Huono seura hyvät tavat turmelee.

 Heips rakkaat lukijat ja tukijat!

Ihanaa taas jakaa teille jotakin suoraan sydämestä. Ajattelin teille kirjoittaa siitä, kuinka olen omassa elämässäni kokenut sen, että todellakin seura tekee kaltaisekseen.

Viimeksi kirjoitin teille jonkin verran entisestä avioliitostani, joka päättyi lopulta eroon. Toki jokaisella ihmisellä on asiasta omat näkemykset ja monesti kuullaan se toisen ihmisen versio, toinen jää kuulematta ja sillä perusteella tulkitaan, millainen toinen ihminen on.

Olen aikaisemmin kirjoittanut siitä, kuinka usko on osa minua ja minun sekä lasteni elämää. Olin noin kymmenenvuotias tullessani uskoon ja minut kasvatettiin ikään kuin pumpulissa. Vanhempani kielsivät minulta lähes kaiken, sanomalla, että ei uskovaiset ihmiset tee niin. Muistan monesti, kun en uskaltanut sanoa kavereille, että en pääse johonkin, kun vanhempani eivät anna lupaa. Toisaalta olen siitä kiitollinen, että he varjelivat minua viimeiseen asti kaikelta pahalta, kunnes jossain vaiheessa tein kaikki minuun liittyvät päätökset itse. Uskon myös siihen, että en olisi ihmisenä niin vahva, jos en olisi käynyt elämässä läpi huonojakin asioita ja suhteita, joissa olen elänyt useamman vuoden.

Palataan ajassa taaksepäin. Ensimmäinen avioliitto oli ulkopuolisille, ihan täysi kulissi, kunnes tuli päivä, että en voinut enää olla hiljaa. Monet ihmiset sanoivat, että tehän näytätte siltä, että ei teillä pitäisi olla ongelmia. Hmm. Ei meillä ollutkaan ongelmia, kuin neljän seinän sisällä. Toinen avioliitto oli täysi fiasko, ja siinä olisi pitänyt hälytyskellot soida jo huomattavasti aiemmin. Siinä vaiheessa, kun aloimme seurustelemaan niin, olisi pitänyt tajuta, että ei meillä voi olla mitään yhteistä. Toki sekin on totta, että ei ole hyvä olla täysin samanlaisia. Minä olin tosiaan ollut lapsesta asti uskossa ja puolisoni oli tullut vasta myöhemmin uskoon. Hänellä oli jäänyt maalliset tavat, vaikka toki siinä menee varmasti oma aikansa, että pääsee irti niistäkin asioista. Itse huomasin, että hän veti minut helposti mukaan niihin juttuihin, vaikka sydän olisi sanonut toisin. Ei sitä turhaa sanota, että huono seura hyvät tavat turmelee. Sen vuoksi, voin nykyisin paljon paremmin, kun saan yksin etsiä Jumalan tahtoa ja rukoilla viisautta oikeisiin valintoihin elämässäni. Valitettavasti myös omat lapseni ovat joutuneet kärsimään näiden vaikeiden ihmissuhteiden vuoksi, mutta olen nyt huomattavasti viisaampi näissäkin asioissa, vaikka kantapään kautta ne on opittu.

Yksi asia mitä olen myös huomannut seurakunnissa, että siellä osoitetaan sormella ihmisiä, jotka palvelevat näkyvällä paikalla. Tässäkin asiassa kaikille pitäisi olla ihan samat säännöt, eikä antaa erityisoikeuksia jollain ihmeen verukkeella. En voi muuta, kun rukoilla, että Jumala avaisi heidän silmänsä näkemään totuuden. Myös Jumalan silmissä kaikki ovat samalla lähtö viivalla ja ei syntejäkään luokitella, että mikä on pahempi synti ja mikä sitten taas ei ole. Siksi tällä hetkellä mietiskelen rauhassa ja rukoilen sitä oikeanlaista seurakuntayhteyttä, mikä se sitten ikinä onkaan. On helppo tulla osoittamaan sormella toista, mutta kun pitäisi katsoa peiliin ja tutkiskella omaa sydäntä, se onkin jo erittäin vaikeaa. Olen myös ihmetellyt sitä, että seurakunnissa suositaan joitakin ihmisiä, jotka ovat esim. vanhimmistoon kuuluvien sukulaisia. Heidän syntejään katsotaan sormien läpi, vaikka Jumalalle kaikki synnit ovat saman arvoisia. On myös kerrottu, että sielunvihollinen, saatana voi pukeutua valkeuden enkeliksi ja näyttää sinulle asiat hyvin kauniina, vaikka todellisuudessa se on aivan muuta. Siksi onkin hyvin tärkeää, että näinä aikoina sydämesi on täysin auki ja rehellinen. Sillä elämän tavalla pääsee erittäin pitkälle, jos vain halua riittää.

Viimeinen asia, että olen saanut myös kokea sitä, että jotkut ihmiset kehtaavat väittää, että se on sinun valintasi, kun olet eronnut ja sinun on kannettava vastuu siitä, että olet valinnut olla lasten kanssa yksin. Ero ei koskaan ole yhden ihmisen kauppa ja elämä ei ole niin mustavalkoista, mitä luulemme sen olevan. Ero ei aina ole myös yhden ihmisen valinta. En usko, että Jumala haluaa sitä meille, että me ikään kuin tuhoamme itsemme jossakin huonossa parisuhteessa. Joskus joku sanoikin suoraan, että haluatko olla hakattavana tai väkivallan alla, jossakin suhteessa. Niin kuin aikaisemmassa kirjoituksessa kirjoitin, niin ei ikinä. Se on niin ja aamen, sanoi kuka tahansa ja mitä tahansa.

Kiitos sinulle rakas lukija ja tukija, kun jaksat kanssani olla tässä matkalla. Ole siunattu juuri sellaisena, kuin olet ja muista olla itsellesi armollinen. Jumala rakastaa sinua juuri sellaisena, kuin olet ja saat heittäytyä Taivaallisen Isän syliin hellittäväksi ja hoidettavaksi. Pidetään rakkaistamme huolta.

-Johkis <3