Siirry pääsisältöön

Viimeiset päivät ennen koulun alkua.


Heips rakkaat lukijat ja tukijat! 

Pitkästä aikaa täällä taas kirjoitellaan. Kesälomakin häämöttää loppuaan. On ollut paljon yhteistä tekemistä perheen kanssa. Vielä on ollut viimeinen loma viikko lasten kanssa. Itsellä vielä ensiviikko lomaa, niin koulun penkki häämöttää. Meillä on perheen kanssa yhteinen viikonloppu edessä ja olemme menossa Linnanmäelle. On kiva, kun meidän taloyhtiömme järjestää näitä Linnanmäki päiviä. Pääsee keikkumaan laitteisiin kolmisen tuntia ilmaiseksi ja loppu päivän rannekkeet saa puoleen hintaan. Se on todella hyvä etu, varsinkin kun perheessämme on neljä lasta ja kaksi aikuista. Muuten sunnuntai päivä meneekin rauhallisissa merkeissä kotona ja lapsille kouluun lähtö valmistautumiseen.

Syksy

Minua jännittää syksy hyvinkin paljon. Olen palaamassa pitkän sairastelukierteen jälkeen takaisin kouluun. Minulla on oikeastaan kahdenlaisia ajatuksia, toisaalta voisin olla vielä kotona, kun tuntuu siltä, että kesällä vasta pystyin nauttimaan kunnolla kotona olosta perheen ja lasten kanssa. Toisaalta on kiva palata takaisin kouluun ja opintojen pariin. Päiväni menee suurimmaksi osaksi työharjoittelun merkeissä, sitten on tehtäviä sen ohella, joita teen kotona. Siihen lasten harrastukset ja perheen pyörittäminen ylipäätänsä. On myös ensivuodelle häidenkin suunnittelua, mutta onneksi sekin homma on ihanien kaasojen käsissä. Olen senkin asian suhteen luottavaisin mielin. Tiedän, että kouluun palaaminen myös tulee osittain olemaan aika rankkaakin. Opettaja jo kyseli, että mitkä ovat minun suunnitelmani syksyä ja tutkintoa varten. Tuntuu siltä, että siihen on hyvin vaikea vastata tällä hetkellä. Kyllä uskon, että asiat menevät omalla painollaan. Toki ymmärrän myös opettajan huolen siinä, että hän varmasti miettii sitä, että mikä on minun vointini ja jaksaminen työharjoittelun ja koulun suhteen. En kuitenkaan sitä asiaa jaksa stressata, vaikka tiedän, että varmasti se on paljonkin mielen päällä. Olen myös jännittynyt siitä, kun poikani vaihtaa koulua. Kuitenkin, kun hän on erityislapsemme. On ne omat haasteet arjessa ja koulunkäynnissä. Toivon kuitenkin, että kaikki voisi mennä hyvin senkin osalta, ettei tulisi mitään takapakkia senkään asian suhteen. Mutta silti se on jotenkin mörkönä mielessäni. En vaan mahda sille mitään. Onhan se iso muutos kulkea junalla kouluun ja on aikaisemmat aamut, jos kulkisi lähikoulussa. Toivon, että molemmat lapset jaksaisivat myös panostaa koulunkäyntiin ja saisivat hyviä numeroita koulusta. Ainakin viime vuonna tyttäreni oli tsempannut erittäin hyvin ja hän saikin stipendin hyvästä koulu menestyksestä. Meidän perheessämme lapset menevät siis neljännelle, viidennelle, kuudennelle ja seitsemännelle luokalle. Aika menee niin nopeasti, että vuoden päästä tyttäreni aloittaa jo yläkoulun. Toki se ei suuremmin osin tuo muutoksia, kun yläkoulu on samassa koulussa niin ei tarvitse koulua vaihtaa.

