Monirikasta arkea.

Heips rakkaat lukijat ja tukijat!

Viikko on vierähtänyt nopeasti. On ollut paljon tekemistä, vaikka tosin mahtuu myös niitäkin päiviä, kun olen istunut ja tuijottanut seinää monta tuntia. Kaikin puolin on ollut hyvä viikko. Minulla on sellainen olo, että nyt en oikein saa blogi tekstistä kiinni. Olen huomannut, että osa teistä on jaksanut aktiivisesti käydä kurkkaamassa, että onko uutta tekstiä tullut. Minun on pitänyt jo monena päivänä kirjoittaa uutta tekstiä, mutta jotenkin tuntuu siltä, että en ole saanut sitäkään aikaiseksi.

Tällä hetkellä olen vapaalla. Lapset ovat isällään ja olemme mieheni kanssa kahden kotona. Olen yrittänyt jokaiselle päivälle suunnitella, jonkin pienen menon. Sillä huomaan, että minua ahdistaa se, jos möllötän kotona. Mieluiten haluan käyttää aikani siihen, että käyn ulkona kavereiden kanssa tai pienellä kävelyllä mieheni kanssa. Kaipaan kovasti sitä normaalia arkea, jota minulla ei tällä hetkellä ole. Selkä on edelleen todella huonossa kunnossa, mutta näillä on mentävä.

Olen tavannut ystäviä, käynyt kirpparilla ja nähnyt siskon lapsia. Voisi sanoa, että meille siskon lasten kanssa tuli uusi harrastus. Olen siitä iloinen. Olemme käyneet noin joka toinen viikko muskarissa ja olimme siellä tällä viikollakin. Siitä on tullut meille myös sellainen mukava paikka, jossa saa tavata muitakin ihmisiä ja siskon lapset saavat uusia kavereita sitä kautta. Olen iloinen, että jaksan hoitaa heitä ja leikkiä heidän kanssaan.

Olen myös saanut tutustua uusiin ihmisiin. On ihana huomata se, että meille vain ”annetaan” ne uudet ystävyyssuhteet. Monesti minä ainakin mietin sitä, että kaikki mitä minulle ”annetaan” on tarkoitettu olevan sen juuri niin. Olen saanut myös olla tukena ihmisille, jotka ovat kokeneet vähän samankaltaisia asioita, kuin minä elämässä. On hienoa huomata, kuinka sitä on itse kasvanut niin paljon, että saa olla vertaistukena, jollekin toiselle. Sitä varten me täällä olemme. Tukemassa ja auttamassa toisiamme erilaisissa elämän tilanteissa.

Viime yön nukuin hirveän levottomasti ja olin ajatellut, että tänä aamuna nukkuisin pitkään. Ei se sitten onnistunutkaan. Mitä sitä väkisin nukkuu, jos uni ei kerta tule silmään. Nukkuu sitten, kun oikeasti väsyttää. Tällä hetkellä saan nauttia itsekseen aamun hiljaisuudesta ja rauhasta. Tämä on juuri sopiva hetki kirjoittaa blogia ja katsella niitä hömppä ohjelmia telkkarista. Tälle päivälle ei oikeastaan ole muita suunnitelmia. Yksi virallinen taloyhtiön kokous on kyllä hoidettavana iltapäivästä.

Huomenna onkin jo sunnuntai. Meidän perheelle se tarkoittaa sitä, että käymme seurakunnassa sunnuntaisin. En ole jaksanut siitäkään asiasta ottaa itselle pakko pullaa. On hyvä joskus myös sunnuntaisin levätä ja antaa aikaa itselleen. Tosin huomenna meillä on Jumalanpalvelus vähän myöhemmin iltapäivästä, joten siihen aikaan sinne jaksaa mennäkin.

Ihanaa viikonlopun jatkoa teille rakkaat lukijat ja tukijat! Pidetään rakkaistamme huolta! <3