Siirry pääsisältöön

Eikä, se on taas maanantai.


Heips rakkaat lukijat ja tukijat!

Viikko alkoi kiireisissä merkeissä. Tänään hoitelin virka-asioita. Sain soitettua sinne endokrinologian klinikalle, kahdeskymmenespäivä tulee tulokset eli yli huomenna. Sitten selviää asia, että onko mulla kilpirauhasen vajaatoimintaa. Odottelin myös soittoa Kirurgisen poliklinikan lääkäriltä, ja ei puhelu tuottanut tulosta. Tuli tosi paha mieli ja harmittaa, että en saanut puhelimessa sanottua suoraan ja vähän kovemmin asioista. Lääkäri oli sitä mieltä, että painoa olisi vielä tiputettava ja ehkä vasta syksymmällä leikattaisiin tyrä. Siis mitä ihmettä. Täytyy kyllä sanoa, että ymmärrän asian toki paranemisen tai muun, mutta nyt tuntui siltä, että toi lääkäri ”iski” mut sinne kuopan pohjalle, josta on vaikea nousta. Todella olisi tehnyt mieli heittää itkupotku raivarit. En tosiaankaan kestä sitä, että lääkäri katsoo niin yksipuolisesti asioita. Minä olen syksystä, jo ihan huimasti saanut painoa tiputettua ja se ei kelpaa, vaan vaaditaan enemmän. Huoh, en tahtoisi jaksaa, mutta jotain sinnikkyyttä täytyy vielä olla jäljellä. Toiseksi, olen myös sopinut koulun sekä harkka paikan kanssa, että kuntoudun kesän jälkeen niin, että pääsisin jatkamaan opintoja. Mutta nyt näyttää pahasti siltä, että jos lääkäri ei suostu leikkaukseen, niin sitten siinä ollaan vielä syksykin pahimmassa tapauksessa kotona. Tuntuu, että päänuppi ei meinaa kestää, vaikka toisaalta kesä lasten kanssa kotona, kuulostaa ihan mukavalta.

Tänään olin myös allasjumpassa toiseksi viimeistä kertaa. Siinä se, kymmenen kerran jakso, onkin sitten ohi. Olen ollut tyytyväinen vesijumppaan. Ehkä, jos jaksan, voisin kerran viikossa käydä itsenäisesti uimahallissa. Tosin tällä paikkakunnalla ei ole vielä uimahallia, niin tarvitsisi mennä toisella paikkakunnalle ja se vaatii oman veronsa. Toisaalta kohta on kevät ja pääsee pyöräilyä kokeilemaan sekä kävelylenkille. Sekin tuo jo hyvää mieltä ja piristystä. Olen iloinen siitä, että pääsin allasjumppaan ja sieltä on saanut mukavia ja uusia sosiaalisia suhteita. Se tekee hyvää niin mielelle ja sielullekin <3

Tänään taas pitkästä aikaa päästään katselemaan illalla pienitalopreerialla sarjaa. Sarjasta on yhteensä kymmenen tuotantokautta, mutta kirjastossa niitä oli aiemmin viisi. Nyt kirjasto päivitti kahdeksanteen kauteen, joten nyt vaan ahkerana katselemaan telkkua. Mulla on muutenkin muutamia muita sarjoja, joita tykkään seurata esim. unelmahäät, super nanny suomi ja radalla. Muutamia sarjoja katson ihan yksikseen, joitakin katselemme yhdessä puolisoni kanssa. Odotan iltaa, kun meillä lapset saavat kuunnella musiikkia puhelimillaan iltaisin. Silloin aikuisille jää oma aika vaikkapa katsella telkkaria. Tykkään kyllä kovasti. Toivottavasti teilläkin on jotakin lemppari sarjoja mistä pidätte.

Viikko siis jatkuu näillä meiningeillä, huomenna sielunhoitoterapiaa, keskiviikkona kuorotreenejä ja torstaina fysioterapiaa. Siinä viikko taasen vierähtää ja perjantaina olemme koko perhe viikonlopun koolla. Ihanaa. <3 Oikein ihanaa viikon alkua teille jokaiselle ja pidetään rakkaistamme huolta!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tervetuloa uusi vuosi 2021!

