Siirry pääsisältöön

Kuka saa suurimman kakkupalan?


Heips rakkaat lukijat ja tukijat!

Minulla nousi tällä kertaa pinnalle ihmissuhde asiat ja omat kokemukset siihen liittyen. Niin kuin joskus aikaisemmin olen kirjoittanut siitä, että olen ollut kiusattu koulussa sekä on ollut erilaisiakin ihmissuhteita. Toiset ovat ok, toiset ovat vielä parempaa ja sitten ihan täyttä kakofoniaa.
Viime aikoina olen paljon miettinyt sitä, että millaisen kuvan ihmiset saavat minusta tai jostakin toisesta ihmisestä. Olen näinä viime vuosina kasvanut henkisesti hyvinkin paljon ja en jaksa enää mitään teinimäisiä riitoja ja sitä, että puhutaan paskaa selän takana. Olen myös pettynyt niihin ihmisiin, jotka valehtelevat. Puhuvat minulle ihan eri asioita ja selän takana asiat ovat toisin. Siksi olenkin ihan tosissani viime aikoina miettinyt sitä, että ketkä ovat, niitä aitoja ystäviä tai kavereita. Perustuuko kaveri- tai ystävyyssuhde siihen, että pidetään molemmin puolin yhteyttä tai jaetaan asioita molemmin puolin. Toiseksi olen myös törmännyt siihen, että osa ihmisistä haluaa olla exäni kavereita. En todellakaan halua olla tällaisten ihmisten kanssa missään tekemisissä. He käyttävät ystävyyttäni hyväksi ja lavertelevat kuitenkin exälleni asioita. En pidä siitä ja tulen siitä hyvin surulliseksi.

Muistan, kun tutustuin nykyiseen puolisooni, menetin hyvin monta ihmistä ja kaveri suhdetta. Olen jälkikäteen tajunnut, että ne, ihmissuhteet eivät ole olleet sen arvoisia. Todellakin aion tänä päivänä panostaa niihin ihmissuhteisiin, jotka ovat normaaleja ihmissuhteita. Miten voi määrittää, että joku on normaali? Sellainen, että saat olla täysin omana itsenäsi toisen ihmisen kanssa. Se, että olet ystävänä luotettava ja rehellinen. Pidät asiat meidän välisinä, etkä jaa niitä kenellekään muille eteenpäin. Olenkin tällä hetkellä tutustunut yhteen erittäin mukavaan ystävään, joka asuu tässä lähellä naapurissa. Olemme niin saman henkisiä ihmisiä ja tuntuu siltä, että olisimme tunteneet aina. On ihana jakaa jonkun aidon ystävän kanssa asioita ja olet varma siitä, että todellakin, asiat pysyvät meidän välillämme.

Muistan nuorempana tyttönä, kun joskus tuli kolmio draamaa muutaman ihmisen kanssa. Siinä sitten puhuttiin puolin ja toisin kaikki keskenämme pahaa. Onko tämä oikeasti myös aikuisten naisten touhua tänä päivänä?  On todella lapsellista samalla jatkaa noita ns. hiekkalaatikko leikkejä. Hei, me ollaan aikuisia ja meidän pitäisi käyttäytyä sen mukaan. Ei ole kiva, että aikuisten kesken juoruillaan tai puhutaan pahaa selän takana. Ja riidellään niin, että tulee mieleen se, että kuka saa isoimman palan kakkua. Monesti on myös ihmisiä, jotka haluavat käyttää omaa valtaa suhteissaan. He määräilevät ja haluavat, että asiat tehdään juuri heidän mielensä mukaan, jos ei niin tapahdu niin he loukkaantuvat sitten.

Tämä tällä kertaa näistä ihmissuhde ja ystävyys asioista. Toivotan teille jokaiselle oikein ihanaa viikonloppua! Minäkin nautin täällä viikonlopusta rakkaiden ihmisten parissa ja huomenna onkin taloyhtiön talkoita tiedossa. Joten näillä mennään eteenpäin.

