Siirry pääsisältöön

Enemmän, kuin unelma onnesta.



Heips rakkaat lukijat ja tukijat!

Pitkästä aikaa kirjoittelen näin kesän keskeltä. Nyt on heinäkuu ja kaikenlaista on ehtinyt jo heinäkuun puolella tapahtua ja sattua. Ollaan jo puolessa välissä heinäkuuta. Vietimme rakkaan poikani synttäreitä tällä viikolla, olen käynyt laivalla ja saanut viettää aikaa oman puolison, lasten sekä rakkaiden ihmisten kanssa. Tärkeintä on ollut myös ne omat hetket, antaa aikaa vain itselleen ja omille ajatuksille.

Olen paljon tässä miettinyt, että milloinka ehdin blogia kirjoittelemaan, mutta nyt sattui hyvä väli sillekin asialle. Tosiaan heinäkuu on ollut erittäin tapahtuma rikas, on sattunut ja tapahtunut kaikenlaista hyvää ja huonoa. Uskon, että koettelemustenkin kautta jaksan taas uskoa ja mennä eteenpäin elämässä. Kirjoittelen ehkä jossain vaiheessa ihan oman blogi tekstin niistäkin asioista.
Heinäkuu alkoi niin, että olimme minun biologisten lasteni kanssa kotona muutaman päivän. Emme tehneet mitään erityistä tai spesiaalia. Tosiaan siitä sitten lapset menivät isälleen ja viettivät viikonlopun siellä. Me vietimme vapaa viikonloppua kahden mieheni kanssa sekä myös olimme erikseenkin omien kavereiden kanssa. Sekin tekee parisuhteelle hyvää, kun ei olla koko ajan nenät vastakkain toisten kanssa, vaikka toista rakastaa ihan älyttömän paljon.

Tällä viikolla lapset olivat alku viikosta meillä kotona. Tosiaan vietimme poikani synttäreitä ja muuten olimme kotosalla, emme tehneet mitään erityistä. Loppuviikon lapset olivat leirillä ja me saimme miehen kanssa yhteistä parisuhde aikaa. Kävimme Helsingissä kaupoilla ja katsoimme kotona leffaa. Myös rentouduimme, ei aina tarvitse olla kummempaa tekemistä. Minä puolestani otin myös aikaa itselle, kävin muutaman ystävän kanssa Serenassa ja sitten näimme naisporukalla syömässä ja kahvittelemassa. Tänään olisi tarkoitus vielä nähdä hyviä ystäviä.

Tänään tosiaan aloimme suunnittelemaan ensivuodelle häitä. Aiomme mieheni kanssa uusia vihkivalat uudelleen. On ihana, kun saa ihan itse toivoa mitä haluaa ja muut tekevät asiat meidänkin puolestamme :D No ei ihan niinkään. Kyllä käydään häämesuilla ja pidetään iltamia jolloin, tehdään koristeita, kunhan nyt ensin niillekin kaupoille pääsisi. Kuulostaa niin ihanalta ja jännittävältä.

Huomenna meillä tosiaan on mieheni kanssa hääpäivä. Olemme varanneet huoneen, jossa on kylpyamme. Lapset lähtevät hoitoon. Tiisaina menen myös parin ystäväni kanssa sovittamaan mekkoja, että millaisia valintoja niitä on. Sitten tietää tarkemmin, että millaisen mekon haluaa itselleen hääpäiväksi. Hommaa siis riittää niiltä osin. Olisi myös soiteltava vielä kirkkoja läpi, että missä kirkossa sitä pääsisi naimisiin :D

Elämä taitaa sittenkin enemmän hymyillä tällä hetkellä, vaikka välillä onkin niitä surunkin hetkiä. Sitähän se elämä on ja todellakin elämisen arvoista. Kiitos rakkaat lukijat ja tukijat, että jaksatte olla mukana! Olen teistä jokaisesta niin kiitollinen. Nyt taidan tästä lopetella pitkää tekstiä tai tekstin kirjoittamista :D haha, hauskaa kesän jatkoa kaikille!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tervetuloa uusi vuosi 2021!

