Vaiettu rakkaus.

Heips rakkaat lukijat ja tukijat!

Kuinka voi rikkoa mitään sellaista.

Mitä ei olemassa ole enää pitkään aikaan ollutkaan.

Omasta mielestä en tehnyt syntiä.

Jos ei tunteita jäljellä oo on hyvä, et on vierellä

joku toinen joku, joka jakaa sen salaisuuden.

Vihdoin on aika julkistaa se vaiettu rakkaus, josta en ole voinut puhua tai kirjoittaa. Olen kätkenyt sen sydämeeni. Tiedän, että osa ihmisistä saattaa olla eri mieltä kanssani, mutta minä olen tehnyt valintani, vaikka tiedän ettei se helppo tie tule olemaan.

Voisin kirjoittaa Suvi Teräsniskan sanoin:

Tää on vaiettu rakkaus, josta ääneen ei puhua saa.

On kai kielletty onnellisuus, kaiken taa se täytyy piilottaa.

Tää on vaiettu rakkaus, josta tarinan vois kirjoittaa.

Vaan ei saa se pitää sydämeen tallettaa.

Palataan vuoteen 2004. Olin silloin noin 14-vuotias nuori neiti. Kävin paljon seurakunnan piireissä ja olin aktiivisesti mukana omassa seurakunnassa mm. nuorten illoissa. Silloin jo sydämeni sykki yhdelle nuorelle miehelle. Tiesin, että hän on minua muutaman vuoden vanhempi. Olin ujo ja en uskaltanut ottaa kontaktia häneen, ihailin häntä vain salaa. No, täytyy sanoa, että oma rakas veljeni toimi amorin nuolena ja kohta jo vietimme aikaa yhdessä ja seurustelimme. Hän olisi siis se ”first love”. Tuo aika, jonka silloin saimme viettää yhdessä, oli tosi mukavaa aikaa. Kuitenkin tiemme erkanivat jossain vaiheessa.

Vuodet kuluivat ja kumpikin tahoillamme olimme naimisissa sekä perheellisiä ihmisiä. En olisi koskaan voinut kuvitella, että tapaamme joskus uudestaan näissä merkeissä, että koemme vielä tunteita toisiamme kohtaan. Vihdoinkin, kaikki tapahtui niin äkkiä, pitkästä aikaa. Eihän kukaan ihminen mahda omille tunteilleen mitään.

Kun tavattiin, tunteet salattiin.

Alussa pitkään aikaan, vaan periksi annettiin.

Aamu sarastaa, kaipuu ahdistaa

Kuinka voi kukaan noin komea ja järkevä minua rakastaa.

Kaiken jälkeen toivon, että saamme sen, mahdollisuuden.

Tosiaan moni luulee, että minä olin se, joka petti edellisessä suhteessa. Ei se niin ollut. Moni ihminen on saanut sellaisen kuvan, että tässä olisi kolmas pyörä mukana. Tosiaan niin kuin aikaisemmassa tekstissä mainitsin, että ero päätös oli molempien yhteinen niin sen jälkeen otin vasta yhteyttä tuohon nuoruuteni ensi rakkauteen. Minä en koe, että olisin tehnyt mitään väärää siinä, mutta toki jokainen saa tulkita sen omalla tavallaan.

Tapasimme pitkästä aikaa ja juttua riitti ja olimme kokeneet paljon samankaltaisia asioita. Tiesimme heti, että tässä meillä on uusi mahdollisuus kokeilla olla yhdessä. Toki moni miettii sitä, että kun on lapset kuvioissa ja muuta niin olisi hyvä ottaa varovasti ja ehkä ei heti näyttää lapsille uutta kumppania. Huomasin itse, että lasteni kohdalla on uusi mahdollisuus, vaikka lapset ovat kokeneet paljon huonoja asioita elämässä. Tiedän myös vanhempana sen, että se ei ole lasten valinta, kun aikuiset eroaa tai valitsee uutta kumppania itselleen.

Nuorempana minä olin kova ihastumaan, siksi varmaan yritin ns. väkisin, että joku olisi ollut kanssani. Hain varmaan hyväksyntää tietyllä tavalla. Nytkin voin myöntää, että olen varovainen ja ei ole helppoa olla suhteessa monen huonon suhteen jälkeen. Kuitenkin olen huomannut lapsistani, että he ovat saaneet elämään uuden turvallisen aikuisen ja isähahmo mallin. Varsinkin poikani on tykännyt todella paljon, kun on joku, joka hänen kanssaan pelaa palloa pihalla tai tekee yhdessä joitakin muita asioita. Olemme myös saaneet lasten kanssa kokea sitä, että on oikeasti joku luotettava ja turvallinen aikuinen meidän elämässämme.

Olen myös joskus sanonut sen, että ei koskaan kukaan muu aikuinen tule korvaamaan biologisia vanhempia lapsilleni ja ei se ole tarkoituskaan. Tiedän, että monet uskovat tulevat varmasti tuomitsemaan minut, kun olen vielä virallisesti naimisissa. Kuitenkin olen sitä mieltä, että meistä jokainen itse tekee omat valinnat elämässä ja myös vastaavat seurauksistaan siitä ihan itse. Toki kristityt ihmiset ajattelevat, että en voisi olla parisuhteessa ennen kuin eroni on virallinen. Minä taas ajattelen asioista toisella tavalla. Tiedän myös, että monet seurustelevat jo uuden kumppanin kanssa, vaikka ovat vielä virallisesti avioliitossa. Ei minulla kuitenkaan ole kantaa ottaa tuollaiseen tilanteeseen. Monesti perheiden elämä ei näy ulkopuolisille sellaisena, kuin on ja kaikki ovat saaneet ihan erilaisen kuvan. Minä kuitenkin olen sitä mieltä, että kaikesta huolimatta minulla on oikeus onneen. Ei täällä pallolla ikuisuutta eletä, eikä tiedetä sitä, kuinka kauan. Jos joku minulle tästä tulee sormeaan heristelemään niin siitä vaan, olen valmis kantamaan vastuuni asiasta. Onhan se niinkin, kun itse on nuori ihminen, niin kaipaa vierelleen kumppania, toki ymmärrän, että kaikilla asioilla on oma aikansa ja paikkansa. Minulle kävi näin ja katsotaan miten tästä eteenpäin. Ei ole kiire kuitenkaan mihinkään, onhan nuo vanhat suhteet jättäneet oman jälkensä.

Me oltiin aina yhdessä

jotakin suurta sä ja mä

olit enemmän kuin ystävä

kun hän vei elokuviin sut

mua kaduttaa etten sanonut

älä ota häntä, ota mut

Ihmiset istuu penkeissä

muutama hetki jäljellä

rakkaus repii sydäntä

jos jollain on tätä liittoa

jotain vastaan niin puhua

täytyy nyt eikä huomenna

ja me juostais pitkää käytävää

sen silmissäni nään

Hääkansa jäis vaan ihmittelemään

me oltiin aina yhdessä

ja mä tajusin sen myöhässä

olit enemmän kuin ystävä

olit enemmän kuin ystävä

Näihin tunnelmiin jään…

Kiitos rakkaat lukijat ja tukijat! <3 Ootte ihan parhaita siellä, kiitos kun jaksatte seurata blogiani. Oon teistä jokaisesta todella ylpee ja ihanaa, et just sä oot mun ystävä! <3 Olit ystävä sitten tosi elämässä tai täällä blogissa.

-Johkis <3