Heips rakkaat lukijat ja tukijat!
Viikko hurahti nopeasti ja tekemistä riitti paljon. Olin jo
puolessa välissä viikkoa niin puoli kuollut. Vielä olisi muutama päivä
aherrettavaa, että pääsisi viettämään viikonloppua perheen voimin. Minulla on
kova ikävä tytärtäni, joka on ollut isällään jo parisen viikkoa. Kotiutuu kyllä
sunnuntaina. Poikani on ollut kotona tämän koko ajan. On käynyt välissä
isällään, mutta hänen osaltaan ei ole tullut yhtään mitään. Odotan jo kovasti
sitä, että viikonloppu olisi ohi ja pääsisin näkemään rakkaan tyttäreni ja saisimme
perheenä olla yhdessä.
Tosiaan meidän viikko, on ollut yhtä hulabaloota. Olemme olleet
paljon seurakunnalla vapaaehtoistyössä. Nautin siitä, että saan auttaa ihmisiä
ja he kokevat sen, että me välitämme heistä. Tässä maailmassa on paljon sitä,
että meitä ihmisiä hyljeksitään ja meitä kohdellaan väärin. Olen iloinen siitä,
että minä pystyn jakamaan ihmisille ja niille lähimmäiselleni sitä, että
välitän heistä aidosti. Riittää vain iloinen hymy tai katse, tai ne sanat, se
ei ole kovin paljon mutta se riittää jollekin ihmiselle tuomaan sanomaa, että vielä
on toivoa jäljellä.
Olen myös tällä viikolla saanut viettää siskon lasten kanssa
laatu aikaa. Olimme muskarin kevätkauden päättäjäisiissä ja sekös oli mukavaa
tyttöjenkin mielestä. Olen iloinen siitä, että saan auttaa siskoani siinä, että
hän pääsee välillä hengähtämään arjen keskellä ja tekemään ihan omia juttuja.
Olen myös itse kaivannut sitä, että minäkin pääsisin
kunnolla hengähtämään. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että minua ärsyttää arki
kotona ja ne samat naamat, joita katselen päivästä toiseen. Luulin saavani
kahden viikon loman, kun lapset ovat isällään, mutta ei se mene aina niin kuin itse
suunnittelee. Tämän kaiken keskellä olen viimeiset pari yötä nukkunut todella
huonosti, sekin jo verottaa omia voimia ja jaksamista. Mutta tässäkin asiassa
on kuitenkin jonkinlaista toivoa, uskon niin.
Olen tänään saanut toisen tyttäreni kanssa viettää kahden
kesken laatu aikaa. On ollut niin nätti ilma, että sisällä on turha jököttää.
Otimme lautapelin ja menimme ulos pelailemaan ja siemailemaan samalla jääteetä.
Nams. Sekin oli kiva hengähtämishetki. Nautin siitä, kun sain keskittyä
pelaamiseen ja siihen, että saimme kahdelleen viettää laatu aikaa. Ne ovat
niitä parhaimpia hetkiä lasten kanssa ja niitä on ihan liian harvoin. Todellakin
niitä hetkiä osaa arvostaa ihan eri tavalla ja ne tuovat myös voimaa arkeen ja
jaksamiseen.
Viikonloppuna emme tee mitään erityistä. Olemme lasten kanssa
kotosalla ja vietämme paljon aikaa ulkosalla, jos sää sallii. Grillailemme ja
vietämme myös hyvien ystävien kanssa kahvittelu hetkiä. On ollut ihana, että
vihdoinkin olemme saaneet ystävä pariskunnan tästä naapurista. Heidän kanssaan on
mukava rupatella ja jakaa niitä arkisiakin asioita. On todella tärkeää, että
jokaisella pariskunnalla olisi myös niitä ystävä pariskuntia. Senkin voimalla
jaksaa arkea eteenpäin paremmin, kun tuemme toisiamme. Olemme montaa kertaa
mieheni kanssa miettineet, että meillä ei oikeastaan ole koskaan natsannut
kenenkään kanssa niin hyvin, kuin näiden naapurien. Olemme samalla
aaltopituudella asioissa. Koemme myös, että heidät on johdatettu meidän
rinnallemme tukemaan ja rohkaisemaan. Voimme auttaa toisiamme puolin ja toisin
ja tuntuu siltä, että emme jää heille mitään velkaa. Sitä on aito ystävyys
<3
Oikein ihanaa viikonloppua teille jokaiselle rakkaat lukijat
ja tukijat! Nautitaan kesästä vielä, kun sitä on jäljellä! <3
-Johkis <3
Kommentit
Lähetä kommentti