Siirry pääsisältöön

Tervetuloa uusi vuosi 2021!

Heips rakkaat lukijat ja tukijat! 

Vuosi vaihtui ja kohta juhlimme ystävänpäivää. Toivotaan, että teidän vuosi on alkanut hyvissä merkeissä ja olette löytäneet myös jotakin uutta ja avartaa omiin elämiinne. 

Minun vuosi alkoi mukavissa merkeissä. Lapsilla jatkui koulut normaalisti, vaikka toki vielä korona jyllää. Minäkin sain itselleni työpaikan ja olen siitä erittäin kiitollinen. Työskentelen pienessä päiväkoti yksikössä alle 2 vuotiaiden lasten ryhmässä. Päivät ovat vaihtelevia ja erilaisia, vaikka lasten perusrytmi on päivittäin samankaltainen. Nautin työstäni, mutta täytyy myös todeta, että välillä väsymys painaa niin kehoa, kuin mieltä. Päiväkoti työ on fyysisesti sekä henkisesti rankkaa. Silti en vaihtaisi tätä työtä pois, sillä rakastan tehdä tätä työtä ja kokonaisella sydämellä. Minulla on aivan upea työtiimi, jonka kanssa tehdä töitä ja muutenkin on sellainen kotoisia olo työpaikalla, että kotona. 

Vapaa-ajalla olen myös pyrkinyt liikkumaan. Toki niinkuin viimeksi kirjoitin, olin sairaslomalla nilkan vuoksi. Kuitenkin nilkka on kuntoutunut hienosti ja pääsin palaamaan töiden sekä koulun pariin sekä liikunnan pariin. Olen paljonkin alkanut miettimään omaa hyvinvointia. Monesti meillä on syitä miksi ei voi lähteä liikkumaan tai ulos. Niitä hetkiä, kun osaisi oikeasti arvostaa, ennekuin menettää jotakin hyvin tärkeää. Esim .Jalka menee rikki tms. Olen myös saanut tästä kimmokkeen ilmoittautua naisten kymppiin. Sitä tavoitellessa, ei toki vielä juostessa, mutta kävellessä kylläkin. 

Miesrintamalla tällä hetkellä menee mainiosti. Alkoi myös ihan yllättäen uusi parisuhde. Työkavereiden innoittamana innostuin menemään deittiin. Toki se oli vähän läpällä tehty. Olin menettänyt jo uskoni ja järkeni siihen, että ei minulle enää löydy ketään. Toisaalta olen myös todennut sen, kun etsimällä etsii, ei löydy. Sitten kun et etsi ja juttu oli oikeasti vähän läppää niin sitten löytyykin. Nämä asiat ovat hyvin vaikeita ja haasteellisia varsinkin, kun lapset ovat kuvioissa, se ei ole niin yksinkertaista ja helppoa. Mutta olen kiitollinen siinä, missä olen nyt parisuhteen osalta. En haluaisi kehua liikaa, sillä kyllä kieltämättä kaiken huonon kokemuksen jälkeen, se on aika pelottavaa. Mutta uskon, että kaikki asiat mitä meidän elämässä tapahtuu, ei ole sattumaa. Kaikella on tarkoituksensa. 

Mitäpä vielä teille kirjoittaisin tai kertoisin? Olen erittäin tyytyväinen elämääni tällä hetkellä. Tiedän, että vielä tulee niitäkin päiviä, kun aurinko ei paista, mutta nyt nautitaan niin kauan, ennenkuin sataa. 

Kaikkea ihanaa ja parasta toivon teille rakkaat lukijat ja tukijat! Ollaan läheistemme tukena ja välitetään toisistamme. Se on parasta, mitä voimme täällä maanpäällä ollessamme tehdä. Pitää ne rakkaat ihmiset lähellä ja saada olla rakkaiden ihmisten lähellä. Oikein ihanaa viikkoa teille jokaiselle! Muista, sinä olet ainutlaatuinen ja sinä riität omana itsenäsi. Se on parasta! 

