Siirry pääsisältöön

suru-uutisia ja joulu valmisteluja.


Heips rakkaat lukijat ja tukijat ja hyvää ittepäisyys päivää ;D

Tämä taitaa olla eka postaukseni joulukuulta. Tänään onkin joulukuun kuudes päivä. Aika menee niin nopeasti. Olemme saaneet jo aloittaa joulu valmistelut kotona. Olemme laittaneet joulukuusen ja muutamia koristeita. Ehkäpä ensiviikolla voisi leipoa pipareita ja kuivakakkua. Siitä se joulu, pikku hiljaa tulee.

Täytyy myöntää, että blogini on ollut hiljainen. Meidän perhe sai maanantaina suru uutisen. Puolisoni äiti nukkui pois. Olimme jo aloittaneet aikaisemmin surutyötä, mutta ei sitä osannut kuitenkaan aavistaa, että missä vaiheessa se tapahtuu. Tuntuu siltä, että kun saimme suru uutisen, maailma pysähtyi siihen paikkaan. Olen ollut todella alakuloinen ja tunteet ovat vaihtuneet vihasta suruun ja ilosta riemuun. Toisaalta monet ihmiset ovat yrittäneet lohduttaa sillä ajatuksella, että tiedämme, että hän pääsi voittajana perille. Kuitenkin suru työ on käytävä läpi ja jokainen käy sen omalla tavallaan. Minä olen ainakin huomannut sen, että en ole jaksanut ihmisiin pitää yhteyttä, en kirjoittaa blogia. Olen halunnut vetäytyä omiin oloihin ja olla vain tekemättä mitään. En ole jaksanut laittaa ruokaa, en ole jaksanut välittää siltä, että miltä koti näyttää tai tuleeko asiat hoidettua. Olen nukkunut huonosti öitä, nukkunut pitkiä unia, jättänyt syömättä, kun ei vain maistu. Olen vaan yrittänyt selviytyä päivästä toiseen. Onneksi ihmiset ovat ihania, ymmärtävät ja yrittävät tukea. Olen saanut apua monenlaisiin asioihin mm. lasten vaatteisiin hautajaisia varten. Mehän menemme koko perhe hautajaisiin. Enää reilu puoltoista viikkoa, niin hautajaiset ovatkin jo niin pian.

Tällä hetkellä tuntuu, että muut asiat ovat jääneet taka-alalle. En ole jaksanut miettiä edes omaa terveyttäni. Minullahan on se tilanne, että olen ainakin vuoden loppuun asti sairaslomalla selän vuoksi. Olisi varattava aika fysioterapiaa. Sitäkään ei saa aikaiseksi. Lääkäri laittoi lähetteen ortopedille. Saa nähdä, että suostuuko ortopedi ottamaan magneettikuvat selästä.
Tulevaa viikonloppua en odota niin kovasti. Toki minulla on omaa aikaa ja sitten on muutamia pakollisia menoja. Tärkeintä on mennä nyt päivä ja hetki kerrallaan. En suunnittele etukäteen mitään, sillä en tiedä jaksanko tehdä sovittuja asioita.

 Ihanaa viikon jatkoa teille jokaiselle! Pidetään rakkaistamme huolta! <3

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tervetuloa uusi vuosi 2021!

Heips rakkaat lukijat ja tukijat!  Vuosi vaihtui ja kohta juhlimme ystävänpäivää. Toivotaan, että teidän vuosi on alkanut hyvissä merkeissä ja olette löytäneet myös jotakin uutta ja avartaa omiin elämiinne.  Minun vuosi alkoi mukavissa merkeissä. Lapsilla jatkui koulut normaalisti, vaikka toki vielä korona jyllää. Minäkin sain itselleni työpaikan ja olen siitä erittäin kiitollinen. Työskentelen pienessä päiväkoti yksikössä alle 2 vuotiaiden lasten ryhmässä. Päivät ovat vaihtelevia ja erilaisia, vaikka lasten perusrytmi on päivittäin samankaltainen. Nautin työstäni, mutta täytyy myös todeta, että välillä väsymys painaa niin kehoa, kuin mieltä. Päiväkoti työ on fyysisesti sekä henkisesti rankkaa. Silti en vaihtaisi tätä työtä pois, sillä rakastan tehdä tätä työtä ja kokonaisella sydämellä. Minulla on aivan upea työtiimi, jonka kanssa tehdä töitä ja muutenkin on sellainen kotoisia olo työpaikalla, että kotona.  Vapaa-ajalla olen myös pyrkinyt liikkumaan. Toki niinkuin viimek...

Karhunpoika sairastaa, häntä hellikäämme.

Heips rakkaat lukijat ja tukijat <3 Täällä makoilen sängyssä flunssan kourissa kotona. Tekisi mieli mennä takaisin nukkumaan. Ei jaksa, kun syödä ja nukkua. Veto on ihan poissa. Kurkkua kutittaa ja räkä sen kun lentää. Valot käyvät silmille ikävästi. Pimeä huone ja yksinäisyys. Olisi tuossa luettavaakin. Pakko-oireisiin liittyen lainasin kirjan. Olen myös nyt lukenut kirjoja masennuksesta ja siitä, kuinka masennuksesta voi toipua. On ollut helpottavaa nähdä, että todellakin voin tästä toipua ja tulla terveemmäksi ihmiseksi. Kuitenkin, se vaatii todella sen oman panoksen, että tekee töitä sen eteen. Olen myös huomannut joitakin ihmisiä, jotka vellovat masennuksessa ja menneissä asioissa. Ei sellainen paranna ketään. On otettava positiivisempi asenne ja mentävä eteenpäin. Itsekin voin sanoa, että ei se helppoa ole mutta onneksi on hyvä tukiverkko ja ystävät, ketkä jaksavat potkia eteenpäin. Ilman tukiverkkoa ja ystäviä, en olisi näin hyvässä tässä tilanteessa. Tänään en ...

Arjen vuoristorataa.

Heips rakkaat lukijat ja tukijat <3 Minulla onkin ollut pieni tauko blogini kanssa. En ole saanut aikaiseksi tekstiä. Tänään ajattelin kirjoitella ja olen ajatellutkin, että kirjoitan silloin, kun sydämestäni kumpuaa tekstiä. Viikonloppu Viikonloppuna vietin lähimpien tyttö kavereiden kanssa 29-vuotis synttäreitäni. Juhlat onnistui mainiosti suunnitellun mukaan. Olimme ensin tyttöjen kanssa meillä. Söimme, juttelimme, tanssimme ja pelailimme pantomiimi aliasta. Oli oikein mukava pippalot ja nautin täysin siemauksin kaikesta. Loppu illasta menimme keilaamaan. Hohto keilausta ja tulihan siinä samalla tanssahdeltua keilaradalla. Tulin kotiin joskus puolen yön aikaan. Huomasin myös sen, että masennukseni kanssa minulla oli hyvin ailahtelevat tunteet. Se ei menoa haitannut, sillä tytöt ymmärsivät sen ja antoivat minun olla oma itseni. Välillä fiilikset olivat katossa ja välillä olin alakuloisempi. Odotin synttäreitä todella paljon. Varmaan stressi laukesi siinä, kun istuimme...