Perjantai fiiliksillä viikonloppuun.

Heips rakkaat lukijat ja tukijat!

Viikko alkaa olla lopuillaan. Viikonlopun vietto alkaa perheen kanssa. Mitä tekemistä tai suunnitelmia teillä on viikonlopuksi? Tänään meille vietetään perheen kesken lautapeli iltaa. Minäkin olen huomenna koko päivän poissa, niin saa perheen kanssa viettää yhteistä aikaa. Kuulostaa oikein mukavalta ja rennolta perjantai illalta.

Meillä perjantai päivä on mennyt oikein mukavissa tunnelmissa. Olen käynyt tyttären kanssa fysioterapiassa. Hän oli tänään kotona, kun eilen meni niska niin pahasti jumiin, että kouluun ei ollut tänään asiaa. Toivotaan, että pääsee maanantaina kouluun. Tänään hänellä olisi ollut matikankoe ja maanantaina onkin englannin koe. Kävimme yhdessä kävelylenkillä tyttäreni ja ystäväni kanssa. Käytiin samalla ruokakaupassa. Huomenna meinasimme leipoa mustikkapiirakan, kun tyttäreni luokkaa kerää leirikouluun rahaa. Heillä on seurakunnassa avioliittopäivässä ruokailu sekä lastenhoito vastuu. Saavat luokalle sitten, hyvin rahaa.

Olen iloinen, että olen saanut kiinni taas lenkki hommista. Olen tällä viikolla käynyt jo pari kertaa lenkillä. Ehkäpä sunnuntaina sitten, taasen lenkille menen. Olen myös opetellut syömään säännöllisesti ja terveellisesti. Huomaan, että kaupassa ei edes tee mieli mitään huonoja herkkuja. Siitä olen positiivisesti yllättynyt. Pyrin siihen, että tekisin ainakin kerran päivässä smoothien välipalaksi ja ehkä joskus aamupalaksikin. Kuulostaa siis hyvältä.

Olen myös paljon tällä viikolla miettinyt taas lasten isän aiheuttamia hankaluuksia. Minua niin suututtaa se, että ensin annetaan ymmärtää, että on valmis ottamaan apua vastaan ja sitten viime tipalla perutaan, että ei tullakaan jonnekin sovittuun palaveriin. Se todella saa mint vihaiseksi ja harmittaa, että joku ihminen voi olla niin välinpitämätön. Kaikista eniten se harmittaa lasten puolesta, kun he joutuvat kokemaan hylkäämistä heidän omalta isältään ja sitä, että heitä ei hyväksytä juuri sellaisina, kuin ovat. Olen paljon lukenut kirjallisuutta myös siitä, jos toisella vanhemmalla on luonnehäiriö, että kuinka se vaikuttaa lapsiin. Todella surullista. Mutta eihän tälle mitään mahda. Joskus olenkin kironnut suomen lain, ja sen, että miten asiat menevät ihan eri tavalla etä-, kuin lähivanhemmalla. Olen niin kyllästynyt siihen, että juuri minä olen se, joka hoitaa lasten asiat. Tätä ei välttämättä moni ajattele, jos sinulla on ydinperhe kasassa. Mutta onhan se niinkin, että ydinperhettä, ei pysty pitämään, jos asiat eivät ole normaalisti. Olen kuitenkin tästäkin kaikesta huolimatta kiitollinen siitä, että juuri minä saan äitinä olla lasten elämässä. Huomaan sen todella lapsistani, että he hakeutuvat juttelemaan ja purkavat asioitaan, kun välimme on rehelliset ja läheiset. Monesti lapset jättävät kertomatta aikuisille asioita ja ei tosiaankaan vanhemmillekaan aina kaikkea kerrota. Kuitenkin itse uskon siihen, että kun olen saanut luottamuksen lapsiini ja lapset minuun, niin se pysyy, kun siitä pidetään hyvää huolta. Tästä on siis hyvä jatkaa lasten kanssa.

  Hyvillä fiiliksillä nyt kuitenkin viikonlopun viettoon ja ihanaa viikonloppua teille jokaiselle, rakkaat lukijat ja tukijat!