uusi koti ja uudet haasteet elämässä.

Hei rakkaat lukijat ja tukijat! 

Vihdoin päästiin lasten kanssa muuttamaan uuteen kotiin. Koko viikonloppu meni uutta kotia laittaessa ja tuntui hyvältä katsella omaa kädenjälkeä kodin sisustuksen osilta. 

Muutto hommat meni erittäin hyvin. Meillä oli mukavasti apuja muutossa. Saatiin muutto nopeasti päätökseen ja siihen vielä vanhan kodin loppu siivous päälle. 

Viikonloppuna vietin aikaa myös siskon tyttöjen kanssa ja tapailin useaan otteeseen myös omia vanhempia. Olin kiitollinen viikonlopusta ja siitä, että saan kaikkein rakkaimpien ihmisten kanssa jakaa aikaa tämän kaiken keskellä, kun korona jyllää tällä hetkellä. 

Yhtäkkiä, kaikki muuttui silmän räpäyksessä. Seisoimme uuden koti talon pihalla, odottaen sammutusyksikköä paikalle. Meidät evakoitiin hotelliin ja emme tiedä mitä huominen päivä tuo tullessaan. Elämme tällä hetkellä epätietoisuudessa. Menemme vain hetki kerrallaan ja odotamme, että mitä seuraavaksi. Epäilys olisi tuho poltosta. Sitä emme kuitenkaan vielä tiedä. Ajatukset harhailee ja valvot ja pyörit sängyssä ajatellen, että miten selviämme lasten kanssa tästä. 

Onneksi uudet naapurimme vaikuttivat myös mukavilta ja meillä on mukavasti ystäviä johon voimme tukeutua tämän kaiken keskellä. Onneksi kuitenkin olemme elossa ja terveenä tämän kaiken keskellä. On aika tyhjä ja katkera olo. On turha lähteä spekuloimaan asioita. Mutta minulla nousee vihan tunteet sitä henkilöä kohtaan, jos kyse siis oli tuhopoltosta, että miksi juuri hän halusi tuhota kotimme. On epävarmaa, että päästäänkö kotiin ja milloin ja mihin kotiin. Asuntomme meni todella pahasti. 

Kuitenkin tämän kaiken keskellä saan luottaa siihen; että meistä pidetään hyvää huolta. Saamme kokea, että kaikista huolimatta iänkaikkiset käsivarret kannattelevat, vaikka olosuhteet näyttää ihan toiselta. Nyt on elettävä vain päivä ja hetki kerrallaan. Otettava apua vastaan, kun sitä tarjotaan. On sellainen olo, että minulla ei ole kotia tällä hetkellä. On ikävä omaa sänkyä, johon nukahtaa iltaisin. Sitä lämmintä omaa peittoa johon kääriytyä ja nukahtaa pitkän raskaan päivän jälkeen. 

Kiitos teille rakkaat lukijat ja tukijat! Jos vaan pystytte meitä muistamaan ja lähettää Taivaan Isän puoleen pienen huokauksen olisimme lasten kanssa erittäin kiitollisia. Kiitos, että jaksat olla matkassa mukana! Minäkin mustan teitä jokaista ja toivon, että saisitte nauttia niistä elämän perus asioista, joita minä täällä tällä hetkellä kaipailen.

-Johkis