Siirry pääsisältöön

Vuosi tuli täyteen ja joulun ajatuksia.


Heips rakkaat lukijat ja tukijat!

Torstai 20.12.2018

Tänään on blogini vuosi päivä. Kohta joulukin on jo ovella. Vielä on osa lahjoista paketoimatta. Odotamme perheenä jo kovasti jouluaattoa. Aiomme lasten kanssa leipoa vielä pipareita ja torttuja. Lapset lähtevät tänään isälleen ja tulevat sitten aaton aattona meille joulun viettoon. Koko ensi viikko menee lasten ja perheen kanssa. Välipäivinä varmaankin tapaamme sukulaisia ja muuten lomalla voisi keksiä jotakin kivaa loma tekemistä. Ehkäpä uimahallissa käyntiä tai leffan katselua kotona.

Olen todellakin ollut kiitollinen aivan teistä jokaisesta, jotka jaksatte seurata blogiani aktiivisesti. Olen pahoillani siitä, että en ole viime aikoina jaksanut blogia kirjoitella. Henkilökohtaisessa elämässä on ollut paljon tunne myrskyjä ja huomaan, että tämä vuoden aika ei tee hyvää mielialalleni. En ole sen vuoksi jaksanut päivitellä blogia joka ikisestä kuulumisesta. On ihana kuulla erilaista palautetta tämän blogin myötä. Olen saanut paljon niin positiivista kuin negatiivistakin palautetta. Kuitenkin kaiken tämän keskellä uskon, että ilman Jumalaa en olisi tässä ja niitä hyviä ihmissuhteita, joita olen elämän varrella saanut itselleni. Minäkin olen paljon menettänyt ihmisiä elämäni varrella, mutta uskon siihen, että ne ihmiset pysyvät rinnallasi niin hyvinä kuin pahoinakin aikoina, jotka ovat aidosti ystäviäsi. Osa ystävistä on tarkoitettu kulkemaan meidän kanssa lyhyemmän matkaa. Tästä on kuitenkin hyvä jatkaa.

Blogin myötä olen myös kasvanut paljon henkisesti sekä kirjoittamisen tasolla. On ollut ihana jakaa paperille asioita ja ajatuksia. Monet voivat myös luulla sitä, että olen tehnyt blogini vain sitä varten, että pääsen haukkumaan ihmisiä täällä. Se ei kuitenkaan ole ollut päällimmäinen tarkoitukseni. Uskon, että blogi on myös monelle tuonut lohdutusta niissä arjen tilanteissa, jonka keskellä juuri sinä olet. Haluan sanoa sinulle, että aina on toivoa ja aina on mahdollisuus muuttaa elämänsä suuntaa parempaan. Ole rohkea menemään eteenpäin elämässäsi oli haasteesi mikä tahansa. Meillä jokaisella on arjessa ne omat kamppailut mutta niitä kohti, kun uskallamme mennä, myöhemmin huomaamme sen, että ne oli tarkoitettu meille juuri sillä hetkellä.

Haluaisin myös kirjoittaa siitä, että joulu voi olla monelle yksinäisyyden aikaa. Ehkäpä joku on menettänyt puolisonsa tai lapsensa. On myös perheitä, joissa jouluna vanhemmat käyttävät alkoholia väärin tai ovat väkivaltaisia lapsilleen tai puolisolleen.  Eilen juttelin mieheni kanssa ja tuo keskustelu sai myös minunkin mieleni surulliseksi. Muistan myös ne joulut, kun minua kohdeltiin väkivaltaisesti. Menimme sen jälkeen sukulaisten kanssa joulua viettämään. Tuli sellainen fiilis, että kukaan ei tiedä sitä, mitä oikeasti perheelleni kuuluu. Pystyin tuon kaiken pahan sulkemaan sisälleni ja osasin hyvin ”näytellä”, että meidän perheellä on kaikki hyvin. Olen myös jutellut ihmisten kanssa näin joulun alla ja miettinyt sitä, että miksi on niin paljon pahaa tässä maailmassa. Joulu on ovella ja emme todellisuudessa tiedä tai halua ajatella sitä tilannetta, että onko kaikilla koti, jouluruokaa, joulurauhaa yms. Se pistää miettimään, että miten meillä asiat ovat täällä Suomessa. Näin joulun alla on monia perheitä, joissa paetaan tilanteita turvakotiin. Onneksi kuitenkin on sellainenkin vaihtoehto olemassa. Kiitos siitä niille ihanille ihmisille, jotka jaksavat joulun alla tarjota apua tällaisessakin muodossa.

