Tien risteyksessä?!

Heips rakkaat lukijat ja tukijat!

Nyt sisälläni syyhyää ja mieleni ajattelee, että kirjoitanpa ihan tosissaan taas asioista. Olen saanut jonkinlaista palautetta, myös siitä, että minkälaisia tekstejä ihmiset tykkäävät lukea tai mitä kannattaisi tehdä toisin.

Joulu meni ja oli ja seuraavana uusi vuosi perheen kanssa. Minusta tuntuu tällä hetkellä, että saan taistella omien sisäisten tunteideni kanssa. Olen pitkään jo huomannut, että minulla on todella epävarma olo siitä, mitä haluan tai mitä tunnen.

En tällä hetkellä pelkää kirjoittaa tai jättää kertomatta asioita. Toki tämä on minun tunteeni ja mielipiteeni, niin kuin parisuhteessakin on kaksi erilaista näkökulmaa.

Meillä mieheni kanssa on ollut erittäin rankka syksy takana niin parisuhteen, kuin perhe-elämän osalta. Olen monta kertaa miettinyt sitäkin vaihtoehtoa, että olisi vain helppo painaa ovi kiinni ja jättää kaikki kesken.

Ensinnäkin, kun menin seurakunnan pastorille puhumaan näistä asioista, en kokenut saavani sieltä tukea. Koin, että seurakunta ei ole minua varten. Olen siis pienestä asti ollut uskossa ja välillä kamppaillut tuonkin asian kanssa. Sain myös kokea seurakunnan kautta ikävää kohtelua, se on jättänyt minuun ikävät jäljet. Asiat, jotka olisi pitänyt käsitellä, niitä ei koskaan käsitelty kuin sielunhoitajalla. Pastori sekä vanhemmisto päätti omalta osalta asiat käsittelemättä. Olen pyytänyt sitä jo monta viikkoa ja tässä sitä ollaan.

Parisuhde on mennyt kuin vuoristorataa. Kävimme myös pastorin kanssa keskustelemassa asioista ja hänen näkökantansa oli tietenkin se, että aviolittoa kannattaa jatkaa ja edes kokeilla miten menee arki, kun minä aloitin koko päivä työt. Teinkin erittäin paljon töitä tässä, ansaitakseni lasten kanssa loman samaan aikaan. On ihana, että minulla on erittäin joustava työnantaja, joka antoi mahdollisuuden tähän vaihtoehtoon.

Olemme myös mieheni kanssa erilaisia siinä, että mieheni on enemmän koti-ihminen ja minä taas tykkäisin viettää aikaa perheen sekä ystävien kanssa. Nytkin meille tuli riitaa uudestavuodesta, että millä kokoonpanolla vietämme sitä. Toivon, että pääsemme siinä yhteisymmärrykseen.

Olen muutenkin kokenut tämän loman niin, että minua ahdistaa kotona olo. Pitkään, kun kävin, töissä tykkäsin olla kotona ja kotona oli ihan mukava olla. Nyt tuntuu siltä, että kotona minun pitäisi ikään kuin elää muille ihmisille. Tehdä miten mieheni haluaa minun tekevän. Eli taas tullaan siihen suorittamiseen. Joka ilta istun sohvalla mieheni kanssa katsomassa telkkaria. Minulla ei ole aikaa omille ajatuksille tai asioille. En tiedä miten muut parisuhteessa kokevat nämä asiat. Mutta tältä minusta tällä hetkellä tuntuu. Lukeminen on myös jäänyt kokonaan ja tuntuu siltä, että en pysty keskittymään asioihin.

Tuntuu silti, että oravan pyörä pyörii ja mistään ei ole ulospääsyä. Tuntuu siltä, että matka jatkuu samalla tavalla ja siihen ei tule minkäänlaista muutosta. Olen ihan hukassa näiden ajatusten kanssa. Minusta on muutenkin tullut erittäin sulkeutunut ihminen. Ei oikein kenellekään huvita kertoa tai puhua asioista. Miten tämä nyt näin meni?

-Johkis