Heips rakkaat lukijat ja tukijat!  Vuosi vaihtui ja kohta juhlimme ystävänpäivää. Toivotaan, että teidän vuosi on alkanut hyvissä merkeissä ja olette löytäneet myös jotakin uutta ja avartaa omiin elämiinne.  Minun vuosi alkoi mukavissa merkeissä. Lapsilla jatkui koulut normaalisti, vaikka toki vielä korona jyllää. Minäkin sain itselleni työpaikan ja olen siitä erittäin kiitollinen. Työskentelen pienessä päiväkoti yksikössä alle 2 vuotiaiden lasten ryhmässä. Päivät ovat vaihtelevia ja erilaisia, vaikka lasten perusrytmi on päivittäin samankaltainen. Nautin työstäni, mutta täytyy myös todeta, että välillä väsymys painaa niin kehoa, kuin mieltä. Päiväkoti työ on fyysisesti sekä henkisesti rankkaa. Silti en vaihtaisi tätä työtä pois, sillä rakastan tehdä tätä työtä ja kokonaisella sydämellä. Minulla on aivan upea työtiimi, jonka kanssa tehdä töitä ja muutenkin on sellainen kotoisia olo työpaikalla, että kotona.  Vapaa-ajalla olen myös pyrkinyt liikkumaan. Toki niinkuin viimek...

Karhunpoika sairastaa, häntä hellikäämme.

Heips rakkaat lukijat ja tukijat <3 Täällä makoilen sängyssä flunssan kourissa kotona. Tekisi mieli mennä takaisin nukkumaan. Ei jaksa, kun syödä ja nukkua. Veto on ihan poissa. Kurkkua kutittaa ja räkä sen kun lentää. Valot käyvät silmille ikävästi. Pimeä huone ja yksinäisyys. Olisi tuossa luettavaakin. Pakko-oireisiin liittyen lainasin kirjan. Olen myös nyt lukenut kirjoja masennuksesta ja siitä, kuinka masennuksesta voi toipua. On ollut helpottavaa nähdä, että todellakin voin tästä toipua ja tulla terveemmäksi ihmiseksi. Kuitenkin, se vaatii todella sen oman panoksen, että tekee töitä sen eteen. Olen myös huomannut joitakin ihmisiä, jotka vellovat masennuksessa ja menneissä asioissa. Ei sellainen paranna ketään. On otettava positiivisempi asenne ja mentävä eteenpäin. Itsekin voin sanoa, että ei se helppoa ole mutta onneksi on hyvä tukiverkko ja ystävät, ketkä jaksavat potkia eteenpäin. Ilman tukiverkkoa ja ystäviä, en olisi näin hyvässä tässä tilanteessa. Tänään en ...

Arjen vuoristorataa.

Heips rakkaat lukijat ja tukijat <3 Minulla onkin ollut pieni tauko blogini kanssa. En ole saanut aikaiseksi tekstiä. Tänään ajattelin kirjoitella ja olen ajatellutkin, että kirjoitan silloin, kun sydämestäni kumpuaa tekstiä. Viikonloppu Viikonloppuna vietin lähimpien tyttö kavereiden kanssa 29-vuotis synttäreitäni. Juhlat onnistui mainiosti suunnitellun mukaan. Olimme ensin tyttöjen kanssa meillä. Söimme, juttelimme, tanssimme ja pelailimme pantomiimi aliasta. Oli oikein mukava pippalot ja nautin täysin siemauksin kaikesta. Loppu illasta menimme keilaamaan. Hohto keilausta ja tulihan siinä samalla tanssahdeltua keilaradalla. Tulin kotiin joskus puolen yön aikaan. Huomasin myös sen, että masennukseni kanssa minulla oli hyvin ailahtelevat tunteet. Se ei menoa haitannut, sillä tytöt ymmärsivät sen ja antoivat minun olla oma itseni. Välillä fiilikset olivat katossa ja välillä olin alakuloisempi. Odotin synttäreitä todella paljon. Varmaan stressi laukesi siinä, kun istuimme...