Siirry pääsisältöön

Miksi minua väsyttää?

Heips rakkaat lukijat! <3

En ole taas vähään aikaan saanut kirjoitettua blogia. Voitte kuvitella, kun neljän lapsen kanssa täällä arkea touhottaa niin ei kerkeä oikein arjesta vetää itselleen aikaa. Joulu meni ja tuli levättyä ja voimia kerättyä arkeen. Tänään kuitenkin tuntuu siltä, että väsyttää. Aion siitä kirjoittaa teille lisää.

Väsymys mitä se on ja miltä se tuntuu? Minua ainakin väsyttää todella paljon nykyisin. Tuntuu siltä, että kaikki energia kuluu vaan pois, vaikkei juurikaan mitään tee. Nukuin öisin jonkun 12 tuntia ja silti vaan väsyttää. Olen väsynyt tähän ainaiseen väsymykseen.
Toisaalta myös väsymyksen rinnalla olen huomannut senkin, miten pienistä asioista voi tulla iloiseksi. Ja varsinkin, jos itse saa tehdä hyviä asioita toiselle ihmisille. 

Tänäänkin kävin seurakunnalla piipahtamassa. Siellä jaettiin ihmisille ruokaa. Minulle tuli siitäkin todella hyvä mieli, että ihmiset saivat kyllikseen ruokaa näin joulun jälkeen. Sain toivottaa ihmisille jo hyvää uutta vuotta. Näin todella sen hyvän mielen ihmisten kasvoilla. Todella ne ihmiset osaavat arvostaa sitä, että joku juttelee heidän kanssa vähän aikaa. Ruoka jonka he saavat ovat todella tyytyväisiä siihen.

Välillä tulee sellainen olo, että me valitamme todella pienistä asioista. Vaikka onhan se niin, kun elämme täällä ajassa elämäämme niin toki meille ne asiat ovat tärkeitä mitä elämässämme tapahtuu juuri tällä hetkellä. Tällä hetkellä minun elämässäni on masennus, väsymys ja uupumus. Siksi ehkä puhun ja kirjoitan siitä niin paljon. Joskus mietin myös sitä, että alkaako läheisiä ihmisiä ärsyttämään se, kun puhun heille koko ajan siitä miltä minusta tuntuu?Vaikka sekin on toki totta, että monesti ihmiset puhuvat omista asioistaan eivätkä huomaa toisen ihmisen asioita ollenkaan. Eletään niin siinä omissa asioissa kiinni. 

On kyllä sellaisiakin ihmistyyppejä jotka ovat mieleltään raskaita ja ajattelevat vain itseään. Itsellänikin on kokemusta niistä ihmissuhteista. Ne ihmissuhteet jotka kuluttaa niistä ei saa positiivista voimaa ja energiaa.

Ehkä ensi vuonna minun mottoni voisi olla se, että keskityn enemmän omaan hyvinvointiini ja perheeni hyvinvointiin. Pidän niihin ihmisiin yhteyttä, joilta saan positiivista energiaa ja iloa elämääni. Tämän asian, kun muistaa sillä pääsee jo todella pitkälle elämässä.


Ihanaa, että jaksatte lukea blogiani ja pidetään rakkaistamme huolta <3 

Kommentit

  1. Apua, heti tuntui siltä, että mä puhun sulle vaan omista asioistani, enkä kuuntele sua yhtään 😯 toivottavasti näin ei kuitenkaan ole!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ole. Kyllä mä sulle uskaltaisin sanoa jos olisi. Todella olen iloinen sinusta serkkuseni <3

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ihmissuhde kiemuraa.

Heips rakkaat lukijat ja tukijat <3 Tänään haluan puhua teille ihmissuhteista. Sain pikku serkkuni kannustaman idean tähän, kun hän jakoi omassa blogissaan kokemuksia ihmissuhteista. Aika ikävää ja raastavaa tuo aihe. Minulla ei oikeastaan koskaan ole ollut sitä ns. sydän ystävää. Kun olin pieni vanhempani muuttivat paikkakunnalta toiselle, juuri kun olin kerennyt tutustua uusiin ihmisiin, jouduin vaihtamaan koulua. Olen itse kokenut asian erittäin raskaana. Oikeastaan jos muistelen, niin siinä eskari ikäisenä minulla taisi olla pari kaveria kenen kanssa leikin. He olivat samasta pihapiiristä, jossa asuimme vanhempieni kanssa. Toinen noista tytöistä kävi kanssani samaa eskaria ja kerhoa. Muistan monesti, kun vanhempani eivät olleet laittaneet minulle eväitä mukaan, sain naapurista todella hyvät eväät kerhoon. Se tuntui hyvältä ja maistukin hyvältä, että naapurin äiti huolehti minusta sillä tavalla. Tai ainakin sellainen mielikuva minulle jäi. Yksi parhaista ystävistä...

Arjen vuoristorataa.

Heips rakkaat lukijat ja tukijat <3 Minulla onkin ollut pieni tauko blogini kanssa. En ole saanut aikaiseksi tekstiä. Tänään ajattelin kirjoitella ja olen ajatellutkin, että kirjoitan silloin, kun sydämestäni kumpuaa tekstiä. Viikonloppu Viikonloppuna vietin lähimpien tyttö kavereiden kanssa 29-vuotis synttäreitäni. Juhlat onnistui mainiosti suunnitellun mukaan. Olimme ensin tyttöjen kanssa meillä. Söimme, juttelimme, tanssimme ja pelailimme pantomiimi aliasta. Oli oikein mukava pippalot ja nautin täysin siemauksin kaikesta. Loppu illasta menimme keilaamaan. Hohto keilausta ja tulihan siinä samalla tanssahdeltua keilaradalla. Tulin kotiin joskus puolen yön aikaan. Huomasin myös sen, että masennukseni kanssa minulla oli hyvin ailahtelevat tunteet. Se ei menoa haitannut, sillä tytöt ymmärsivät sen ja antoivat minun olla oma itseni. Välillä fiilikset olivat katossa ja välillä olin alakuloisempi. Odotin synttäreitä todella paljon. Varmaan stressi laukesi siinä, kun istuimme...

Uupunutta arkea.

Heips rakkaat lukijat ja tukijat <3  Viikko on lähtenyt käyntiin väsyneenä, uupuneena, huonolla mielialalla. Mitähän kaikkea sitä voisi vielä luetella. On ollut myös tekemistä jonkin verran vapaa-ajalla ja kotona. Ei ole tarvinnut miettiä hetkeäkään, että mitähän sitä oikein tekisi. Toivotaan, että tämäkin asia helpottaisi ja levolle jäisi enemmän aikaa. Päivän touhuissa aika menee lapsille ja arjen pyöritykselle. Illalla mieskin kaipaisi kahdenkeskistä aikaa. Väsyneenä sitä tuppaa sammakoita suusta tulemaan ja jälkikäteen harmittaa. On ollut paljon raskaita asioita käsiteltävänä ja mielenpäällä. On joitakin asioita mille ei vain voi tehdä mitään. On asioita joille voi tehdä jotakin. Silloin pyrin tekemäänkin. Välillä tuntuu voimat hiipuvan ja tekisi mieli luovuttaa. Antaa kaikkensa. Sairastelukierre edelleen jatkuu. Vuorossa tällä kertaa jännetupentulehdus ranteessa. Ikävä vaiva ja uusiutuu minulla uudelleen ja uudelleen. Olen väsynyt sairastamiseen, arjen pyörittämis...