Siirry pääsisältöön

Viikonloppu alkoi päivystyksessä.

Heips rakkaat lukijat ja tukijat!

Viikonloppu alkoi erittäin tutuissa merkeissä. Soittelin eilen terkkariin aikaa lääkärille. Kaikki ajat oli jo annettu eteenpäin, joten se on päivystykseen lähtö edessä.

Eilinen päivä meni kotona lepäillessä ja telkkaria katsellen. Lapset tosiaan lähtivät eilen isälleen ja meillä alkoi miehen kanssa vapaa viikonloppu. Eilen illalla katsoimme napakympin sekä stand upin. Valmistin meille gurmee iltapalan. Nakkimunakasta, kasviksia ja raejuustoa. Illasta keksimme vielä lähteä prismaan ostoksille. Oli kiva käydä klo 22:den jälkeen kaupassa.

Tänään tosiaan minulla herätyskello soi klo 7:män aamulla. Lähdin bussilla päivystykseen. Täällä sitä odotellaan edelleen. Olen yrittänyt nukkua muutaman tunnin. Sain voltarenia ja lihasrelaksanttia pistoksina. Verenpaine on hieman koholla ja pulssi. Nyt yritän kuluttaa aikaa nukkumalla ja lepäämällä. Odottelen vielä lääkäriä tsekkaamaan tilanteen. Näillä nyt siis on mentävä. Jos jotakin positiivista sanottavaa olisi niin ainakin se, että  ystävät ovat tukena ja saan nyt levätä. Tosin näissä hetkissä kaipaa eniten sitä normaalia arkea, kun lapset käyvät koulua ja saan opiskella. Sitä nyt kaikista eniten kaipaan tällä hetkellä.

Iso kiitos myös rakkaalle puolisolle,  kun jaksat olla tukena niin myötä- kuin vastamäessä. Todella arvostan sitä, sillä se ei nyky päivänä ole itsestään selvyys. Monesti on helppo valita se tie, että jättää puolison yksin sairastamaan. Minä ainakin olen päättänyt olla puolisoni rinnalla tapahtui elämässä mitä tahansa. Se on helpommin sanottu, kuin tehty. Siihen ainakin pyrin. Rakastaa toista ihmisenä juuri sellaisena, kuin hän on. Kaikkien elämän kirjojen, kuin tunteidenkin kanssa. Se on iso päätös, mutta kuitenkin täysin vapaaehtoista. Niinkuin vihkivalassa sanotaan: Minä Tahdon.

Ihanaa viikonloppua teille rakkaat lukijat ja tukijat! Pidetään rakkaistamme huolta ja nautitaan täysillä hetki kerrallaan. Koskaan ei ole liian myöhäistä. Aina on mahdollisuus kääntää nokka kohti oikeaa suuntaa.

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ihmissuhde kiemuraa.

Heips rakkaat lukijat ja tukijat <3 Tänään haluan puhua teille ihmissuhteista. Sain pikku serkkuni kannustaman idean tähän, kun hän jakoi omassa blogissaan kokemuksia ihmissuhteista. Aika ikävää ja raastavaa tuo aihe. Minulla ei oikeastaan koskaan ole ollut sitä ns. sydän ystävää. Kun olin pieni vanhempani muuttivat paikkakunnalta toiselle, juuri kun olin kerennyt tutustua uusiin ihmisiin, jouduin vaihtamaan koulua. Olen itse kokenut asian erittäin raskaana. Oikeastaan jos muistelen, niin siinä eskari ikäisenä minulla taisi olla pari kaveria kenen kanssa leikin. He olivat samasta pihapiiristä, jossa asuimme vanhempieni kanssa. Toinen noista tytöistä kävi kanssani samaa eskaria ja kerhoa. Muistan monesti, kun vanhempani eivät olleet laittaneet minulle eväitä mukaan, sain naapurista todella hyvät eväät kerhoon. Se tuntui hyvältä ja maistukin hyvältä, että naapurin äiti huolehti minusta sillä tavalla. Tai ainakin sellainen mielikuva minulle jäi. Yksi parhaista ystävistä...
1 kommentti
Lue lisää

Arjen vuoristorataa.

Heips rakkaat lukijat ja tukijat <3 Minulla onkin ollut pieni tauko blogini kanssa. En ole saanut aikaiseksi tekstiä. Tänään ajattelin kirjoitella ja olen ajatellutkin, että kirjoitan silloin, kun sydämestäni kumpuaa tekstiä. Viikonloppu Viikonloppuna vietin lähimpien tyttö kavereiden kanssa 29-vuotis synttäreitäni. Juhlat onnistui mainiosti suunnitellun mukaan. Olimme ensin tyttöjen kanssa meillä. Söimme, juttelimme, tanssimme ja pelailimme pantomiimi aliasta. Oli oikein mukava pippalot ja nautin täysin siemauksin kaikesta. Loppu illasta menimme keilaamaan. Hohto keilausta ja tulihan siinä samalla tanssahdeltua keilaradalla. Tulin kotiin joskus puolen yön aikaan. Huomasin myös sen, että masennukseni kanssa minulla oli hyvin ailahtelevat tunteet. Se ei menoa haitannut, sillä tytöt ymmärsivät sen ja antoivat minun olla oma itseni. Välillä fiilikset olivat katossa ja välillä olin alakuloisempi. Odotin synttäreitä todella paljon. Varmaan stressi laukesi siinä, kun istuimme...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Uupunutta arkea.

Heips rakkaat lukijat ja tukijat <3  Viikko on lähtenyt käyntiin väsyneenä, uupuneena, huonolla mielialalla. Mitähän kaikkea sitä voisi vielä luetella. On ollut myös tekemistä jonkin verran vapaa-ajalla ja kotona. Ei ole tarvinnut miettiä hetkeäkään, että mitähän sitä oikein tekisi. Toivotaan, että tämäkin asia helpottaisi ja levolle jäisi enemmän aikaa. Päivän touhuissa aika menee lapsille ja arjen pyöritykselle. Illalla mieskin kaipaisi kahdenkeskistä aikaa. Väsyneenä sitä tuppaa sammakoita suusta tulemaan ja jälkikäteen harmittaa. On ollut paljon raskaita asioita käsiteltävänä ja mielenpäällä. On joitakin asioita mille ei vain voi tehdä mitään. On asioita joille voi tehdä jotakin. Silloin pyrin tekemäänkin. Välillä tuntuu voimat hiipuvan ja tekisi mieli luovuttaa. Antaa kaikkensa. Sairastelukierre edelleen jatkuu. Vuorossa tällä kertaa jännetupentulehdus ranteessa. Ikävä vaiva ja uusiutuu minulla uudelleen ja uudelleen. Olen väsynyt sairastamiseen, arjen pyörittämis...
Lähetä kommentti
Lue lisää