-Johkis <3 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ihmissuhde kiemuraa.

Heips rakkaat lukijat ja tukijat <3 Tänään haluan puhua teille ihmissuhteista. Sain pikku serkkuni kannustaman idean tähän, kun hän jakoi omassa blogissaan kokemuksia ihmissuhteista. Aika ikävää ja raastavaa tuo aihe. Minulla ei oikeastaan koskaan ole ollut sitä ns. sydän ystävää. Kun olin pieni vanhempani muuttivat paikkakunnalta toiselle, juuri kun olin kerennyt tutustua uusiin ihmisiin, jouduin vaihtamaan koulua. Olen itse kokenut asian erittäin raskaana. Oikeastaan jos muistelen, niin siinä eskari ikäisenä minulla taisi olla pari kaveria kenen kanssa leikin. He olivat samasta pihapiiristä, jossa asuimme vanhempieni kanssa. Toinen noista tytöistä kävi kanssani samaa eskaria ja kerhoa. Muistan monesti, kun vanhempani eivät olleet laittaneet minulle eväitä mukaan, sain naapurista todella hyvät eväät kerhoon. Se tuntui hyvältä ja maistukin hyvältä, että naapurin äiti huolehti minusta sillä tavalla. Tai ainakin sellainen mielikuva minulle jäi. Yksi parhaista ystävistä...

Arjen vuoristorataa.

Heips rakkaat lukijat ja tukijat <3 Minulla onkin ollut pieni tauko blogini kanssa. En ole saanut aikaiseksi tekstiä. Tänään ajattelin kirjoitella ja olen ajatellutkin, että kirjoitan silloin, kun sydämestäni kumpuaa tekstiä. Viikonloppu Viikonloppuna vietin lähimpien tyttö kavereiden kanssa 29-vuotis synttäreitäni. Juhlat onnistui mainiosti suunnitellun mukaan. Olimme ensin tyttöjen kanssa meillä. Söimme, juttelimme, tanssimme ja pelailimme pantomiimi aliasta. Oli oikein mukava pippalot ja nautin täysin siemauksin kaikesta. Loppu illasta menimme keilaamaan. Hohto keilausta ja tulihan siinä samalla tanssahdeltua keilaradalla. Tulin kotiin joskus puolen yön aikaan. Huomasin myös sen, että masennukseni kanssa minulla oli hyvin ailahtelevat tunteet. Se ei menoa haitannut, sillä tytöt ymmärsivät sen ja antoivat minun olla oma itseni. Välillä fiilikset olivat katossa ja välillä olin alakuloisempi. Odotin synttäreitä todella paljon. Varmaan stressi laukesi siinä, kun istuimme...

Uupunutta arkea.

Heips rakkaat lukijat ja tukijat <3  Viikko on lähtenyt käyntiin väsyneenä, uupuneena, huonolla mielialalla. Mitähän kaikkea sitä voisi vielä luetella. On ollut myös tekemistä jonkin verran vapaa-ajalla ja kotona. Ei ole tarvinnut miettiä hetkeäkään, että mitähän sitä oikein tekisi. Toivotaan, että tämäkin asia helpottaisi ja levolle jäisi enemmän aikaa. Päivän touhuissa aika menee lapsille ja arjen pyöritykselle. Illalla mieskin kaipaisi kahdenkeskistä aikaa. Väsyneenä sitä tuppaa sammakoita suusta tulemaan ja jälkikäteen harmittaa. On ollut paljon raskaita asioita käsiteltävänä ja mielenpäällä. On joitakin asioita mille ei vain voi tehdä mitään. On asioita joille voi tehdä jotakin. Silloin pyrin tekemäänkin. Välillä tuntuu voimat hiipuvan ja tekisi mieli luovuttaa. Antaa kaikkensa. Sairastelukierre edelleen jatkuu. Vuorossa tällä kertaa jännetupentulehdus ranteessa. Ikävä vaiva ja uusiutuu minulla uudelleen ja uudelleen. Olen väsynyt sairastamiseen, arjen pyörittämis...