Siirry pääsisältöön

Viikonloppu kuulumisia ja isänpäivää.


Heippa rakkaat lukijat ja tukijat!

Viikonloppu alkaa olla lopuillaan. Tämä viikonloppu saattaa monelle herättää erilaisia tunteita, kun on isänpäivä viikonloppu. Tästäkin aiheesta on käyty keskustelua monella eri tahoilla, että pitäisikö isänpäivä muuttaa läheisen päiväksi, kun se voi jollekin lapselle aiheuttaa huonoa mieltä, jos tilanne on se, että isä ei ole lapsen elämässä mukana. Toiseksi olen myös huolissani omasta terveydestä tällä hetkellä. Voisin noista muutamista aiheista kirjoittaa enemmän lisää.

Isänpäivä

Meillä perheessä muistetaan isää jollakin pienellä lahjalla ja herkuilla. Meillä vietetään isän päivää niin, että lähilapsemme ovat oman isänsä kanssa isänpäivänä ja etälapsemme tulevat meille kotiin viettämään isän päivää. Tänään vietimme yhdessä isänpäivää. Söimme hyvin ja pelailimme lautapeliä yhdessä. Lapsille on tärkeää, että saavat viettää isänpäivän oman rakkaan isänsä kanssa. Itse en pääse tapaamaan omaa isääni, mutta aion ainakin soittaa hänelle ja toivottaa sillä tavalla isänpäivää. Juhlimme huomenna myös rakasta puolisoani lastemme kanssa. Iltapäivästä meillä on seurakunnassa isäinpäivän konsertti, jonne menemme mieheni kanssa myös yhdessä. Siinä se huominen päivä kuluukin. Olen myös paljon miettinyt tuota aihetta isänpäivä, niin kuin aikaisemmin jo mainitsin, että asiasta on ollut sen verran puhetta. että ollaanko isänpäivää muuttamassa läheisen päiväksi. Luin juuri Sinkkosen kirjotuksen siitä, että lasten olisi myös hyvä kohdata ja käsitellä surua siitä, jos oma isä ei ole elämässä mukana. Silloin jos isänpäivä olisi läheisen päivän nimikkeellä, niin lapsi ei pääse käsittelemään ikävää tunnetta ja pahaa oloa, mikä lapselle voi nousta siitä, jos oma isä ei ole elämässä läsnä. Itse myös kannatan jotenkin perinteisen elämän arvoja, että juhla päivät olisi oikealla nimikkeellä. Itse myös koen sen, että on tärkeää, kun vietetään äitienpäivää. Olisi todella omituista ajatella, että en olisi lapselleni äiti vaan läheinen tai joku muu. Mutta mistä sen nyt oikein voi tietää, että mikä on kenellekin parhaaksi. Meillä ainakin perheessä perinteiset ja kristilliset arvot ovat tärkeitä ja haluamme toimia niiden asioiden mukaan.

Oma sairastaminen

Tosiaan eilen kävin päivystyksessä. Sain asianmukaisen hoidon ja kipulääkkeet. Sairaslomaa jatkettiin maanantaihin asti. Minun on otettava yhtyettä maanantaina omaan terveyskeskukseen, jotta voisin saada omalle lääkärille aikaa ja oma lääkäri saisi laitettua lähetteen magneettiin. Päivystävä lääkäri, kun ei voi lähetettä laittaa. Mulla on myös verenpaineet koholla ja niitä nyt tässä yritän seurata viikonlopun ajan. Katsotaan mitä lekuri niistä sitten tuumaa, kun sinne päin olen yhteydessä tai menen käymään. Että näillä nyt sitten mennään. On mulla rytmitkin menneet taas ihan sekaisin. Harkassa ollessa sain mentyä ajoissa nukkumaan niin jaksoi aikaisin herätäkin. Nyt tuntuu, että iltaisin tarvitsee unta hakea ja ei ole niin väsynyt, kuin harkka päivän jälkeen. Tosin lenkki voisi myös olla sellainen, joka laittaisi väsyttämään.

Viikonloppu

Muuten viikonloppu on mennyt oikein mukavissa merkeissä. Olen nähnyt ystäviä ja käynyt seurakunnassa. Olen saanut myös mieheni kanssa viettää kahden keskistä laatu aikaa. Kaikin puolin muutenkin olen tyytyväinen siihen, että minulla on aikaa liikkua, nähdä ystäviä, olla miehen kanssa kahden, perheellekin aikaa ja omille harrastuksille. Tosin muuten tekeminen tuntuu aika vähäiseltä kotona. Pitäisi jotakin luettavaa saada ja kun olen ahkera, niin ei koti hommia tahdo riittää. Mieheni oli ihana, kun siivosi viikonloppuna, että minun ei tarvinnut kipeän selän kanssa imuroida. Nämä on näitä hetkiä, että, kun toinen sairastaa niin toinen nostaa ylös ja on tukena. Se on parasta.