Oikein ihanaa joulun odotusta jokaiselle! <3 Pidetään rakkaistamme huolta! <3

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tervetuloa uusi vuosi 2021!

Heips rakkaat lukijat ja tukijat!  Vuosi vaihtui ja kohta juhlimme ystävänpäivää. Toivotaan, että teidän vuosi on alkanut hyvissä merkeissä ja olette löytäneet myös jotakin uutta ja avartaa omiin elämiinne.  Minun vuosi alkoi mukavissa merkeissä. Lapsilla jatkui koulut normaalisti, vaikka toki vielä korona jyllää. Minäkin sain itselleni työpaikan ja olen siitä erittäin kiitollinen. Työskentelen pienessä päiväkoti yksikössä alle 2 vuotiaiden lasten ryhmässä. Päivät ovat vaihtelevia ja erilaisia, vaikka lasten perusrytmi on päivittäin samankaltainen. Nautin työstäni, mutta täytyy myös todeta, että välillä väsymys painaa niin kehoa, kuin mieltä. Päiväkoti työ on fyysisesti sekä henkisesti rankkaa. Silti en vaihtaisi tätä työtä pois, sillä rakastan tehdä tätä työtä ja kokonaisella sydämellä. Minulla on aivan upea työtiimi, jonka kanssa tehdä töitä ja muutenkin on sellainen kotoisia olo työpaikalla, että kotona.  Vapaa-ajalla olen myös pyrkinyt liikkumaan. Toki niinkuin viimek...

Karhunpoika sairastaa, häntä hellikäämme.

Heips rakkaat lukijat ja tukijat <3 Täällä makoilen sängyssä flunssan kourissa kotona. Tekisi mieli mennä takaisin nukkumaan. Ei jaksa, kun syödä ja nukkua. Veto on ihan poissa. Kurkkua kutittaa ja räkä sen kun lentää. Valot käyvät silmille ikävästi. Pimeä huone ja yksinäisyys. Olisi tuossa luettavaakin. Pakko-oireisiin liittyen lainasin kirjan. Olen myös nyt lukenut kirjoja masennuksesta ja siitä, kuinka masennuksesta voi toipua. On ollut helpottavaa nähdä, että todellakin voin tästä toipua ja tulla terveemmäksi ihmiseksi. Kuitenkin, se vaatii todella sen oman panoksen, että tekee töitä sen eteen. Olen myös huomannut joitakin ihmisiä, jotka vellovat masennuksessa ja menneissä asioissa. Ei sellainen paranna ketään. On otettava positiivisempi asenne ja mentävä eteenpäin. Itsekin voin sanoa, että ei se helppoa ole mutta onneksi on hyvä tukiverkko ja ystävät, ketkä jaksavat potkia eteenpäin. Ilman tukiverkkoa ja ystäviä, en olisi näin hyvässä tässä tilanteessa. Tänään en ...

Arjen vuoristorataa.

Heips rakkaat lukijat ja tukijat <3 Minulla onkin ollut pieni tauko blogini kanssa. En ole saanut aikaiseksi tekstiä. Tänään ajattelin kirjoitella ja olen ajatellutkin, että kirjoitan silloin, kun sydämestäni kumpuaa tekstiä. Viikonloppu Viikonloppuna vietin lähimpien tyttö kavereiden kanssa 29-vuotis synttäreitäni. Juhlat onnistui mainiosti suunnitellun mukaan. Olimme ensin tyttöjen kanssa meillä. Söimme, juttelimme, tanssimme ja pelailimme pantomiimi aliasta. Oli oikein mukava pippalot ja nautin täysin siemauksin kaikesta. Loppu illasta menimme keilaamaan. Hohto keilausta ja tulihan siinä samalla tanssahdeltua keilaradalla. Tulin kotiin joskus puolen yön aikaan. Huomasin myös sen, että masennukseni kanssa minulla oli hyvin ailahtelevat tunteet. Se ei menoa haitannut, sillä tytöt ymmärsivät sen ja antoivat minun olla oma itseni. Välillä fiilikset olivat katossa ja välillä olin alakuloisempi. Odotin synttäreitä todella paljon. Varmaan stressi laukesi siinä, kun istuimme...