Matkalaukku elämää ja muutoksia.

Heips rakkaat lukijat ja tukijat!

Viimeiset viikot ovat olleet aika raskaita ja elämä on heittänyt kuperkeikkaa ympäri. On ollut niin paljon uusia asioita tehtävänä ja vielä asunto pakattavana. Siitä enemmän lisää myöhemmin. Muuten viikot on menneet ihan ok. Olen tyytyväinen siihen, kuinka tällä hetkellä menee. Aina sitä ei pysty itse valitsemaan ja vaikuttamaan mutta näillä nyt mennään.

Tosiaan kirjoitin aikaisemmin siitä, että päätimme erota puolisoni kanssa. Päätös oli tosiaan meidän yhteinen. Voimme sanoa, että olemme tehneet töitä todella monien vuosien aikana, mutta me emme selvinneet niistä muutoksista ja paineista yhdessä, joita meidän perheen osaksemme koitui. Silloin, kun tapasimme, menimme hirveän nopeasti yhteen. Emme edes kunnolla tunteneet toisiamme ja olimme niin erilaisista taustoista ja maailmoista. Meidän perhettämme piinasi myös lastensuojelu useamman vuoden. Emme saaneet rauhassa elää sitä normaalia perhe elämää. Ehkä sitten vaan kaikki asiat kriisiytyivät niin pahasti. Siinä yrität sitten elää elämää lasten sekä uuden puolisosi kanssa. Ei ollut helppoa, kun moni ihminen yritti tuhota meidän liittoamme alusta alkaen. Minulla myös meni muutama ihmissuhde siinäkin, mutta näin jälkikäteen ajatellen, ne eivät ehkä olleet sen arvoisia.

Ongelmat pahenivat noin pari viikkoa sitten. Tulin reissusta kotiin ja myönnän, että itse olin myös mokaillut sinä viikonloppuna. Ei asiat menneet ihan putkeen, miten ehkä olin itse suunnitellut. Mutta toisaalta elämässä ei voi aina ennustaa sitä, että mitä seuraavaksi tapahtuu. Siinä sitten välit eskaloituivat oikein kunnolla ja jo juna matkalla kotiin mennessä mietin, että nyt on minun ja lasten pakattava tavarat ja lähdettävä. Emme voi jäädä kotiin, jossa minulla ja lapsilla on turvaton olo. Kuitenkin mieheni päätti, että on parempi, että hän lähtee, sillä minulla ja lapsilla on helpompi, kun saamme olla omassa kodissa ja suorittaa arjen askareita sieltä käsin. Nyt olemme siis useamman viikon vuorotelleet kotona oloa. Tällä hetkellä lapset saavat olla vanhempieni luona turvassa, sillä lastensuojelu päätti niin, että se on parempi paikka lapsille, kuin turvakoti. Minä puolestani majoitun missä milloinkin. Onhan tämä kuukausi vähän matkalaukku elämää.

Kuitenkin huhtikuussa pääsemme lasten kanssa muuttamaan uuteen kotiin. Se on parasta ja sitä odotan jo innolla. Onneksi kuitenkin viikot menevät nopeasti. Uuden kodin osalta on myös hoidettavia asioita ja muutto ilmoituksia ja sen sellaista. Aika mallillaan alkaa asiat olemaan. Haluan myös salata olin ja asuinpaikkani. Se on tällä hetkellä tärkeää minun ja lasten hyvinvoinnin kannalta.

Meillä olisi tänä kesänä tullut viisivuotis hääpäivä ja viime vuonna aloimme suunnittelemaan häitä, joita ei nyt sitten tulekaan. Se oli minulle erittäin iso pettymys, mutta ei se enää harmita. Näillä on nyt mentävä eteenpäin. En uskalla vielä unelmoida naimisiin menosta, että ehkä joku päivä löydän sen prinssin, joka osaa arvostaa ja rakastaa minua juuri sellaisena kuin olen.

En olisi koskaan osannut kuvitella, että näin kolmikymppisenä naisena joudun toistamiseen väkivaltaiseen ja narsistiseen parisuhteeseen. Toki se on suuri riski mennä uudestaan samaan, kun on taustalla jo sellainen suhde. Minun on tällä hetkellä vaikea luottaa kenenkään. Olen ihan rikki ja haavoilla. Mutta lasten ja itseni vuoksi minun on ryhdistäydyttävä ja mentävä eteenpäin. En voi jäädä maahan makaamaan.

Minulla ei tällä hetkellä ole suunnitelmia tulevaisuudelle. Ensinnäkin aloitin juuri viime viikolla opinnot, ne ainakin olisi tarkoitus suorittaa loppuun. Työt minulta loppui, kun sattui tapaturma työmatkalla. Huomenna olisi mentävä polven kanssa lääkärin vastaanotolle. Katsotaan mitä lääkäri sanoo siihenkin asiaan. Tämän loppu kuukauden, kun jaksan, niin olen tyytyväinen ja onnellinen, että pääsen muuttamaan lasten kanssa uuteen kotiin. Lapset ovat nyt siihen asti vanhemmillani ja käyvät koulua sieltä käsin. Kiitos rakkaille vanhemmille sekä ystäville, jotka jaksavat tukea minua tässä tilanteessa. Kiitos myös sinulle rakas lukija ja tukija! Jään innolla taas odottamaan seuraavaa blogi kirjoitusta.

-     - Johkis