Siirry pääsisältöön

Kesä lähenee loppuaan ja koulu alkaa.

Heips rakkaat lukijat ja tukijat!

Heinäkuun viimeinen viikko

Viikko on vierähtänyt nopeasti maaseudun ihanissa maisemissa. <3 On ollut todella rentouttavaa laittaa aivot narikkaan ja nauttia todella näistä hetkistä, jotka saamme viettää vielä ennen koulun alkua.

Viime viikonloppuna juhlimme miesystävän äidin sekä puoli isän 130-vuotis juhlia. Juhlat meni oikein hienosti ja hyvin ja tarjoilupöytä notkui kaikista ihanista herkuista. Ruoat oli laitettu viimeisen päälle, ja tuntui siltä, että saa koko ajan syödä jotakin. Ruoan jälkeen majoituimme mökkeihin, jonka jälkeen oli kakkukahvit tarjolla. Kakkukahvien jälkeen oli rentoa jutustelua sukulaisten ja muiden juhla vieraiden kesken. Loppu illasta siirryimme iloriiheen juhlimaan laulun ja tanssin merkeissä. Mekin miesystäväni kanssa kävimme pyörähtämässä tanssilattialla. Mieheni äiti vitsaili, että joko sitä harjoiteltiin häävalssia. :D No ei ehkä ihan vielä.

Mökillä olemme pelanneet erilaisia lautapelejä, katselleet ohjelmia telkkarista, syöneet ja vain levänneet. Olen myös itse lukenut teoriaa autokouluun, se on vähän puuduttavaa kyllä. Eiköhän autokoulustakin selvitä, kunhan ensin saan luettua siihen hyvin. Toki kokeneemmat ihmiset sanoo, että ei sillä teorialla opi ajamaan vaan se käytännön harjoittelu on se, jolla harjoitellaan ajotaitoja.

Tänään on ollut viimeinen päivä mökillä ja huomenna kotiudumme takaisin kotiin pääkaupunkiseudulle. Ei millään malttaisi lähteä kotiin, kun mun sydämeni tänne jää. On se ihana, että on tällainen mökki, johon on aina tervetullut arjen keskeltä rauhoittumaan ja mietiskelemään asioita. Myös viettämään lasten kanssa rentoa yhdessäoloa ja tekemistä lautapelien kera.

Olen myös huomannut, että nukahtaminen on ollut tällä hetkellä vaikeaa. Vaikkakin mulla on käytössä nuo unilääkkeet niin silti tuntuu, että unta saa hakea jonkin aikaa. Ihmettelen, kun liikaa asioita pyörii mielessä ja ei vaan saa ajatuksia tasattua ennen nukkumaan menoa. Onhan tässä taas ollut ihmissuhde draamaa kerrakseen, niin sekin tuo omat haasteensa.

Taidanpa nyt lähteä nukkumaan ja jatkan tekstiä myöhemmin lisää!

Vapaa viikonloppu

Vapaa viikonloppu alkoi ihan hyvissä merkeissä. Olimme olleet niin pitkään lasten kanssa, että kyllä se todellakin oli tarpeeseen, että pääsi viikonloppua viettämään aikuisten kesken. Perjantaina sain herätä yksin rauhassa aamulla ja otinkin aamupäivän rennosti kotona katsellen netflixiä ja valmistautuen iltaan, kun menimme ystävien luo saunomaan. Lauantaina lähdimme Helsinkiin kanava risteilylle. Se oli ihanan rentouttava ja huippu kokemus, istua meren äärellä ja olla paikallaan, katsellessa Helsingin kaupungin maisemia. Olin tällaisella reissulla ensimmäistä kertaa ja tuli kyllä niin tarpeeseen tuo reissu. Illasta istuin iltaa ystävän kanssa kotini parvekkeella. Oli ihan jutella pitkästä aikaa kuulumisia ja vain rentoutua viinilasillisen kera. Sunnuntaina olinkin pirteä kuin peipponen. Lähdettiin vanhempien kanssa kävelylle rannalle ja siitä heidän luokseen kahville. Sen jälkeen haettiin lapset kotiin. Siinähän se viikonloppu meni oikein nopeasti. Vaikka olikin menoa ja meininkiä koko viikonlopun, silti oli todella levännyt olo.

Mulla on muutenkin tässä elämässä tapahtunut isoja muutoksia näin stabiilin elämän vaiheen ohessa. On ihana, kun saa olla taas pitkästä aikaa oma itsensä ja voi hyvin pitkästä aikaa. Senkin ovat huomanneet myös muutamat ihmiset, jotka eivät tapaa tai näe minua päivittäin. On se kyllä huikea muutos parempaan lähes puolessa vuodessa.

Uusi viikko ja uudet kujeet

Tämä viikko alkoi ihan kivoissa merkeissä niin lasten, kuin minunkin osaltani. Toisaalta maanantaina oli ainut harmi, että jouduin käymään poliisiasemalla kyselemässä rikosilmoitukseen liittyvää asiaa. Se asia on nyt hoidossa ja pystyn sen tekemään itsenäisesti netin kautta, joten ilmoitusta tekemään. Tulin siis petetyksi puhelinasian osalta, myin siis torin kautta puhelimen ulkomaille. Rahoja ei näy missään. Tästä olen ainakin oppinut sen, että en enää ikinä aio tehdä ulkomaille kauppoja. En jaksa tästä enempää kirjoittaa tai selvittää, kun tulee paha mieli, kun muisteleekin asiaa.