Harrastukset

Itsellä jatkuu kuoron vetäminen kuorolaisten kanssa. Olemme vielä lomalla ja syyskuussa jatkamme. Olen myös miettinyt sen lisäksi, että jos löytäisin jonkun muunkin harrastuksen. Vielä en toki tiedä, että mikä se voisi olla. Toki myös jatkan painonpudotusta, se kannustaa myös lihaskuntoon ja liikkumiseen. Toki olen nyt kesällä huomannut, että en ole samalla tavalla jaksanut panostaa liikkumiseen ja ruokavalioon. Onneksi kuitenkin ei ole liian isoa takapakkia asiaan tullut vaan tästä on hyvä jatkaa. Olen myös mukana seurakunta työssä muskarien parissa. Viime keväänä, kun minulla oli aikaa, olin tuuraava muskari täti. Rakastan tuota hommaa koko sydämestäni ja olen iloinen siitä, että saan olla mukana pitämässä tuota muskaria ainakin joka toinen viikko. Eiköhän tässä tätä harrastus hommaa ole kerrakseen. On huippua, kun saa palvella siinä paikalla, mitä rakastaa kaikista eniten.
Lapsilla toki jatkuu omat harrastuksensa. Onneksi heidän harrastuksensa ovat lähellä kotiamme, niin saavat niihin kulkea itsenäisesti, Poikamme löysi viime vuonna kamppailulajin itselleen brasilialainen jujutsu. Hän jatkaa edelleen saman harrastuksen parissa. Tyttäremme soittaa musiikkiopistossa pianoa ja aloittaa jo musiikinperusteet opinnot nelosen. Huikeasti hän on mennyt viidessä vuodessa eteenpäin. Olen niin onnellinen siitä, että molemmat lapset ovat löytäneet hyvät harrastukset itselleen. Myös näiden harrastusten lisäksi koulussa on ilmaisia harrastekerhoja. Niihinkin he varmaan menevät mukaan, jos on halua ja aikaa. Toki he alkavat olla jo sen ikäisiä, että kaveritkin varmasti vievät suurimman osan elämästä ja vapaa-ajasta.

Oma mieliala

Tällä hetkellä huomaan, että on alkanut uusi unettomuus jakso. Sama homma aika lailla, kuin vuosi tai pari sitten. En edes muista. On ihan hirveää, kun heräät yöllä ja uni ei tule silmään. Olen varmaan stressaantunut kaikesta tulevasta ja mietin jo ennakkoon asioita. On kurja, kun useampana aamuna mielialani on ollut alakuloinen. On vaatinut isoja ponnistuksia, että saa itsensä liikkeeseen. Tämäkin aamu oli erittäin huono. En meinannut millään jaksaa pukea päälle tai syödä aamupalaa. Tiedän, että sekin on varmasti opintojen kannalta haastavaa, jos ei saa kunnolla nukuttua ja mieliala on nollassa. Loppu päivästä iltaa kohden oli jo ihan ok, fiilis. Monesti olen miettinyt sitä, että miksi en voisi olla se ”normaalikuntoinen” jaksava ihminen. Täytyy kyllä sanoa, että mieluiten valitsisin sen terveämmän ihmisen osuuden, mutta kyllä yritän olla tyytyväinen tähänkin. Jollakin muulla ihmisellä voi asiat olla paljonkin huonommin. Ihmettelen myös itse sitä, että jaksan olla kumman positiivinen ihminen, vaikka elämässäni on vaihteleva ajanjakso menossa oman jaksamisen kanssa. Olen kuitenkin kiitollinen siitä, että minulla on puoliso, elämän kumppani, joka jaksaa tsempata ja tukea minua. Ymmärtää senkin, jos en jaksa tai tuntui minusta millaiselta tahansa. Siitä olen erittäin kiitollinen.

Tulipas tästä blogi tekstistä erittäin pitkä teksti. Tosin oli tässä paljonkin asiaa, sillä on ollut pitkä tauko kirjoittamisen kanssa. Nyt viikonlopun viettoon oman perheen pariin. Oikein ihanaa viikonloppua teille jokaiselle ja pidetään rakkaistamme huolta! <3

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ihmissuhde kiemuraa.