Ihanaa viikonlopun jatkoa teille jokaiselle rakkaat lukijat ja tukijat! Pidetään itsestämme ja rakkaistamme huolta, kun osaamme rakastaa itseämme, pystymme myös rakastamaan muita <3 Laitetaan hyvä kiertämään!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tervetuloa uusi vuosi 2021!

Heips rakkaat lukijat ja tukijat!  Vuosi vaihtui ja kohta juhlimme ystävänpäivää. Toivotaan, että teidän vuosi on alkanut hyvissä merkeissä ja olette löytäneet myös jotakin uutta ja avartaa omiin elämiinne.  Minun vuosi alkoi mukavissa merkeissä. Lapsilla jatkui koulut normaalisti, vaikka toki vielä korona jyllää. Minäkin sain itselleni työpaikan ja olen siitä erittäin kiitollinen. Työskentelen pienessä päiväkoti yksikössä alle 2 vuotiaiden lasten ryhmässä. Päivät ovat vaihtelevia ja erilaisia, vaikka lasten perusrytmi on päivittäin samankaltainen. Nautin työstäni, mutta täytyy myös todeta, että välillä väsymys painaa niin kehoa, kuin mieltä. Päiväkoti työ on fyysisesti sekä henkisesti rankkaa. Silti en vaihtaisi tätä työtä pois, sillä rakastan tehdä tätä työtä ja kokonaisella sydämellä. Minulla on aivan upea työtiimi, jonka kanssa tehdä töitä ja muutenkin on sellainen kotoisia olo työpaikalla, että kotona.  Vapaa-ajalla olen myös pyrkinyt liikkumaan. Toki niinkuin viimek...

Karhunpoika sairastaa, häntä hellikäämme.

Heips rakkaat lukijat ja tukijat <3 Täällä makoilen sängyssä flunssan kourissa kotona. Tekisi mieli mennä takaisin nukkumaan. Ei jaksa, kun syödä ja nukkua. Veto on ihan poissa. Kurkkua kutittaa ja räkä sen kun lentää. Valot käyvät silmille ikävästi. Pimeä huone ja yksinäisyys. Olisi tuossa luettavaakin. Pakko-oireisiin liittyen lainasin kirjan. Olen myös nyt lukenut kirjoja masennuksesta ja siitä, kuinka masennuksesta voi toipua. On ollut helpottavaa nähdä, että todellakin voin tästä toipua ja tulla terveemmäksi ihmiseksi. Kuitenkin, se vaatii todella sen oman panoksen, että tekee töitä sen eteen. Olen myös huomannut joitakin ihmisiä, jotka vellovat masennuksessa ja menneissä asioissa. Ei sellainen paranna ketään. On otettava positiivisempi asenne ja mentävä eteenpäin. Itsekin voin sanoa, että ei se helppoa ole mutta onneksi on hyvä tukiverkko ja ystävät, ketkä jaksavat potkia eteenpäin. Ilman tukiverkkoa ja ystäviä, en olisi näin hyvässä tässä tilanteessa. Tänään en ...

Arjen vuoristorataa.

Heips rakkaat lukijat ja tukijat <3 Minulla onkin ollut pieni tauko blogini kanssa. En ole saanut aikaiseksi tekstiä. Tänään ajattelin kirjoitella ja olen ajatellutkin, että kirjoitan silloin, kun sydämestäni kumpuaa tekstiä. Viikonloppu Viikonloppuna vietin lähimpien tyttö kavereiden kanssa 29-vuotis synttäreitäni. Juhlat onnistui mainiosti suunnitellun mukaan. Olimme ensin tyttöjen kanssa meillä. Söimme, juttelimme, tanssimme ja pelailimme pantomiimi aliasta. Oli oikein mukava pippalot ja nautin täysin siemauksin kaikesta. Loppu illasta menimme keilaamaan. Hohto keilausta ja tulihan siinä samalla tanssahdeltua keilaradalla. Tulin kotiin joskus puolen yön aikaan. Huomasin myös sen, että masennukseni kanssa minulla oli hyvin ailahtelevat tunteet. Se ei menoa haitannut, sillä tytöt ymmärsivät sen ja antoivat minun olla oma itseni. Välillä fiilikset olivat katossa ja välillä olin alakuloisempi. Odotin synttäreitä todella paljon. Varmaan stressi laukesi siinä, kun istuimme...