Voihan korona ja muutokset elämässä

Heips rakkaat lukijat ja tukijat!

Viime viikot ovat olleet todella raskaita niin henkisesti kuin fyysisestikin. Olen saanut elää jo useamman viikon matkalaukku elämää. Tuntuu siltä, että mikään ei ole pysyvää. Odotan kovasti, että pääsemme lasten kanssa muuttamaan uuteen kotiin. Pääsen sisustamaan kodin juuri sellaiseksi, kuin haluan. Muuton osalta kaikki alkaa olla valmista. Vanha koti alkaa olla paketissa ja kohta elämässä puhaltavat uudet tuulet.

 Äitini sairastui keuhkokuumeeseen ja joutui äkillisesti sairaalaan. Kuitenkin tilanne on rauhoittunut sen verran, että äitini pääsi viime perjantaina kotiin. Soiteltiin viikonloppuna äitini kanssa ja hän pystyi ottamaan lapset luoksensa

Tällä viikolla olen ollut viime sunnuntaista lähtien karanteenissa. Kaikki, jotka ovat olleet tekemisissä kanssani tai ovat samassa taloudessa, he eivät myöskään saa mennä töihin tai kauppaan. Tänään myös alkoi hirveä päänsärky ja lihassärky. Oireena on myös kurkkukipua ja yskää sekä hengenahdistusta. Hoitaja soitti minulle tänään ja kehotti edelleen pysymään kotona. Minulta otetaan myös korona näyte, sillä kuulun riskiryhmään, kun perussairautena on astma. Näillä siis eteenpäin, ei tässä oikein muuta voi.

Nuorin lapseni on reagoinut erittäin voimakkaasti siihen, kun ei voi yöpyä kanssani eikä viettää niin paljon kanssani aikaa. Heillä myös peruuntui isän luona tapaamiset nyt, kun minulla on tämä korona epäily. On minullakin ollut erittäin kova ikävä lapsiani ja harmittaa todella paljon, kun en voi olla heidän kanssaan. Tilanne ei kuitenkaan pelkästään ole kiinni minusta vaan sossu tädit päättivät niin, että lasten on turvallisempi olla vanhempieni luona, kuin ottaa se riski, että ex-mieheni tulee riehumaan meidän yhteiselle asunnollemme. Toisaalta enää viikko jäljellä niin pääsen lasten kanssa muuttamaan uuteen kotiin. Vielä täytyy hetki jaksaa, niin saamme olla lasten kanssa turvassa uudessa kodissa.

Ex-mieheni on ollut todella ilkeä. Noin pari viikkoa sitten, kun saavuin kotiin, koti oli tyhjennetty hänen osalta tavaroistaan. Hän oli myös ottanut joitakin minulle rakkaita tavaroita mukaan. Tuntuu niin ihmeellistä ja käsittämättömältä, että miten joku toinen ihminen voi tehdä tällä tavalla. On todella törkeää viedä tavaroita, jotka eivät ole alun perin olleet hänen omiaan. No, siitähän sitten lähti rikosilmoitukset eteenpäin. Sekin on kurjaa, että kyseinen henkilö on katkaissut yhteyksiä, joihinkin tiettyihin ystäviin ja kavereihin. En saa enää pitää yhteyttä hänen lapsiinsa eikä minun lapsenikaan. Olemme olleet monta vuotta lasten kanssa tekemisissä, niin se tuntuu todella väärältä ja epäreilulta. Hän myös levittelee minusta perättömiä juttuja seurakuntaan ja muille ihmisille. Luottamukseni on mennyt häneen täysin. Hän uhkailee ja laittelee minulle uhkausviestejä meilitse ja on blogannut minut kokonaan puhelimesta. Sehän on oikein aikuismaista toimintaa, että ei voida puhua asioista. Hän myös yrittää syyllistää minua, vaikka ero päätöksemme oli täysin yhteinen. Kun en sitten toiminut juuri sillä tavalla, kuin hän olisi halunnut, niin heti hän otti vahvemmat keinot käyttöönsä. Mutta olen erittäin helpottunut siitä, että meidän yhteinen taival on näiltä osin tullut päätökseen. Olen myös huomannut lapsistani, että he ovat olleet paljon vapautuneempia, kun ei enää kotona ole vääränlaista ilmapiiriä ja ikäviä sääntöjä. Toivon toki ex-miehelleni kaikkea hyvää elämään ja toivon todella, että hän joku päivä ymmärtäisi tulla järkiinsä, edes omien lasten takia.

Olipas tässä pitkästä aikaa oikein kunnolla asiaa. Tässä tämän kertainen kirjoitus ja ehkä seuraavalla kerralla voin kertoa myös, että mitä uutta minulle on tapahtunut elämässä. Tärkeintä tällä hetkellä on se, että lapsillani ja minulla on kaikki hyvin ja saamme kokea, että olemme turvassa. Kiitos vielä kaikille lukijoille ja tukijoille. Ilman teitä en seisoisi tukevasti omilla jaloillani ja päättäisi jatkaa tätä matkaa eteenpäin tuli vastaan mitä tahansa.

rakkaudella: -Johkis