Keskiviikon keskipäivä.

Heips rakkaat lukijat ja tukijat!

Viikko on alkanut mukavissa merkeissä. On ollut tällä viikolla paljon menoja. Illat ovat kuitenkin olleet vapaana ja on saanut kerätä voimia tulevaan viikkoon ja rauhoittua kotisohvalla oman puolison kanssa. Viikonloppu meni nopeasti ja oli kiva olla lapsi vapaalla viikonlopulla. Lauantai päivä meni ihan rennosti kotona miehen kanssa ja sunnuntaina oli seurakunta meininki. Siinähän se aika meni. Tuli nähtyä ystäviä ja vietettyä rentoa vapaa aikaa niin itsekseen kuin puolison kanssa.

Alku viikko on ollut hyvin vaihtelevilla fiiliksillä. Selkä ei edelleenkään ole kunnossa ja se tuottaa harmia ja meinaa omaa mielialaa laskea. Tuntuu, että olo selkäkivun kanssa pahenee päivä päivältä. Toisaalta nyt on ollut myös kiireisiä päiviä, niin ei ole selän venyttely harjoituksia kerennyt samalla tavalla tekemään. Yritän kuitenkin ryhdistäytyä siinäkin asiassa.

Eilen minulla oli pitkästä aikaa psykoterapia. Aluksi minusta tuntui siltä, että mitä minä täällä teen? Ei oikein huvittaisi jutella tai puhua asioista. Alku osa terapiasta meni siihen, että puhuimme kipeästä selästäni. Terapeutti oli hyvin aktiivinen ja kyseli kovasti, minua taas ei juurikaan olisi kiinnostanut. Loppu aika meni puhuessa väkivallasta. Oli mielenkiintoista huomata, kuinka sitä on ihmisenä kasvanut niin paljon, että ilman itkua pystyi puhumaan asiasta. Ehkä se myös tarkoittaa sitä, että niitä asioita ei tällä hetkellä ole elämässäni, eikä muutenkaan väkivalta ole pinnalla tällä hetkellä niin siitä sitten pystyy puhumaan ja juttelemaan ihan normaalisti, kuin mistä muusta tahansa asiasta.

Minulle ei ollut mikään ongelma palata menneisyyteen ja käydä niitäkin asioita läpi. Lähinnä lopuksi myös kävimme läpi pikku serkkuni kokemaa asiaa väkivallasta sekä sitä, että olen nyt tutustunut uuteen ystävään, joka on myös menneisyydessä kokenut vastaavia asioita, kuin minä. Todellakin olen iloinen siitä, että voin kulkea jonkun rinnalla ja olla häntä tukemassa vaikeassa elämäntilanteessa.

Huh, tulipas kerralla taas paljon kerrottavaa.

 Kävin eilen auttamassa ystävääni lasten hoidossa. Loppu ilta menikin kotona rentoutuen kotisohvalla ja venyttelyjä tehden. Nyt ollaankin jo puolessa välissä viikkoa. Hui, aika menee niin nopeasti. On uusi päivä ja uudet kujeet. Pääsee taas pitkästä aikaa kuoro treenejä vetämään. Meillä onkin viikonloppuna kuoro porukalla pikku joulut ja viimeinen vastuu vuoro sunnuntaina tänä vuonna. Onkin kiva lopettaa tämä vuosi kuoron kanssa tähän vaiheeseen. Ensi vuonna uudet laulut ja uudet haasteet.

Olen myös viime päivinä paljon miettinyt sitä, että vajaa kuukausi ja on joulu. Itse en ole joulu ihminen. Ei minusta edes tunnu siltä, että joulu olisi tulossa. Joulu on yksi päivä muidenkin joukossa. Tietenkin, jos jotakin positiivista olisi sanottava, niin joulu tehdään lapsille. Joulu on lasten juhla ja tietenkin Jeesuksen syntymäpäivä. Näin me kristilliset ihmiset ajattelemme näistä asioista. Joulussa on myös tärkeintä se, kun saa viettää aikaa rakkaiden ihmisten kanssa. Oman perheen kanssa. Siitä tulee joulu mieli.

Tuleva viikonloppu menee perheen ja lasten kanssa. On myös muutama oma meno, josta jo aikaisemmin mainitsin. On ihana jatkaa tätä viikkoa ja mennä eteenpäin.

Ihanaa viikkoa teille rakkaat lukijat ja tukijat! Pidetään rakkaistamme huolta! <3