Heips rakkaat lukijat ja tukijat!
Vuosi 2018 alkaa lähentyä loppuaan. Tähän vuoteen on
mahtunut paljon verta, hikeä ja kyyneliä. On ollut myös ilon ja onnen jaksoja.
Toisaalta voisi sanoa, että olen aika tyytyväinen tähän vuoteen. Toisaalta taas
voi sanoa, että en ole niin tyytyväinen. En ole saavuttanut ehkä sitä, mitä
itseltäni vaadin tai olen laittanut itselleni tavoitteeksi. Toisaalta tiedän
myös sen, että vaadin itseltäni niin paljon, että en kykenisikään siihen.
Vuosi 2018 alkoi sairasloman merkeissä uupumuksen kanssa.
Miten voin tänään? Ehkä on hiukan menty niissäkin asioissa eteenpäin.
Lääkitykset ainakin on saatu kohdilleen ja vielä tammikuussa tuntui siltä, että
tästä olo tilasta ei varmasti selviä. Nyt loppu vuodesta tilanne on ihan ok.
Ainakin olen saanut aloitettua terapian, jota jatkan myös tulevan vuoden
puolella. Olen kasvanut myös henkisesti todella paljon. Olen iloinen siitä,
että tänään saan olla kotona perheeni keskellä ja pystyn olemaankin. Se ei ole
monelle burnoutin partaalla olevalle itsestäänselvyys. Olen kiitollinen siitä,
että olen tänään, tässä ja nyt sellainen omanlainen persoona, josta pidän.
Vahva persoona ja en välitä siitä, mitä muut minusta ajattelen. Olen myös
paljon ”siivousta” tehnyt ihmissuhteissa. Olen huomannut sen, että en kanna
mukanani, enää sellaisia ihmissuhteita, jotka ei toimi molemmin puolin. Olen
aikaisemminkin kirjoittanut siitä, että todellakin ystävyys on sitä, että kuljetaan
yhdessä eteenpäin niin ylä -kuin alamäet ja tuetaan ja tsempataan. Sitä on aito
ystävyys. Kavereita on vaikka, kuinka paljon, mutta ne hyvät, oikeat ja aidot
ystävät ovat harvassa. Kiitos sinulle, joka pystyt jakamaan tämän saman
ajatuksen kanssani, se on tärkeää.
Muuten oma terveys. En ole tyytyväinen siihen osaan.
Edelleen selkä ja napatyrä asialle ei ole tehty mitään. Tosiaan alku syksystä
huomasin, että minulla napatyrä oireilee, jonka vuoksi hakeuduin lääkärin
vastaanotolle. Tyrä asiaa, kun saatiin hieman eteenpäin, selkä rupesi
oireilemaan. Nyt on siis tilanne se, että odotan lääkärille aikaa tyrästä ja
painonpudotus asioista. Odotan ortopedille pääsyä selän kanssa. Siis todellakin
tämä vuosi on ollut super haastava oman terveyden osalta. Olisi välillä tehnyt
mieli, jo luovuttaa, mutta tässä sitä mennään ehjin nahoin eteenpäin.
Miten lasten asiat? Entä uusioperhe kuviot? Parisuhde?
Lasten etäperheeseen asiat? Oi, niitä on niin paljon vielä kesken eräisiä
asioita. Toivotaan parasta ja pelätään pahinta. :D
Olen kiitollinen myös omalle seurakunnalle, meidän perheen
tuesta ja ymmärryksestä. Minulle ainakin näinä erämaa kausi hetkinä seurakunta
on lepo paikka. Huomasin tänäänkin, että minulla oli kova ahdistus seurakuntaan
mennessä. Siellä, kun sain Jumalan edessä olla omine ajatuksineen ja tunteineen,
olo tuntui paljon paremmalta pienen rukouksen jälkeen. Toki voihan sitä
kotonakin rukoilla, mutta silloin, kun sinulla on vaikeaa seurakunta veljet ja
sisaret ovat paras apu ja tuki. Tänä vuonna olen myös siitä kiitollinen, että
olen saanut kaksikymmentä vuotta seurata Jeesusta elämässäni. Olen myös sen
kautta saanut kylvää uskon siemenen omalle jälkikasvulle. Niin kuin aikaisemmin
taisin mainita niin olen siitä iloinen, että esikoiseni meni kasteelle ja
liittyi sitä kautta seurakunta yhteyteemme, jossa saamme perheenä yhdessä palvella,
kukin omalla palvelupaikallaan. Näillä eväillä eteenpäin siis seurakunta
kuvioissa.
