Päivä vain ja hetki kerrallansa.

Heips rakkaat lukijat ja tukijat!

Ollaan puolessa välissä viikkoa. Olen tällä hetkellä kotona sairaslomalla. Tylsää. Todellakin olen aikaisemmin kirjoittanut, että elämä ei mene tietyn käsikirjoituksen mukaan, vaikka haluaisikin. Olen ollut viime aikoina aktiivinen lenkkeilijä ja se valitettavasti taisi ”kostautua” minulle. Tosiaan viime viikolla minulla oli jo alaselän kanssa ongelmia. Ajattelin, että kyllä tämä tästä menee ohi, joten menin harkkaan normaalisti ja jatkoin liikuntaakin siihen lisäksi. Toisin kävi, selkä tosiaan meni tuossa maanantai iltana. Ihan normaalin päivän olin harkassa ja illemmalla lenkille lähtiessä, en enää kyennyt kävelemään normaalisti. Hirveä jomotus alaselässä ja lenkki jäi kesken. Ti minulla piti olla koulupäivä, mutta aamulla, kun heräsin en kyennyt nousemaan sängystä ylös. Oli pakko soittaa akuutti aikaa päivystykseen.

Hienosti kaikki meni ja sainkin ajan jo samalle päivälle. Fysioterapeutti otti minut vastaan ja sain kuntoutusohjeet kotiin sekä selkävyön. Nyt minulla onkin kunnon ”pakkaus” päällä, kun on kaksi vyötä. Toinen selälle ja toinen tyrälle. Eilinen päivä meni kotona lepäillessä ja edelleen jatkuu samalla tavalla. Särkylääkettä otan myös säännöllisesti, sillä selkä on todella kipeä. Eilenkin illalla sohvalla istuessa äännähtelin, kun sattui niin, voi parahdus. No lenkki kielto vielä siihen päälle. Saan toki kävellä lyhyitä matkoja ja tehdä kotona asioita normaalisti, kivun sallimissa rajoissa tietenkin. Tässä nyt sitten kökötetään ainakin huomiseen asti kotona ja tsekkaan huomenna tilanteen, että onko lääkärille mentävä loppu viikosta. Jos en pysty kävelemään normaalisti, niin en ole siis työkykyinen. Ei ollut kauhean kiva soitella harkka paikalle, että selkä meni ja en pääse töihin tulemaan. Opettajalle jouduin myös ilmoittamaan, että kouluun en pääse. Kyselin opettajalta myös tehtäviä kotiin. Hän laittoi viestin, että tehtävien antaminen edellyttää lähipäiviin osallistumista. No ei ainakaan tämän vuoden puolella tule kotitehtäviä harkka päivän lisäksi, eli siis pehmeä lasku näin loppu vuodesta.

Loppu viikko meneekin ns. sairastuvassa. Teen päivittäin kuntoutusharjoituksia 1-3 kertaa päivässä. Syön särkylääkkeitä ja yritän liikkua kivun sallimissa rajoissa. No ainakin nyt tulee sitä pakko lepoa, jos ei muuten tajua levätä. Harmittaa kovasti, kun juuri pääsin harjoittelun makuun ja harkka päivät toivat mukavaa vaihtelua päiviin, niin sitten ei pääsekään harkkaan. No mutta näillä nyt on mentävä. Tänään ystäväni tulee meille kotiin leikkaamaan hiuksia ja siskonikin tulee lasten kanssa käymään. Se ainakin piristää mieltä ja saa vähän muutakin vaihtelua arkeen. Huomiselle ei ole vielä suunnitelmia. Perjantaina lääkäriin, jos tilanne on edelleen sama, kuin tänään. Huomenna onkin jo terkkariin soiteltava, että saa perjantaille aikaa sitten. Viikonloppu meneekin rennosti kotona ollessa ja isänpäivää vietellessä.

Ihanaa loppu viikkoa teille rakkaat lukija ja tukijat! Kiitos, että jaksatte seurata blogiani ja olla mukana tässä arjen askareissa kanssani näin ajatuksen voimalla <3 Ajatuksella päivä vain ja hetki kerrallansa.