakkaistamme <3

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tervetuloa uusi vuosi 2021!

Heips rakkaat lukijat ja tukijat!  Vuosi vaihtui ja kohta juhlimme ystävänpäivää. Toivotaan, että teidän vuosi on alkanut hyvissä merkeissä ja olette löytäneet myös jotakin uutta ja avartaa omiin elämiinne.  Minun vuosi alkoi mukavissa merkeissä. Lapsilla jatkui koulut normaalisti, vaikka toki vielä korona jyllää. Minäkin sain itselleni työpaikan ja olen siitä erittäin kiitollinen. Työskentelen pienessä päiväkoti yksikössä alle 2 vuotiaiden lasten ryhmässä. Päivät ovat vaihtelevia ja erilaisia, vaikka lasten perusrytmi on päivittäin samankaltainen. Nautin työstäni, mutta täytyy myös todeta, että välillä väsymys painaa niin kehoa, kuin mieltä. Päiväkoti työ on fyysisesti sekä henkisesti rankkaa. Silti en vaihtaisi tätä työtä pois, sillä rakastan tehdä tätä työtä ja kokonaisella sydämellä. Minulla on aivan upea työtiimi, jonka kanssa tehdä töitä ja muutenkin on sellainen kotoisia olo työpaikalla, että kotona.  Vapaa-ajalla olen myös pyrkinyt liikkumaan. Toki niinkuin viimek...

Karhunpoika sairastaa, häntä hellikäämme.

Heips rakkaat lukijat ja tukijat <3 Täällä makoilen sängyssä flunssan kourissa kotona. Tekisi mieli mennä takaisin nukkumaan. Ei jaksa, kun syödä ja nukkua. Veto on ihan poissa. Kurkkua kutittaa ja räkä sen kun lentää. Valot käyvät silmille ikävästi. Pimeä huone ja yksinäisyys. Olisi tuossa luettavaakin. Pakko-oireisiin liittyen lainasin kirjan. Olen myös nyt lukenut kirjoja masennuksesta ja siitä, kuinka masennuksesta voi toipua. On ollut helpottavaa nähdä, että todellakin voin tästä toipua ja tulla terveemmäksi ihmiseksi. Kuitenkin, se vaatii todella sen oman panoksen, että tekee töitä sen eteen. Olen myös huomannut joitakin ihmisiä, jotka vellovat masennuksessa ja menneissä asioissa. Ei sellainen paranna ketään. On otettava positiivisempi asenne ja mentävä eteenpäin. Itsekin voin sanoa, että ei se helppoa ole mutta onneksi on hyvä tukiverkko ja ystävät, ketkä jaksavat potkia eteenpäin. Ilman tukiverkkoa ja ystäviä, en olisi näin hyvässä tässä tilanteessa. Tänään en ...

Arjen vuoristorataa.

Heips rakkaat lukijat ja tukijat <3 Minulla onkin ollut pieni tauko blogini kanssa. En ole saanut aikaiseksi tekstiä. Tänään ajattelin kirjoitella ja olen ajatellutkin, että kirjoitan silloin, kun sydämestäni kumpuaa tekstiä. Viikonloppu Viikonloppuna vietin lähimpien tyttö kavereiden kanssa 29-vuotis synttäreitäni. Juhlat onnistui mainiosti suunnitellun mukaan. Olimme ensin tyttöjen kanssa meillä. Söimme, juttelimme, tanssimme ja pelailimme pantomiimi aliasta. Oli oikein mukava pippalot ja nautin täysin siemauksin kaikesta. Loppu illasta menimme keilaamaan. Hohto keilausta ja tulihan siinä samalla tanssahdeltua keilaradalla. Tulin kotiin joskus puolen yön aikaan. Huomasin myös sen, että masennukseni kanssa minulla oli hyvin ailahtelevat tunteet. Se ei menoa haitannut, sillä tytöt ymmärsivät sen ja antoivat minun olla oma itseni. Välillä fiilikset olivat katossa ja välillä olin alakuloisempi. Odotin synttäreitä todella paljon. Varmaan stressi laukesi siinä, kun istuimme...