Elämä on varjoja ja valoa.

Heips rakkaat lukijat ja tukijat!

On maanantai. Lapset ovat isällään ja minä nautin siitä, että saan juoda kahvia ja kirjoittaa blogia. Koko viikonloppu oli ohjelmaa täynnä, joten nyt yritän levätä ja kerätä voimia tulevaan viikkoon.

Tosiaan eilen oli tyttäreni kastejuhla. Juhla meni hienosti ja oli ikimuistoinen. Tuli mieleen se tilanne, kun itsekin menin kasteelle. Oli todella rakkaudellinen, herkkä ja samalla jännittynyt ilmapiiri. Tuli kuvattua videollekin ja siinä melkein kuva tärisi, kun olin itsekin niin liikuttunut tilanteesta. Oli ihana tilaisuus kaikin puolin. Paikakka olijat: molemmat vanhemmat, isovanhemmat ja siskon perhe. Juhlan jälkeen kävimme vielä siskoni ja lasten kanssa syömässä. Oli ihanaa, että saimme vielä yhdessä siskon ja lasten kanssa juhlistaa päivän sankaria. Tyttäreni sai vähän rahaa, ruusukimpun sekä ristin. Itse en muista mitä minä sain lahjaksi silloin tai, että muistiko kukaan minua, kun menin kasteelle.

Lauantaina kävimme tyttö porukalla Tallinnan reissulla. Oli ihanaa olla vapaalla ja sai rauhassa kierrellä kaupoilla. Omasta kokemuksesta, kun voin sanoa, että miehet eivät ole shoppailijoita. Reissu meni kaikin puolin ihan hyvin. Ainut miinus oli se, että kun yksi porukastamme oli keliaakikko. Tallinnassa ei missään ravintolassa ollut gluteiinitonta ruokavaihtoehtoa. Vaihtoehdoksi jäi syöminen laivalla ja sieltä saimme hänellekin ruokaa. Tallinnan joulu tori oli aivan upea kokemus. En ollut aikaisemmin joulu torilla käynyt ja kyllä se oli todella näkemyksen arvoinen. Vaikka olimme maissa 7 tuntia, niin sekään aika ei meinannut meille riittää. :D meillä oli enää kymmenisen minuuttia aikaa päästä laivaan. Huh, loppu hyvin, kaikki hyvin.

Mielialani on ollut vaihtelevaa. Silloin, kun on paljon tekemistä ei kerkeä miettimään huonoja asioita. Kun tekemistä ei ole, silloin sitä miettii kaikenlaista. Ehkä tällä hetkellä pinnalla on anopin hautajaiset. Ne ovat viikonloppuna. Odotan myös kovasti huomista, kun lapset tulevat isältään kotiin. Minulla on silloin kaikki hyvin, kun lapset ovat luonamme kotona ja koko perhe on koolla. En todellakaan voisi kuvitella sitä tilannetta, että joku päivä lapset asuisivat isällään. Eilenkin minulle tuli erittäin hyvä mieli siitä, kun sain olla ” saattamassa” tytärtäni kasteelle. Hänelle se oli iso juttu, että äiti oli paikalla tukemassa. Toki myös isäkin on varmasti lapselle tärkeä, mutta isällä ei ole sitä samaa sidettä, kuin äidillä. Kuitenkin äiti on kantanut lastaan yhdeksän kuukautta, niin siinä tulee erityinen suhde äidin ja lapsen välille.

Viimeiseksi aiheeksi ehkä kirjoitan vielä dieetistä tai miksi sitä nyt voisi kutsua. Sekin on, tainnut mennä aika penkin alle tällä hetkellä, kun selän takia ei pääse kävelemään pitkiä matkoja ja täytyy myöntää, että, kun on huono aika kausi meneillään niin helposti noita herkkujakin tulee syötyä. Minulla olisi ensiviikolla aika lääkärille, näissä painonpudotus asioissa. Nyt mennään kuitenkin asia kerrallaan ja järkevästi. Ei kannata haukata liian suurta palaa ja ottaa stressiä siitäkään asiasta.

Ihanaa viikkoa teille rakkaat lukijat ja tukijat! Pidetään rakkaistamme huolta. <3