Heips rakkaat lukijat ja tukijat <3 Tänään haluan puhua teille ihmissuhteista. Sain pikku serkkuni kannustaman idean tähän, kun hän jakoi omassa blogissaan kokemuksia ihmissuhteista. Aika ikävää ja raastavaa tuo aihe. Minulla ei oikeastaan koskaan ole ollut sitä ns. sydän ystävää. Kun olin pieni vanhempani muuttivat paikkakunnalta toiselle, juuri kun olin kerennyt tutustua uusiin ihmisiin, jouduin vaihtamaan koulua. Olen itse kokenut asian erittäin raskaana. Oikeastaan jos muistelen, niin siinä eskari ikäisenä minulla taisi olla pari kaveria kenen kanssa leikin. He olivat samasta pihapiiristä, jossa asuimme vanhempieni kanssa. Toinen noista tytöistä kävi kanssani samaa eskaria ja kerhoa. Muistan monesti, kun vanhempani eivät olleet laittaneet minulle eväitä mukaan, sain naapurista todella hyvät eväät kerhoon. Se tuntui hyvältä ja maistukin hyvältä, että naapurin äiti huolehti minusta sillä tavalla. Tai ainakin sellainen mielikuva minulle jäi. Yksi parhaista ystävistä...

Arjen vuoristorataa.

Heips rakkaat lukijat ja tukijat <3 Minulla onkin ollut pieni tauko blogini kanssa. En ole saanut aikaiseksi tekstiä. Tänään ajattelin kirjoitella ja olen ajatellutkin, että kirjoitan silloin, kun sydämestäni kumpuaa tekstiä. Viikonloppu Viikonloppuna vietin lähimpien tyttö kavereiden kanssa 29-vuotis synttäreitäni. Juhlat onnistui mainiosti suunnitellun mukaan. Olimme ensin tyttöjen kanssa meillä. Söimme, juttelimme, tanssimme ja pelailimme pantomiimi aliasta. Oli oikein mukava pippalot ja nautin täysin siemauksin kaikesta. Loppu illasta menimme keilaamaan. Hohto keilausta ja tulihan siinä samalla tanssahdeltua keilaradalla. Tulin kotiin joskus puolen yön aikaan. Huomasin myös sen, että masennukseni kanssa minulla oli hyvin ailahtelevat tunteet. Se ei menoa haitannut, sillä tytöt ymmärsivät sen ja antoivat minun olla oma itseni. Välillä fiilikset olivat katossa ja välillä olin alakuloisempi. Odotin synttäreitä todella paljon. Varmaan stressi laukesi siinä, kun istuimme...

Uupunutta arkea.

Heips rakkaat lukijat ja tukijat <3  Viikko on lähtenyt käyntiin väsyneenä, uupuneena, huonolla mielialalla. Mitähän kaikkea sitä voisi vielä luetella. On ollut myös tekemistä jonkin verran vapaa-ajalla ja kotona. Ei ole tarvinnut miettiä hetkeäkään, että mitähän sitä oikein tekisi. Toivotaan, että tämäkin asia helpottaisi ja levolle jäisi enemmän aikaa. Päivän touhuissa aika menee lapsille ja arjen pyöritykselle. Illalla mieskin kaipaisi kahdenkeskistä aikaa. Väsyneenä sitä tuppaa sammakoita suusta tulemaan ja jälkikäteen harmittaa. On ollut paljon raskaita asioita käsiteltävänä ja mielenpäällä. On joitakin asioita mille ei vain voi tehdä mitään. On asioita joille voi tehdä jotakin. Silloin pyrin tekemäänkin. Välillä tuntuu voimat hiipuvan ja tekisi mieli luovuttaa. Antaa kaikkensa. Sairastelukierre edelleen jatkuu. Vuorossa tällä kertaa jännetupentulehdus ranteessa. Ikävä vaiva ja uusiutuu minulla uudelleen ja uudelleen. Olen väsynyt sairastamiseen, arjen pyörittämis...