Siirry pääsisältöön

Viikonloppu alkoi päivystyksessä.

Heips rakkaat lukijat ja tukijat!

Viikonloppu alkoi erittäin tutuissa merkeissä. Soittelin eilen terkkariin aikaa lääkärille. Kaikki ajat oli jo annettu eteenpäin, joten se on päivystykseen lähtö edessä.

Eilinen päivä meni kotona lepäillessä ja telkkaria katsellen. Lapset tosiaan lähtivät eilen isälleen ja meillä alkoi miehen kanssa vapaa viikonloppu. Eilen illalla katsoimme napakympin sekä stand upin. Valmistin meille gurmee iltapalan. Nakkimunakasta, kasviksia ja raejuustoa. Illasta keksimme vielä lähteä prismaan ostoksille. Oli kiva käydä klo 22:den jälkeen kaupassa.

Tänään tosiaan minulla herätyskello soi klo 7:män aamulla. Lähdin bussilla päivystykseen. Täällä sitä odotellaan edelleen. Olen yrittänyt nukkua muutaman tunnin. Sain voltarenia ja lihasrelaksanttia pistoksina. Verenpaine on hieman koholla ja pulssi. Nyt yritän kuluttaa aikaa nukkumalla ja lepäämällä. Odottelen vielä lääkäriä tsekkaamaan tilanteen. Näillä nyt siis on mentävä. Jos jotakin positiivista sanottavaa olisi niin ainakin se, että  ystävät ovat tukena ja saan nyt levätä. Tosin näissä hetkissä kaipaa eniten sitä normaalia arkea, kun lapset käyvät koulua ja saan opiskella. Sitä nyt kaikista eniten kaipaan tällä hetkellä.

Iso kiitos myös rakkaalle puolisolle,  kun jaksat olla tukena niin myötä- kuin vastamäessä. Todella arvostan sitä, sillä se ei nyky päivänä ole itsestään selvyys. Monesti on helppo valita se tie, että jättää puolison yksin sairastamaan. Minä ainakin olen päättänyt olla puolisoni rinnalla tapahtui elämässä mitä tahansa. Se on helpommin sanottu, kuin tehty. Siihen ainakin pyrin. Rakastaa toista ihmisenä juuri sellaisena, kuin hän on. Kaikkien elämän kirjojen, kuin tunteidenkin kanssa. Se on iso päätös, mutta kuitenkin täysin vapaaehtoista. Niinkuin vihkivalassa sanotaan: Minä Tahdon.

Ihanaa viikonloppua teille rakkaat lukijat ja tukijat! Pidetään rakkaistamme huolta ja nautitaan täysillä hetki kerrallaan. Koskaan ei ole liian myöhäistä. Aina on mahdollisuus kääntää nokka kohti oikeaa suuntaa.

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tervetuloa uusi vuosi 2021!

Heips rakkaat lukijat ja tukijat!  Vuosi vaihtui ja kohta juhlimme ystävänpäivää. Toivotaan, että teidän vuosi on alkanut hyvissä merkeissä ja olette löytäneet myös jotakin uutta ja avartaa omiin elämiinne.  Minun vuosi alkoi mukavissa merkeissä. Lapsilla jatkui koulut normaalisti, vaikka toki vielä korona jyllää. Minäkin sain itselleni työpaikan ja olen siitä erittäin kiitollinen. Työskentelen pienessä päiväkoti yksikössä alle 2 vuotiaiden lasten ryhmässä. Päivät ovat vaihtelevia ja erilaisia, vaikka lasten perusrytmi on päivittäin samankaltainen. Nautin työstäni, mutta täytyy myös todeta, että välillä väsymys painaa niin kehoa, kuin mieltä. Päiväkoti työ on fyysisesti sekä henkisesti rankkaa. Silti en vaihtaisi tätä työtä pois, sillä rakastan tehdä tätä työtä ja kokonaisella sydämellä. Minulla on aivan upea työtiimi, jonka kanssa tehdä töitä ja muutenkin on sellainen kotoisia olo työpaikalla, että kotona.  Vapaa-ajalla olen myös pyrkinyt liikkumaan. Toki niinkuin viimek...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Karhunpoika sairastaa, häntä hellikäämme.

Heips rakkaat lukijat ja tukijat <3 Täällä makoilen sängyssä flunssan kourissa kotona. Tekisi mieli mennä takaisin nukkumaan. Ei jaksa, kun syödä ja nukkua. Veto on ihan poissa. Kurkkua kutittaa ja räkä sen kun lentää. Valot käyvät silmille ikävästi. Pimeä huone ja yksinäisyys. Olisi tuossa luettavaakin. Pakko-oireisiin liittyen lainasin kirjan. Olen myös nyt lukenut kirjoja masennuksesta ja siitä, kuinka masennuksesta voi toipua. On ollut helpottavaa nähdä, että todellakin voin tästä toipua ja tulla terveemmäksi ihmiseksi. Kuitenkin, se vaatii todella sen oman panoksen, että tekee töitä sen eteen. Olen myös huomannut joitakin ihmisiä, jotka vellovat masennuksessa ja menneissä asioissa. Ei sellainen paranna ketään. On otettava positiivisempi asenne ja mentävä eteenpäin. Itsekin voin sanoa, että ei se helppoa ole mutta onneksi on hyvä tukiverkko ja ystävät, ketkä jaksavat potkia eteenpäin. Ilman tukiverkkoa ja ystäviä, en olisi näin hyvässä tässä tilanteessa. Tänään en ...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Arjen vuoristorataa.

Heips rakkaat lukijat ja tukijat <3 Minulla onkin ollut pieni tauko blogini kanssa. En ole saanut aikaiseksi tekstiä. Tänään ajattelin kirjoitella ja olen ajatellutkin, että kirjoitan silloin, kun sydämestäni kumpuaa tekstiä. Viikonloppu Viikonloppuna vietin lähimpien tyttö kavereiden kanssa 29-vuotis synttäreitäni. Juhlat onnistui mainiosti suunnitellun mukaan. Olimme ensin tyttöjen kanssa meillä. Söimme, juttelimme, tanssimme ja pelailimme pantomiimi aliasta. Oli oikein mukava pippalot ja nautin täysin siemauksin kaikesta. Loppu illasta menimme keilaamaan. Hohto keilausta ja tulihan siinä samalla tanssahdeltua keilaradalla. Tulin kotiin joskus puolen yön aikaan. Huomasin myös sen, että masennukseni kanssa minulla oli hyvin ailahtelevat tunteet. Se ei menoa haitannut, sillä tytöt ymmärsivät sen ja antoivat minun olla oma itseni. Välillä fiilikset olivat katossa ja välillä olin alakuloisempi. Odotin synttäreitä todella paljon. Varmaan stressi laukesi siinä, kun istuimme...
Lähetä kommentti
Lue lisää