Siirry pääsisältöön

Tää on elämää!

Heips rakkaat lukijat ja tukijat! 

Syksy on saapunut, vaikken ehkä haluaisikaan. Niin ne vuodenajat menevät eteenpäin. Alkaa olla vähän viileämpää ja luonto valmistautuu syksyiseen väriin ja talven tuloon. Hei, ei nyt vielä puhuta talvesta. 

Meidän perheen syksy

Aika rankkaa on kaikin puolin ollut. Lapset tosiaan käyvät koulussa ja harrastuksissa. Minäkin käyn koulua, autokoulua ja heitän keikkatöitä siinä ohessa. Koulu hommia en ole juurikaan ehtinyt tekemään, lähinnä noita itsenäisiä kursseja. En kuitenkaan jaksa siitä stressiä ottaa. Eteenpäin vaan ja omalla tahdilla. Onneksi ei ole kiire valmistua, vaikka toki unelma olisi saada paperit jo ensi keväänä käteen. 

Minulle myös tarjottiin töitä lastenhoito alalta. Olenkin torstaina menossa työhaastatteluun päiväkotiin, joka on musiikki- ja ilmaisutaitopainotteinen päiväkoti. Juuri sitä minun vahvaa osaamisalaa josta tykkään aivan valtavasti. Odotan innolla, että tämäkin asia tärppäisi. Mutta uskon, että saan sen paikan, jos se on minulle tarkoitettu. 

Meille kotiutui nelisen viikkoa sitten uusi perheenjäsen Ninni maatiaiskissa. Hän on tuonut elämäämme paljon uutta ja ihanaa tullessaan meidän perheeseemme. Olemme kokeneet hänen kanssa hyviä hetkiä ja emme todellakaan voisi elää ilman häntä. Lapset ottivat Ninnin avosylin vastaan. Minäkin olen ihan rakastunut tuohon pieneen karvalapseen. Kissat ymmärtävät todella paljon asioita. On ihana tulla kotiin, kun Ninni tulee ovella vastaan mutta on haikea jättää häntä välillä kotiin, kun omat velvollisuudet kutsuvat. On ihana, kun hän käpertyy viereesi nukkumaan ja seurailee kotitöitä, kun tiskaat astioita. Sellaista kissojen elämää se on. Todella rikasta ja rakasta. 

Mitäs mies rintamalla. Asiat ovat muuttuneet. Olen itsekin tajunnut sen, että minun on paljon parempi olla nyt yksin lasten kanssa. En tällä hetkellä kaipaa tähän ketään. Tuntuu siltä, että arki on muutenkin niin hektistä, että ei riitä aikaa uudelle suhteelle ja seurustelulle. Näillä nyt on mentävä eteenpäin. Joskus vaan sitä tajuaa, että joistakin asioista on luovuttava, niin pääsee kasvamaan jotakin uutta. 

Ihanaa viikkoa teille rakkaat lukijat ja tukijat! Pidetään rakkaistamme huolta! <3 

-Johkis. 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ihmissuhde kiemuraa.

Heips rakkaat lukijat ja tukijat <3 Tänään haluan puhua teille ihmissuhteista. Sain pikku serkkuni kannustaman idean tähän, kun hän jakoi omassa blogissaan kokemuksia ihmissuhteista. Aika ikävää ja raastavaa tuo aihe. Minulla ei oikeastaan koskaan ole ollut sitä ns. sydän ystävää. Kun olin pieni vanhempani muuttivat paikkakunnalta toiselle, juuri kun olin kerennyt tutustua uusiin ihmisiin, jouduin vaihtamaan koulua. Olen itse kokenut asian erittäin raskaana. Oikeastaan jos muistelen, niin siinä eskari ikäisenä minulla taisi olla pari kaveria kenen kanssa leikin. He olivat samasta pihapiiristä, jossa asuimme vanhempieni kanssa. Toinen noista tytöistä kävi kanssani samaa eskaria ja kerhoa. Muistan monesti, kun vanhempani eivät olleet laittaneet minulle eväitä mukaan, sain naapurista todella hyvät eväät kerhoon. Se tuntui hyvältä ja maistukin hyvältä, että naapurin äiti huolehti minusta sillä tavalla. Tai ainakin sellainen mielikuva minulle jäi. Yksi parhaista ystävistä...

Arjen vuoristorataa.

Heips rakkaat lukijat ja tukijat <3 Minulla onkin ollut pieni tauko blogini kanssa. En ole saanut aikaiseksi tekstiä. Tänään ajattelin kirjoitella ja olen ajatellutkin, että kirjoitan silloin, kun sydämestäni kumpuaa tekstiä. Viikonloppu Viikonloppuna vietin lähimpien tyttö kavereiden kanssa 29-vuotis synttäreitäni. Juhlat onnistui mainiosti suunnitellun mukaan. Olimme ensin tyttöjen kanssa meillä. Söimme, juttelimme, tanssimme ja pelailimme pantomiimi aliasta. Oli oikein mukava pippalot ja nautin täysin siemauksin kaikesta. Loppu illasta menimme keilaamaan. Hohto keilausta ja tulihan siinä samalla tanssahdeltua keilaradalla. Tulin kotiin joskus puolen yön aikaan. Huomasin myös sen, että masennukseni kanssa minulla oli hyvin ailahtelevat tunteet. Se ei menoa haitannut, sillä tytöt ymmärsivät sen ja antoivat minun olla oma itseni. Välillä fiilikset olivat katossa ja välillä olin alakuloisempi. Odotin synttäreitä todella paljon. Varmaan stressi laukesi siinä, kun istuimme...

Uupunutta arkea.

Heips rakkaat lukijat ja tukijat <3  Viikko on lähtenyt käyntiin väsyneenä, uupuneena, huonolla mielialalla. Mitähän kaikkea sitä voisi vielä luetella. On ollut myös tekemistä jonkin verran vapaa-ajalla ja kotona. Ei ole tarvinnut miettiä hetkeäkään, että mitähän sitä oikein tekisi. Toivotaan, että tämäkin asia helpottaisi ja levolle jäisi enemmän aikaa. Päivän touhuissa aika menee lapsille ja arjen pyöritykselle. Illalla mieskin kaipaisi kahdenkeskistä aikaa. Väsyneenä sitä tuppaa sammakoita suusta tulemaan ja jälkikäteen harmittaa. On ollut paljon raskaita asioita käsiteltävänä ja mielenpäällä. On joitakin asioita mille ei vain voi tehdä mitään. On asioita joille voi tehdä jotakin. Silloin pyrin tekemäänkin. Välillä tuntuu voimat hiipuvan ja tekisi mieli luovuttaa. Antaa kaikkensa. Sairastelukierre edelleen jatkuu. Vuorossa tällä kertaa jännetupentulehdus ranteessa. Ikävä vaiva ja uusiutuu minulla uudelleen ja uudelleen. Olen väsynyt sairastamiseen, arjen pyörittämis...