Heips rakkaat lukijat ja tukijat <3
Tänään on huhtikuun viimeinen päivä. Juhlitaan siis vappua.
Kuka nyt juhlii milläkin tavalla. Me käytiin tänään perheen kanssa
vappumarkkinoilla. Oli ihan kiva käydä, mut huomaan ite et väsyn pienistäkin
asioista tällä hetkellä.
Viikonloppuna olin serkkusen luona. Oli kiva hengähtää
omalla vapaalla. Sai tuntea itsensä naiseksi pitkästä aikaa. Sitä, kun kotona
olet vaimo ja äiti. Olethan sitä muuallakin, mutta aiheet ei liittyneet
lapsiin. En olisikaan jaksanut miettiä lapsia tai miestäni vapaalla ollessani.
Toki oli hirveä koti-ikävä ja vieraassa paikassa ei nuku samalla tavalla, kuin
kotona. Olin vain yhden yön poissa. Shoppailukin teki hyvää, mut tulin kiukkuisena
kotiin. :D Väsymys painoi, joten menin saman tien nukkumaan, kun kotiin pääsin.
Olen ollut viime päivinä kovin kiukkuinen ja ärtynyt. On
harmittanut, kun mieheni ja lapseni ovat saaneet kiukuistani osakseen. On
kurja, kun itsellä on paha olla. Eikä mikään tunnu helpottavan pahaan oloon.
Olen yrittänyt musiikista saada voimaa. Olen yrittänyt miettiä, että mistä se
pahaolo sisälläni nousee. Harmittaa sitten kovin, kun ei osaa käyttäytyä kuin
kiukuttelemalla ja sehän on ketjureaktio.
Kävin myös tänään lekurissa, uuden B-lausunnon vuoksi.
Juttelin lääkärin kanssa ja toivoin, että voisimme katsoa tilannetta psykiatrisen
sairaanhoitajan kanssa, että josko pääsisin aloittamaan sitä psykoterapiaa.
Sekin asia tuntuu tällä hetkellä toivottamalta. Pitäisi jaksaa tehdä valitus
kelaan sekä ilmariselle. Enää viikko aikaa. Jospa nyt saisin sen kuntoutustuen
läpi, kun lääkäri kirjoittaa uuden lausunnon.
Olen iloinen myös siitä, että edelleen saan liikunnasta
voimaa. Tosin viikonloppuna, kun serkkusen kanssa aloitimme rapputreenit,
polveni ei kestänyt sitä. Harmi, nyt on sitten jännetuppitulehdus kädessä ja
polvi vihoittelee. Jos ei ala paranemaan on mentävä lääkäriin sitten.
Kirjoitan tähän loppuun vielä Cheekin tekstin. Tämä teksti
todella on minulle, juuri tällä hetkellä henkilökohtainen.
Cheek- Niille joil on paha olla. ote biisistä.
Oon maannu lattialla,
miettiny miten täällä selvitään.
Oon huutanu keuhkot pihalle,
on tuntunut ettei pysty hengittää.
Mut oon täällä vielä,
en anna pelon mua koskettaa.
Ja nyt oon siellä missä,
muhun ei voi koskeakaan.
Mut oon täällä vielä,
en anna pelon mua koskettaa.
Ja nyt oon siellä missä,
muhun ei voi koskeakaan.
Tää menee niille joil on paha olla,
kun elämä lyö sata-nolla.
Oon ollu ristiaallokossa siinä veneessä,
nyt aurinko paistaa horisontti siintää
edessä.
Tää menee niille joil on paha olla,
kun elämä lyö sata-nolla.
Oon ollu ristiaallokossa siinä veneessä,
nyt aurinko paistaa horisontti siintää
edessä.
Kiitos teille rakkaat lukijat ja tukijat <3
Oli kivaa, pian uudestaan 💙
VastaaPoista