Ihanaa, rankkaa ja parasta arkea!

Heips rakkaat lukijat ja tukijat!

Olemme jo puolessa välissä Toukokuuta. Kuluva viikko meni erittäin nopeasti ja nyt vietetään yhdessä perheen kanssa viikonloppua. Sain syödä aamupalan rauhassa, kun muut perheestäni vielä nukkuivat. Keitin kahvit ja nyt mutustelen suklaata tässä samalla, kun kirjoitan blogia.

Kulunut viikko on ollut erittäin raskas kaikin puolin. Lasten kanssa on ollut omat haasteet arjen keskellä minä opiskelin viimeiset opiskelu päivät tältä keväältä. Tämä viikko meni todella nopeasti ja tuntui, että iltaisin ei jäänyt aikaa juuri mihinkään. Opiskelen monimuotoisesti ja minulla on iltapäivä painotteiset opinnot. Sen jälkeen olen ihan naatti ja voisin vaan kaatua sänkyyn nukkumaan.

Lasten kanssa on taas tämä viikko menty riidellen ja selvittäen asioita, että miksi meidän perheessämme käydään etäkoulua. Nyt torstainahan alkoivat taas normaalisti koulu lapsilla, mutta tosiaan meidän lapsemme opiskelevat etänä kotona, kun meidän perheessämme on riskiryhmään kuuluvia sairauksia. Olen taas kuopukseni kanssa saanut istua useamman tunnin hänen vieressään, tehden ja auttaen hänen koulutehtäviään, jossa hän tarvitsee paljon apuja. En ole ehtinyt itse kuin syödä aamupalan, pukea päälle ja meikata. Koko aamupäivät menivät läksy asioissa lasten kanssa ja iltapäivät opiskelin etänä kotona. Huoh, tuntuu kyllä todella raskaalta.

Olen muutenkin tässä paljon miettinyt sitä, kun perheessä on erityislapsi, niin miten arki pyörii paljon hänen ympärillään. Mutta näinhän se on. Erityislapsi vie suurimman osan ajasta arjessa ja tunnen olevani niin yksin kaikkien haasteiden kanssa. Monesti perheessä on kaksi aikuista, mutta minä en voisi kuvitella tällä hetkellä sitä tilannetta, kun lapseni vievät niin paljon aikaa minulta ja meidän arjestamme. Sinun on tehtävä viikko suunnitelma jokaiselle päivälle, että mitä minäkin päivänä tehdään. Sinun on yksin otettava ne kiukkukohtaukset ja itkupotku raivarit vastaan, vaikka tuntuu, että oma pääsi ei enää kestä ja on hajoamispisteessä. Tällaista elämä on, kun olet valinnut sen osan, että olet yksin lasten kanssa. Tosin ei se aina johdu omasta valinnastakaan. Lapsillani on isä, mutta ei häntä ole juurikaan kiinnostaneet lasten asiat. Olemme niistäkin niin paljon erimieltä, että näin on kuitenkin parempi, hoitaa kaikki yksin ja itsekseen.

Olen monesti myös miettinyt sitä, että tuntuu mahdottomalta yksin taistella ja hakea oikeutta lasten asioille. Lasten isähän on ihan täysin kieltänyt sen, että pojallamme olisi mitään erityisyyttä. Siksi hänen kanssaan asiat tuntuvat vaikeilta ja mahdottomilta. On vaikea saada apua lapselle, kun moni viranomainen vaatii kummankin huoltajan suostumuksen. Jos toinen vanhempi ei anna suostumustaan niin lapsi jää vaille apua. Olen myös yrittänyt lastensuojelun kautta hoitaa tätä asiaa, mutta sekin on tuntunut mahdottomalta ja työntekijät näkevät niin eri tavalla tilanteen, joten näillä nyt sitten mennään.

Viikonloppua vietämme kotona ja meille tulee ystävä perhe kylään. Muuten olemme omissa oloissamme, sillä koronakin tuo omat haasteensa. Ei uskalla kauheasti ihmisiä tavata, kun takana on pelko siitä, että mekin sairastumme koronaan. Olemme myös, hyvin tiivisti tekemisissä isovanhempien kanssa, joten siksi haluamme myös noudattaa näitä tärkeitä rajauksia.

Ihanaa viikonloppua teille rakkaat ystävät ja pidetään rakkaistamme huolta! <3

-Johkis <3