Siirry pääsisältöön

Eikä, se on taas maanantai.


Heips rakkaat lukijat ja tukijat!

Viikko alkoi kiireisissä merkeissä. Tänään hoitelin virka-asioita. Sain soitettua sinne endokrinologian klinikalle, kahdeskymmenespäivä tulee tulokset eli yli huomenna. Sitten selviää asia, että onko mulla kilpirauhasen vajaatoimintaa. Odottelin myös soittoa Kirurgisen poliklinikan lääkäriltä, ja ei puhelu tuottanut tulosta. Tuli tosi paha mieli ja harmittaa, että en saanut puhelimessa sanottua suoraan ja vähän kovemmin asioista. Lääkäri oli sitä mieltä, että painoa olisi vielä tiputettava ja ehkä vasta syksymmällä leikattaisiin tyrä. Siis mitä ihmettä. Täytyy kyllä sanoa, että ymmärrän asian toki paranemisen tai muun, mutta nyt tuntui siltä, että toi lääkäri ”iski” mut sinne kuopan pohjalle, josta on vaikea nousta. Todella olisi tehnyt mieli heittää itkupotku raivarit. En tosiaankaan kestä sitä, että lääkäri katsoo niin yksipuolisesti asioita. Minä olen syksystä, jo ihan huimasti saanut painoa tiputettua ja se ei kelpaa, vaan vaaditaan enemmän. Huoh, en tahtoisi jaksaa, mutta jotain sinnikkyyttä täytyy vielä olla jäljellä. Toiseksi, olen myös sopinut koulun sekä harkka paikan kanssa, että kuntoudun kesän jälkeen niin, että pääsisin jatkamaan opintoja. Mutta nyt näyttää pahasti siltä, että jos lääkäri ei suostu leikkaukseen, niin sitten siinä ollaan vielä syksykin pahimmassa tapauksessa kotona. Tuntuu, että päänuppi ei meinaa kestää, vaikka toisaalta kesä lasten kanssa kotona, kuulostaa ihan mukavalta.

Tänään olin myös allasjumpassa toiseksi viimeistä kertaa. Siinä se, kymmenen kerran jakso, onkin sitten ohi. Olen ollut tyytyväinen vesijumppaan. Ehkä, jos jaksan, voisin kerran viikossa käydä itsenäisesti uimahallissa. Tosin tällä paikkakunnalla ei ole vielä uimahallia, niin tarvitsisi mennä toisella paikkakunnalle ja se vaatii oman veronsa. Toisaalta kohta on kevät ja pääsee pyöräilyä kokeilemaan sekä kävelylenkille. Sekin tuo jo hyvää mieltä ja piristystä. Olen iloinen siitä, että pääsin allasjumppaan ja sieltä on saanut mukavia ja uusia sosiaalisia suhteita. Se tekee hyvää niin mielelle ja sielullekin <3

Tänään taas pitkästä aikaa päästään katselemaan illalla pienitalopreerialla sarjaa. Sarjasta on yhteensä kymmenen tuotantokautta, mutta kirjastossa niitä oli aiemmin viisi. Nyt kirjasto päivitti kahdeksanteen kauteen, joten nyt vaan ahkerana katselemaan telkkua. Mulla on muutenkin muutamia muita sarjoja, joita tykkään seurata esim. unelmahäät, super nanny suomi ja radalla. Muutamia sarjoja katson ihan yksikseen, joitakin katselemme yhdessä puolisoni kanssa. Odotan iltaa, kun meillä lapset saavat kuunnella musiikkia puhelimillaan iltaisin. Silloin aikuisille jää oma aika vaikkapa katsella telkkaria. Tykkään kyllä kovasti. Toivottavasti teilläkin on jotakin lemppari sarjoja mistä pidätte.

Viikko siis jatkuu näillä meiningeillä, huomenna sielunhoitoterapiaa, keskiviikkona kuorotreenejä ja torstaina fysioterapiaa. Siinä viikko taasen vierähtää ja perjantaina olemme koko perhe viikonlopun koolla. Ihanaa. <3 Oikein ihanaa viikon alkua teille jokaiselle ja pidetään rakkaistamme huolta!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ihmissuhde kiemuraa.