Mistä kaikesta osaan olla kiitollinen? Siitä, että olen
elossa ja terveenä, vaikka tietyt sairaudet vaivaavatkin. Minulla ja
perheelläni on koti, ruokaa ja rakkautta. Olen kiitollinen myös siitä, että
olemme perheenä päässeet asioissa eteenpäin. Meistä on tämän viimeisen kolmen
vuoden aikana hioutunut oma yksikkönsä. Olemme tiimi. Vaikka välillä mennään
vasten tuulta, se ei haittaa, sillä, kun meillä on oikea suunta elämässä,
voimme voittaa ne asiat, jotka yrittävät saada meidän laivan kaatumaan.
Todellakin tänä päivänä voin sanoa, että se mitä olemme perheenä joutuneet
käymään läpi, helvetin tulen, näin sitä voi kuvailla. Vieläkin usko jaksaa
antaa voimia ja kantaa meitä eteenpäin. Ilman uskoa ja Jumalan apua, emme olisi
tässä tilanteessa. Ymmärrän toki, että et välttämättä ajattele näistä asioista
samalla tavalla kuin minä. Kukin uskoo mihin uskoo tai ei usko. Ei se minun
uskoani ja pelastustani horjuta sen enempää, enkä voi ihmisiä lähteä
tuomitsemaan sen perusteella. Meillä jokaisella on vapaus valita, mihin
asioihin haluamme käyttää aikaa elämässämme. Minulle usko, on yksi elämän perusta
ja ajattelen, että kaikki mitä elämässäni tapahtuu, on lahjaa ja lainaa. Siksi
menenkin eteenpäin sillä ajatuksella, että koskaan ei voi tietää mitä elämässä
tapahtuu. Siksi on parempi, ettei liikaa turvaudu ihmissuhteisiin tai rahaan.
Oma kokemukseni on se, että, kun olen sinisilmäinen. Ihmiset pystyvät ikävästi
tekemään minulle, että kääntävät selkänsä. Jumalaan voin luottaa 100% ja
häneltä tulee apu, joka tilanteeseen. Apu ei ole aina sitä, mitä me itse
haluamme vaan sitä, minkä Jumala meille parhaaksi näkee. Se näistä uskonasioista
sitten.
Missä olisi vielä parantamisen varaa? Varmasti ainakin
siinä, että saisimme lasten isän kanssa hiottua lasten asiat hyvin kuntoon. Tai
se, että minä saan itse eheytyä menneisyyden haavoista. On paljon asioita, mitkä
ovat vielä kesken ja on asioita, joita ei koskaan saa elämässä päätökseen. Se
on vain hyväksyttävä. Näillä, kun mennään eteenpäin niin uskon siihen, että
hiljaa hyvä tulee.
Haluan myös samalla kiittää teitä rakkaat lukijat ja tukijat
tästä kuluneesta vuodesta 2018. Tehdään parempi vuosi omalta osaltamme vuodesta
2019. Nautitaan rakkaistamme vierellä ja siitä, että saamme vielä elää täällä
maan päällä elämää. Näiden sanojen myötä aionkin kertoa teille, että aion
laittaa blogini tauolle. Minulla ei tällä hetkellä ole voimavaroja blogini
kirjoittamiseen. Aion keskittää omat voima varani siihen, että meidän perhe ja
lapset voivat hyvin. Toivon, että saadaan elää rauhassa perhe elämää ilman
mitään häiriötekijöitä. Voin kokemuksella sanoa, että en vaihtaisi tätä nykyistä
elämääni mihinkään. Olen todellakin kiitollinen siitä, että puolisoni on
rinnallani kaikista olosuhteista huolimatta. Olen iloinen siitä, että meillä on
hyvä olla kotona. Koti on paras paikka. On aika kiittää teitä ja jättää teille
joksikin aikaa hyvästit. Halataan, kun tavataan ja ei muistella pahalla! Meillä
kaikilla on joskus se huono päivä. Olen oivaltanut ainakin yhden asian, että se
millainen päivä minulla on, johtuu ihan siitä, että millä mielialalla aloitan
päiväni. Vaikka sataisi paskaa niskaan, niin voin siinäkin hetkessä yrittää ajatella
positiivisia asioita ja sitä, että kaiken paskan jälkeen tunnelin päässä
todellakin näkyy valoa. Näihin ajatuksiin onkin hyvä lopettaa tämä blogini
kirjoittaminen. Ihanaa uutta vuotta 2019! <3
-Johkis.
Kommentit
Lähetä kommentti