Siirry pääsisältöön

Tää on elämää!

Heips rakkaat lukijat ja tukijat! 

Syksy on saapunut, vaikken ehkä haluaisikaan. Niin ne vuodenajat menevät eteenpäin. Alkaa olla vähän viileämpää ja luonto valmistautuu syksyiseen väriin ja talven tuloon. Hei, ei nyt vielä puhuta talvesta. 

Meidän perheen syksy

Aika rankkaa on kaikin puolin ollut. Lapset tosiaan käyvät koulussa ja harrastuksissa. Minäkin käyn koulua, autokoulua ja heitän keikkatöitä siinä ohessa. Koulu hommia en ole juurikaan ehtinyt tekemään, lähinnä noita itsenäisiä kursseja. En kuitenkaan jaksa siitä stressiä ottaa. Eteenpäin vaan ja omalla tahdilla. Onneksi ei ole kiire valmistua, vaikka toki unelma olisi saada paperit jo ensi keväänä käteen. 

Minulle myös tarjottiin töitä lastenhoito alalta. Olenkin torstaina menossa työhaastatteluun päiväkotiin, joka on musiikki- ja ilmaisutaitopainotteinen päiväkoti. Juuri sitä minun vahvaa osaamisalaa josta tykkään aivan valtavasti. Odotan innolla, että tämäkin asia tärppäisi. Mutta uskon, että saan sen paikan, jos se on minulle tarkoitettu. 

Meille kotiutui nelisen viikkoa sitten uusi perheenjäsen Ninni maatiaiskissa. Hän on tuonut elämäämme paljon uutta ja ihanaa tullessaan meidän perheeseemme. Olemme kokeneet hänen kanssa hyviä hetkiä ja emme todellakaan voisi elää ilman häntä. Lapset ottivat Ninnin avosylin vastaan. Minäkin olen ihan rakastunut tuohon pieneen karvalapseen. Kissat ymmärtävät todella paljon asioita. On ihana tulla kotiin, kun Ninni tulee ovella vastaan mutta on haikea jättää häntä välillä kotiin, kun omat velvollisuudet kutsuvat. On ihana, kun hän käpertyy viereesi nukkumaan ja seurailee kotitöitä, kun tiskaat astioita. Sellaista kissojen elämää se on. Todella rikasta ja rakasta. 

Mitäs mies rintamalla. Asiat ovat muuttuneet. Olen itsekin tajunnut sen, että minun on paljon parempi olla nyt yksin lasten kanssa. En tällä hetkellä kaipaa tähän ketään. Tuntuu siltä, että arki on muutenkin niin hektistä, että ei riitä aikaa uudelle suhteelle ja seurustelulle. Näillä nyt on mentävä eteenpäin. Joskus vaan sitä tajuaa, että joistakin asioista on luovuttava, niin pääsee kasvamaan jotakin uutta. 

Ihanaa viikkoa teille rakkaat lukijat ja tukijat! Pidetään rakkaistamme huolta! <3 

-Johkis. 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tervetuloa uusi vuosi 2021!

Heips rakkaat lukijat ja tukijat!  Vuosi vaihtui ja kohta juhlimme ystävänpäivää. Toivotaan, että teidän vuosi on alkanut hyvissä merkeissä ja olette löytäneet myös jotakin uutta ja avartaa omiin elämiinne.  Minun vuosi alkoi mukavissa merkeissä. Lapsilla jatkui koulut normaalisti, vaikka toki vielä korona jyllää. Minäkin sain itselleni työpaikan ja olen siitä erittäin kiitollinen. Työskentelen pienessä päiväkoti yksikössä alle 2 vuotiaiden lasten ryhmässä. Päivät ovat vaihtelevia ja erilaisia, vaikka lasten perusrytmi on päivittäin samankaltainen. Nautin työstäni, mutta täytyy myös todeta, että välillä väsymys painaa niin kehoa, kuin mieltä. Päiväkoti työ on fyysisesti sekä henkisesti rankkaa. Silti en vaihtaisi tätä työtä pois, sillä rakastan tehdä tätä työtä ja kokonaisella sydämellä. Minulla on aivan upea työtiimi, jonka kanssa tehdä töitä ja muutenkin on sellainen kotoisia olo työpaikalla, että kotona.  Vapaa-ajalla olen myös pyrkinyt liikkumaan. Toki niinkuin viimek...

Karhunpoika sairastaa, häntä hellikäämme.

Heips rakkaat lukijat ja tukijat <3 Täällä makoilen sängyssä flunssan kourissa kotona. Tekisi mieli mennä takaisin nukkumaan. Ei jaksa, kun syödä ja nukkua. Veto on ihan poissa. Kurkkua kutittaa ja räkä sen kun lentää. Valot käyvät silmille ikävästi. Pimeä huone ja yksinäisyys. Olisi tuossa luettavaakin. Pakko-oireisiin liittyen lainasin kirjan. Olen myös nyt lukenut kirjoja masennuksesta ja siitä, kuinka masennuksesta voi toipua. On ollut helpottavaa nähdä, että todellakin voin tästä toipua ja tulla terveemmäksi ihmiseksi. Kuitenkin, se vaatii todella sen oman panoksen, että tekee töitä sen eteen. Olen myös huomannut joitakin ihmisiä, jotka vellovat masennuksessa ja menneissä asioissa. Ei sellainen paranna ketään. On otettava positiivisempi asenne ja mentävä eteenpäin. Itsekin voin sanoa, että ei se helppoa ole mutta onneksi on hyvä tukiverkko ja ystävät, ketkä jaksavat potkia eteenpäin. Ilman tukiverkkoa ja ystäviä, en olisi näin hyvässä tässä tilanteessa. Tänään en ...

Arjen vuoristorataa.

Heips rakkaat lukijat ja tukijat <3 Minulla onkin ollut pieni tauko blogini kanssa. En ole saanut aikaiseksi tekstiä. Tänään ajattelin kirjoitella ja olen ajatellutkin, että kirjoitan silloin, kun sydämestäni kumpuaa tekstiä. Viikonloppu Viikonloppuna vietin lähimpien tyttö kavereiden kanssa 29-vuotis synttäreitäni. Juhlat onnistui mainiosti suunnitellun mukaan. Olimme ensin tyttöjen kanssa meillä. Söimme, juttelimme, tanssimme ja pelailimme pantomiimi aliasta. Oli oikein mukava pippalot ja nautin täysin siemauksin kaikesta. Loppu illasta menimme keilaamaan. Hohto keilausta ja tulihan siinä samalla tanssahdeltua keilaradalla. Tulin kotiin joskus puolen yön aikaan. Huomasin myös sen, että masennukseni kanssa minulla oli hyvin ailahtelevat tunteet. Se ei menoa haitannut, sillä tytöt ymmärsivät sen ja antoivat minun olla oma itseni. Välillä fiilikset olivat katossa ja välillä olin alakuloisempi. Odotin synttäreitä todella paljon. Varmaan stressi laukesi siinä, kun istuimme...