Heips rakkaat lukijat ja tukijat <3 Tänään haluan puhua teille ihmissuhteista. Sain pikku serkkuni kannustaman idean tähän, kun hän jakoi omassa blogissaan kokemuksia ihmissuhteista. Aika ikävää ja raastavaa tuo aihe. Minulla ei oikeastaan koskaan ole ollut sitä ns. sydän ystävää. Kun olin pieni vanhempani muuttivat paikkakunnalta toiselle, juuri kun olin kerennyt tutustua uusiin ihmisiin, jouduin vaihtamaan koulua. Olen itse kokenut asian erittäin raskaana. Oikeastaan jos muistelen, niin siinä eskari ikäisenä minulla taisi olla pari kaveria kenen kanssa leikin. He olivat samasta pihapiiristä, jossa asuimme vanhempieni kanssa. Toinen noista tytöistä kävi kanssani samaa eskaria ja kerhoa. Muistan monesti, kun vanhempani eivät olleet laittaneet minulle eväitä mukaan, sain naapurista todella hyvät eväät kerhoon. Se tuntui hyvältä ja maistukin hyvältä, että naapurin äiti huolehti minusta sillä tavalla. Tai ainakin sellainen mielikuva minulle jäi. Yksi parhaista ystävistä...

Arjen vuoristorataa.

Heips rakkaat lukijat ja tukijat <3 Minulla onkin ollut pieni tauko blogini kanssa. En ole saanut aikaiseksi tekstiä. Tänään ajattelin kirjoitella ja olen ajatellutkin, että kirjoitan silloin, kun sydämestäni kumpuaa tekstiä. Viikonloppu Viikonloppuna vietin lähimpien tyttö kavereiden kanssa 29-vuotis synttäreitäni. Juhlat onnistui mainiosti suunnitellun mukaan. Olimme ensin tyttöjen kanssa meillä. Söimme, juttelimme, tanssimme ja pelailimme pantomiimi aliasta. Oli oikein mukava pippalot ja nautin täysin siemauksin kaikesta. Loppu illasta menimme keilaamaan. Hohto keilausta ja tulihan siinä samalla tanssahdeltua keilaradalla. Tulin kotiin joskus puolen yön aikaan. Huomasin myös sen, että masennukseni kanssa minulla oli hyvin ailahtelevat tunteet. Se ei menoa haitannut, sillä tytöt ymmärsivät sen ja antoivat minun olla oma itseni. Välillä fiilikset olivat katossa ja välillä olin alakuloisempi. Odotin synttäreitä todella paljon. Varmaan stressi laukesi siinä, kun istuimme...

Uupunutta arkea.

Heips rakkaat lukijat ja tukijat <3  Viikko on lähtenyt käyntiin väsyneenä, uupuneena, huonolla mielialalla. Mitähän kaikkea sitä voisi vielä luetella. On ollut myös tekemistä jonkin verran vapaa-ajalla ja kotona. Ei ole tarvinnut miettiä hetkeäkään, että mitähän sitä oikein tekisi. Toivotaan, että tämäkin asia helpottaisi ja levolle jäisi enemmän aikaa. Päivän touhuissa aika menee lapsille ja arjen pyöritykselle. Illalla mieskin kaipaisi kahdenkeskistä aikaa. Väsyneenä sitä tuppaa sammakoita suusta tulemaan ja jälkikäteen harmittaa. On ollut paljon raskaita asioita käsiteltävänä ja mielenpäällä. On joitakin asioita mille ei vain voi tehdä mitään. On asioita joille voi tehdä jotakin. Silloin pyrin tekemäänkin. Välillä tuntuu voimat hiipuvan ja tekisi mieli luovuttaa. Antaa kaikkensa. Sairastelukierre edelleen jatkuu. Vuorossa tällä kertaa jännetupentulehdus ranteessa. Ikävä vaiva ja uusiutuu minulla uudelleen ja uudelleen. Olen väsynyt sairastamiseen, arjen pyörittämis...