Omaa aikaa, pitkästä aikaa.

Heips rakkaat lukijat ja tukijat!

Taas on tiukka viikko takana ja tekemistä riittää, vaikka muille jakaa. Välillä ystävätkin ihmettelevät, kun olen niin kiireinen. Sellaista se elämä on, vaikka onkin sairaslomalla kotona ja vielä mies sekä lapset tarvitsevat myös sen oman aikansa minulta. Ja ystävät ja seurakunta. Välillä tuntuu siltä, että sellaisessa oravan pyörässä mennään eteenpäin.

Tällä viikolla kuitenkin positiivista ollut se, että kävimme poikien sekä mieheni kanssa pyörähtämässä Tallinassa. Nyt ovat sitten molemmat, sekä tytöt, että pojat saaneet Tallinnan sekä Tukholman reissut. Seuraavan kerran lähdemme, ehkä koko poppoolla, kun pisteitä on kertynyt mukavasti, niin saamme niillä hyttirahan kasaan :D Olin myös tyttäreni luokka retkellä valvojana mukana, kyllä sekin reissu verotti omat voimansa ja olin ihan puhki tullessani kotiin. En jaksanut muuta kuin katsoa mieheni kanssa kotisohvalla kotimaista elokuvaa. Nyt illasta minäkin tarvitsen hetken oman hengähdystauon. Kirjoittelen blogia, katselen ehkä muutaman oman ohjelman tai aloitan lukemaan kirjaa. On ihana, kun saa olla vaan omine ajatuksineen ja elää ns. itselleen. Voin syödä kuin huvittaa ja voin tehdä mitä mieleni tekee kotona oleillessa.

Viikonloppu vietetään miehen kanssa kahdestaan. Lapset lähtivät eilen isälleen pitkästä aikaa ja se tuntuu myös hyvältä, että saan myös itsekin hengähtää ja rentoutua. Toki nautin siitä, kun lapset ovat kotona, mutta meistä jokainen vanhempi tietää sen, että joskus on saatava omaakin aikaa, vaikka lapset ja perhe ovatkin rakkaita, siinä rinnalla. Voin nukkua pitkään, hillua yökki päällä, vaikka koko päivän. Voin tehdä viikonlopusta juuri sellaisen, mitä kaipaan ja haluan tällä hetkellä. Toki täytyy myös toinenkin puolisko ottaa huomioon, että mitä haluamme yhdessä tehdä. Sekin on tärkeää.

Tajusin myös tänään, että ensi viikko on viimeinen koulu viikko lapsilla ja sitten heillä tosiaankin alkaa kesäloma. On ihana, kun saan lasten kanssa nauttia siitä, että voin olla koko kesän kotona ja tehdä heidän kanssaan kaikenlaisia juttuja. Toinen puoli on myös se, että inhoan sitä, kun sisarukset kinastelevat enemmän keskenään kotona ollessaan. Onneksi lapset ovat kuitenkin jo sen verran isoja, että he varmasti keksivät kivaa tekemistä ja tykkäävät olla paljon ulkosalla. Huomaan kesän tulleen siitä, kun lapsia ei juurikaan näy kotona nuokkumassa vaan kavereiden kanssa pihalla. Siinä jää toisaalta itselleen hiljaisiakin hetkiä, päivän keskellä. Voi vaikka keittää päiväkahvit ja nauttia ne auringonpaisteessa parvekkeella oleillen.

Olen myös iloinen siitä, että maanantaina, kun kävin kontrolli käynnillä napatyrästä, niin vihdoin pääsen leikkaukseen. Olen iloinen siitä, että olen jaksanut tehdä hyvin töitä sen eteen, että painoni on tippunut alaspäin ja pääsen tuohon toimenpiteeseen. Olen nyt ensimmäisten joukossa ja ensiviikolla onkin vielä ennen leikkausta edeltävä käynti sairaalassa. Käyn hoitajan kanssa juttelemassa etukäteen jo toimenpiteestä sekä anestesialääkärin kanssa käymme nukutus juttuja läpi. Vähän jännittää tuokin käynti mutta todella voin sanoa, että pitkä odotus palkitaan ja pääsen vihdoinkin leikkaukseen ja siitä sitten kuntouttamaan itseäni, jotta voisin syksyllä mahdollisesti palata opintojen pariin takaisin.

Ehkä myöhemmin lisää kuulumisia viimeiseltä koulu viikolta lasten kanssa sekä kevätjuhlista ja todistusten arvosanoista. :D

 Ihanaa kesää teille jokaiselle ja nautitaan rakkaistamme <3 Muista olet tärkeä ja ainutlaatuinen ihminen ja sinusta pidetään hyvää huolta! <3