Elämää leikkauksen jälkeen.

Heippa rakkaat lukijat ja tukijat!

Kesäkuu alkaa lähenemään loppua. On ollut paljon tekemistä ja kivaa kesä puuhastelua lasten kanssa. Tuntuu, että ensimmäinen loma kuukausi on kohta ohi. Niin se aika vaan menee hurjan nopeasti eteenpäin. Juuri olen jutellut ihmisten kanssa siitä, että on tuntunut siltä, koulut olisivat alkaneet juuri äsken ja nyt olemme jo yhden lukukauden verran menty eteenpäin. Itsellänikin alkaa ajatukset palamaan takaisin opintojen pariin, mutta nyt vielä nautitaan täysin siemauksin lomasta.

Meillä on lasten kanssa ollut erittäin mukava viikko. Olimme pari yötä vanhempieni luona. Kävimme mökkeilemässä, uimassa, shoppailemassa ja muuten vain otimme rennosti sekä söimme hyvää kesä ruokaa. Mökillä grillailtiin ja äiti oli tehnyt salaatin siihen kaveriksi. Äidin tekemät letut ovat myös ihan parhaita ja niitäkin pääsimme maistelemaan mansikkahillon sekä kermavaahdon kera. Nams. Vieläkin nousee vesi kielelle, kun ajatteleekin äidin tekemiä saannoksia. Lapseni saivat myös uusia kavereita vanhempieni paikkakunnalta. Tänäänkin kotimatkalla saimme viestin puhelimeen, että olemmeko menossa heidän kanssaan rannalle uimaan. Harmi, kun ei enää tärpännyt, mutta ehkä ensikerralla sitten. Oli ihana olla maalla lomalla ja todellakin aika kului ilman puhelimia. Maalla on niin paljon enemmän tekemistä ja lapset nauttivat rannalla olosta. Paikkakunnalla, jossa itse asumme ei ole uimarantaa lähimailla, niin siksi, he rakastivat olla veden äärellä.

Viime viikolla minulla tosiaan oli leikkauskin. Nyt on mennyt aika myös leikkauksesta toipuessa. Jännitin todella paljon leikkaukseen menoa ja itsekin ihmettelin sitä, kun leikkausaamuna oli todella rauhallinen olo. Tiedän sen, että monet muistivat minua ajatuksissaan ja rukouksissaan. Itse koen, että minulla oli suuri ”tuki joukko” henkisenä tukena, joten ei ollut hätää. Leikkaus meni suunnitelman mukaisesti ja pääsin seuraavana päivänä kotiutumaan sairaalasta. Tuntuihan se kummalliselta, kun lapseni olivat kotona ja minä vietin aikaa sairaalavuoteella. Onneksi minulla oli ”naapurina” 93v mummo. Hän oli todella herttainen ja ihana ihminen. Minua vain jäi harmittamaan, että hän ei voinut vaihtaa kanssani kuulumisia, ennen kotiin lähtöäni. Toipilaana olo on jotenkin ihan mukavaa. Toisaalta on kiva, kun saa levätä, mutta toisaalta taas on kurjaa, kun on tiettyjä rajoitteita. En pääse vielä ensi viikollakaan saunaan, enkä uimaan. On nosto kiellot ja kaikki sellainen, mikä voi aiheuttaa sen, että haavat venyvät ja voivat pahimmassa tapauksessa repeytyä.

Juhannus suunnitelmia ei oikeastaan juurikaan ole. Me olemme miehen kanssa kahden nyt juhannuksen kotona. Ehkä menen seurakunnan retkelle, jos jaksan. Siellä saa itselleen sosiaalisuutta ja ehkä uusia ystäviäkin. On kiva, kun juhannusta ei tarvitse viettää yksin, vaikka tosin sekin olisi ihan mukavaa ja vaihtelevaa näin ruuhkavuosien keskellä. On niitä ruuhkavuosia vieläkin, vaikka lapset ovat isompia.

Olen myös löytänyt hyvän kirjan, jota jaksan lukea. Olen saanut taas lukemisesta pikkuisen paremmin kiinni. Aikaisemmat kirjat ehkä ovat olleet niin rankkaa luettavaa, että niissä menee oma aikansa, ennen kuin saan ne luettua loppuun asti. Mutta nyt siis lukuelämysten pariin :D

Ihanaa juhannuksen aikaa teille rakkaat lukijat ja tukijat! Pidetään rakkaistamme huolta! <3