<3:llä Johkis

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ihmissuhde kiemuraa.

Heips rakkaat lukijat ja tukijat <3 Tänään haluan puhua teille ihmissuhteista. Sain pikku serkkuni kannustaman idean tähän, kun hän jakoi omassa blogissaan kokemuksia ihmissuhteista. Aika ikävää ja raastavaa tuo aihe. Minulla ei oikeastaan koskaan ole ollut sitä ns. sydän ystävää. Kun olin pieni vanhempani muuttivat paikkakunnalta toiselle, juuri kun olin kerennyt tutustua uusiin ihmisiin, jouduin vaihtamaan koulua. Olen itse kokenut asian erittäin raskaana. Oikeastaan jos muistelen, niin siinä eskari ikäisenä minulla taisi olla pari kaveria kenen kanssa leikin. He olivat samasta pihapiiristä, jossa asuimme vanhempieni kanssa. Toinen noista tytöistä kävi kanssani samaa eskaria ja kerhoa. Muistan monesti, kun vanhempani eivät olleet laittaneet minulle eväitä mukaan, sain naapurista todella hyvät eväät kerhoon. Se tuntui hyvältä ja maistukin hyvältä, että naapurin äiti huolehti minusta sillä tavalla. Tai ainakin sellainen mielikuva minulle jäi. Yksi parhaista ystävistä...

Arjen vuoristorataa.

Heips rakkaat lukijat ja tukijat <3 Minulla onkin ollut pieni tauko blogini kanssa. En ole saanut aikaiseksi tekstiä. Tänään ajattelin kirjoitella ja olen ajatellutkin, että kirjoitan silloin, kun sydämestäni kumpuaa tekstiä. Viikonloppu Viikonloppuna vietin lähimpien tyttö kavereiden kanssa 29-vuotis synttäreitäni. Juhlat onnistui mainiosti suunnitellun mukaan. Olimme ensin tyttöjen kanssa meillä. Söimme, juttelimme, tanssimme ja pelailimme pantomiimi aliasta. Oli oikein mukava pippalot ja nautin täysin siemauksin kaikesta. Loppu illasta menimme keilaamaan. Hohto keilausta ja tulihan siinä samalla tanssahdeltua keilaradalla. Tulin kotiin joskus puolen yön aikaan. Huomasin myös sen, että masennukseni kanssa minulla oli hyvin ailahtelevat tunteet. Se ei menoa haitannut, sillä tytöt ymmärsivät sen ja antoivat minun olla oma itseni. Välillä fiilikset olivat katossa ja välillä olin alakuloisempi. Odotin synttäreitä todella paljon. Varmaan stressi laukesi siinä, kun istuimme...

Uupunutta arkea.

Heips rakkaat lukijat ja tukijat <3  Viikko on lähtenyt käyntiin väsyneenä, uupuneena, huonolla mielialalla. Mitähän kaikkea sitä voisi vielä luetella. On ollut myös tekemistä jonkin verran vapaa-ajalla ja kotona. Ei ole tarvinnut miettiä hetkeäkään, että mitähän sitä oikein tekisi. Toivotaan, että tämäkin asia helpottaisi ja levolle jäisi enemmän aikaa. Päivän touhuissa aika menee lapsille ja arjen pyöritykselle. Illalla mieskin kaipaisi kahdenkeskistä aikaa. Väsyneenä sitä tuppaa sammakoita suusta tulemaan ja jälkikäteen harmittaa. On ollut paljon raskaita asioita käsiteltävänä ja mielenpäällä. On joitakin asioita mille ei vain voi tehdä mitään. On asioita joille voi tehdä jotakin. Silloin pyrin tekemäänkin. Välillä tuntuu voimat hiipuvan ja tekisi mieli luovuttaa. Antaa kaikkensa. Sairastelukierre edelleen jatkuu. Vuorossa tällä kertaa jännetupentulehdus ranteessa. Ikävä vaiva ja uusiutuu minulla uudelleen ja uudelleen. Olen väsynyt sairastamiseen, arjen pyörittämis...