Heips rakkaat lukijat ja tukijat!  Vuosi vaihtui ja kohta juhlimme ystävänpäivää. Toivotaan, että teidän vuosi on alkanut hyvissä merkeissä ja olette löytäneet myös jotakin uutta ja avartaa omiin elämiinne.  Minun vuosi alkoi mukavissa merkeissä. Lapsilla jatkui koulut normaalisti, vaikka toki vielä korona jyllää. Minäkin sain itselleni työpaikan ja olen siitä erittäin kiitollinen. Työskentelen pienessä päiväkoti yksikössä alle 2 vuotiaiden lasten ryhmässä. Päivät ovat vaihtelevia ja erilaisia, vaikka lasten perusrytmi on päivittäin samankaltainen. Nautin työstäni, mutta täytyy myös todeta, että välillä väsymys painaa niin kehoa, kuin mieltä. Päiväkoti työ on fyysisesti sekä henkisesti rankkaa. Silti en vaihtaisi tätä työtä pois, sillä rakastan tehdä tätä työtä ja kokonaisella sydämellä. Minulla on aivan upea työtiimi, jonka kanssa tehdä töitä ja muutenkin on sellainen kotoisia olo työpaikalla, että kotona.  Vapaa-ajalla olen myös pyrkinyt liikkumaan. Toki niinkuin viimek...

Karhunpoika sairastaa, häntä hellikäämme.

Heips rakkaat lukijat ja tukijat <3 Täällä makoilen sängyssä flunssan kourissa kotona. Tekisi mieli mennä takaisin nukkumaan. Ei jaksa, kun syödä ja nukkua. Veto on ihan poissa. Kurkkua kutittaa ja räkä sen kun lentää. Valot käyvät silmille ikävästi. Pimeä huone ja yksinäisyys. Olisi tuossa luettavaakin. Pakko-oireisiin liittyen lainasin kirjan. Olen myös nyt lukenut kirjoja masennuksesta ja siitä, kuinka masennuksesta voi toipua. On ollut helpottavaa nähdä, että todellakin voin tästä toipua ja tulla terveemmäksi ihmiseksi. Kuitenkin, se vaatii todella sen oman panoksen, että tekee töitä sen eteen. Olen myös huomannut joitakin ihmisiä, jotka vellovat masennuksessa ja menneissä asioissa. Ei sellainen paranna ketään. On otettava positiivisempi asenne ja mentävä eteenpäin. Itsekin voin sanoa, että ei se helppoa ole mutta onneksi on hyvä tukiverkko ja ystävät, ketkä jaksavat potkia eteenpäin. Ilman tukiverkkoa ja ystäviä, en olisi näin hyvässä tässä tilanteessa. Tänään en ...

Arjen vuoristorataa.

Heips rakkaat lukijat ja tukijat <3 Minulla onkin ollut pieni tauko blogini kanssa. En ole saanut aikaiseksi tekstiä. Tänään ajattelin kirjoitella ja olen ajatellutkin, että kirjoitan silloin, kun sydämestäni kumpuaa tekstiä. Viikonloppu Viikonloppuna vietin lähimpien tyttö kavereiden kanssa 29-vuotis synttäreitäni. Juhlat onnistui mainiosti suunnitellun mukaan. Olimme ensin tyttöjen kanssa meillä. Söimme, juttelimme, tanssimme ja pelailimme pantomiimi aliasta. Oli oikein mukava pippalot ja nautin täysin siemauksin kaikesta. Loppu illasta menimme keilaamaan. Hohto keilausta ja tulihan siinä samalla tanssahdeltua keilaradalla. Tulin kotiin joskus puolen yön aikaan. Huomasin myös sen, että masennukseni kanssa minulla oli hyvin ailahtelevat tunteet. Se ei menoa haitannut, sillä tytöt ymmärsivät sen ja antoivat minun olla oma itseni. Välillä fiilikset olivat katossa ja välillä olin alakuloisempi. Odotin synttäreitä todella paljon. Varmaan stressi laukesi siinä, kun istuimme...