Lapsille tuli myös yökylävieraita pitkästä aikaa. Minusta tuntuu siltä, että on paljon parempi, kun lapsilla on kavereita kyläilemässä yhtä aikaa. Pitäisi tätäkin tehdä useammin. Lapsillani on siis ikäeroa kaksi ja puoli vuotta. Tuntuu siltä, että he kinastelevat aina, kun on mahdollista. Paljon helpommalla pääsee, kun on yökylä kavereita.

Tänään on rentoa olemista ja ehkä vähän siivoamista yökylän jäljiltä. Tällä viikolla hoidan myös siskon likkoja ja viikonloppuna on yksi työpäiväkin. Siinähän se viikko taas vierähtää. Enää on myös tämä ja ensi viikko lomaa ja sitten koulun penkki odottaa. Tarvis mennä taas viikonlopusta tsekkaamaan lapsille uusia kouluvaatteita ja tarvikkeita. Onhan nuo jo isoja lapsia, kun likkakin menee jo yläasteelle ja poitsu viidennelle luokalla. Huh, heijaa :D

Ihanaa viikkoa teille kaikki rakkaat lukijat ja tukijat! Pidetään rakkaistamme huolta ja nautitaan näistä viimeisistä loma viikoista! Kohta se on back to school! :D


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tervetuloa uusi vuosi 2021!

Heips rakkaat lukijat ja tukijat!  Vuosi vaihtui ja kohta juhlimme ystävänpäivää. Toivotaan, että teidän vuosi on alkanut hyvissä merkeissä ja olette löytäneet myös jotakin uutta ja avartaa omiin elämiinne.  Minun vuosi alkoi mukavissa merkeissä. Lapsilla jatkui koulut normaalisti, vaikka toki vielä korona jyllää. Minäkin sain itselleni työpaikan ja olen siitä erittäin kiitollinen. Työskentelen pienessä päiväkoti yksikössä alle 2 vuotiaiden lasten ryhmässä. Päivät ovat vaihtelevia ja erilaisia, vaikka lasten perusrytmi on päivittäin samankaltainen. Nautin työstäni, mutta täytyy myös todeta, että välillä väsymys painaa niin kehoa, kuin mieltä. Päiväkoti työ on fyysisesti sekä henkisesti rankkaa. Silti en vaihtaisi tätä työtä pois, sillä rakastan tehdä tätä työtä ja kokonaisella sydämellä. Minulla on aivan upea työtiimi, jonka kanssa tehdä töitä ja muutenkin on sellainen kotoisia olo työpaikalla, että kotona.  Vapaa-ajalla olen myös pyrkinyt liikkumaan. Toki niinkuin viimek...

Karhunpoika sairastaa, häntä hellikäämme.

Heips rakkaat lukijat ja tukijat <3 Täällä makoilen sängyssä flunssan kourissa kotona. Tekisi mieli mennä takaisin nukkumaan. Ei jaksa, kun syödä ja nukkua. Veto on ihan poissa. Kurkkua kutittaa ja räkä sen kun lentää. Valot käyvät silmille ikävästi. Pimeä huone ja yksinäisyys. Olisi tuossa luettavaakin. Pakko-oireisiin liittyen lainasin kirjan. Olen myös nyt lukenut kirjoja masennuksesta ja siitä, kuinka masennuksesta voi toipua. On ollut helpottavaa nähdä, että todellakin voin tästä toipua ja tulla terveemmäksi ihmiseksi. Kuitenkin, se vaatii todella sen oman panoksen, että tekee töitä sen eteen. Olen myös huomannut joitakin ihmisiä, jotka vellovat masennuksessa ja menneissä asioissa. Ei sellainen paranna ketään. On otettava positiivisempi asenne ja mentävä eteenpäin. Itsekin voin sanoa, että ei se helppoa ole mutta onneksi on hyvä tukiverkko ja ystävät, ketkä jaksavat potkia eteenpäin. Ilman tukiverkkoa ja ystäviä, en olisi näin hyvässä tässä tilanteessa. Tänään en ...

Arjen vuoristorataa.

Heips rakkaat lukijat ja tukijat <3 Minulla onkin ollut pieni tauko blogini kanssa. En ole saanut aikaiseksi tekstiä. Tänään ajattelin kirjoitella ja olen ajatellutkin, että kirjoitan silloin, kun sydämestäni kumpuaa tekstiä. Viikonloppu Viikonloppuna vietin lähimpien tyttö kavereiden kanssa 29-vuotis synttäreitäni. Juhlat onnistui mainiosti suunnitellun mukaan. Olimme ensin tyttöjen kanssa meillä. Söimme, juttelimme, tanssimme ja pelailimme pantomiimi aliasta. Oli oikein mukava pippalot ja nautin täysin siemauksin kaikesta. Loppu illasta menimme keilaamaan. Hohto keilausta ja tulihan siinä samalla tanssahdeltua keilaradalla. Tulin kotiin joskus puolen yön aikaan. Huomasin myös sen, että masennukseni kanssa minulla oli hyvin ailahtelevat tunteet. Se ei menoa haitannut, sillä tytöt ymmärsivät sen ja antoivat minun olla oma itseni. Välillä fiilikset olivat katossa ja välillä olin alakuloisempi. Odotin synttäreitä todella paljon. Varmaan stressi laukesi siinä, kun istuimme...