Yksinäisyys.

Heips rakkaat lukijat ja tukijat!

Viikonloppu alkaa olla lopuillaan. Kaikin puolin on hyvä fiilis viikonlopusta. On saanut oikeasti levätä ja panostaa myös perheen kanssa ajanviettämiseen. On ihana, kun viikonlopun on saanut viettää rakkaiden ihmisten kanssa ja seurakunta perheen kanssa.

Tänään aiheenamme Jumalanpalveluksessa oli yksinäisyys. Käsittelimme aihetta laulujen ja puheiden kautta. Kyllä täytyy sanoa, että upposi itselle myös vahvasti tuo aihe. Monista meillä on elämän vaiheita, että tunnemme itsemme yksinäiseksi monella eri osa-alueella. Monet voivat tuntea yksinäisyyttä sairastaen, ilman puolisoa, puolison rinnalla tai jopa sosiaalisessa mediassa. On todella surullista huomata se, että yhteisöjen keskellä, missä olemme, koetaan yksinäisyyttä. Minullakin on omaa kokemusta siitä, mitä on olla ja elää yksinäisyyden kanssa.

Koulumaailmassa yksinäisyys myös näyttäytyy tyttöjen sekä poikien keskuudessa. Monesti ulospäin saattaa näyttää, että hei me jätkät ollaan hyvä porukka. Silti on aina joku, joka tuntee itsensä yksinäiseksi isomman porukan keskellä. Hän monesti ei uskalla tuoda esille omia ajatuksiaan, vaan pelkää jo valmiiksi sitä, että hänet hylätään, jos hän avaa suunsa jossakin kohtaa tilannetta. Ikävä kyllä, koulukiusaaminen on myös yksi iso tekijä siihen, että kiusattu tuntee itsensä yksinäiseksi, kun hän kokee olevansa erilainen, kuin muut.

Itse myös avioeron kokeneena huomasin, kuinka jäin yksin eron jälkeen. Monet ihmiset kyllä sanoivat pitävänsä yhteyttä, mutta niin yhteys vain jäi. Monesti on helppo sanoa asioita, mutta kun pitäisi tehdä, se onkin eri asia sitten. Monet ystävä pariskunnat myös jäivät. On aika haasteellista, että pitäisi kumpaakin osa puoleen yhteyttä eron jälkeen. Siinä on valittava, että kenen ystävä haluaa olla ihan aidon oikeasti. Minulla on myös kokemusta siitä, että ne ystävät ketkä jäivät, osa myös halusi olla ex puolisoni ystäviä. Eihän siinä mitään pahaa ja väärää ole, mutta sitten tulee se, että voinko luottaa siihen, että asiat todellakin pysyvät meidän välisinä. Se onkin yllättävän hankala tilanne.

Oman kokemuksen voin myös kertoa siitä, kun sairastaa, että miten sitä tuntee itsensä yksinäiseksi sen asian kanssa. Monet ystävät sanovat, että tulevat kylään, mutta todellisuudessa tilanne on toinen. Olen myös vahvasti sitä mieltä, että jos et itse ole sairastanut jotakin tiettyä sairautta, mikä sinulla on. Et pysty yhtä vahvasti kulkemaan rinnalla. Minäkin olen tässä viimeisen vuoden aikana saanut kokea sitä, että kuinka yksin olen sairastamisen kanssa. Välillä näyttää siltä, että tilanne helpottuu ja taas mennään pohjalle. Eihän kukaan ihminen sellaisen ihmisen kanssa jaksa olla tai pitää yhteyttä. Sairaus on iso osa elämääni tällä hetkellä ja syö todella paljon voimavaroja minulta, joten siksi en tällä hetkellä jaksa eikä minun tarvitsekaan jaksaa tukea muita ihmisiä. Juuri, kun ajattele, että kyllä tämä tästä niin taas mennään.

Lopuksi halusin vielä jakaa vanhempien ihmisten yksinäisyydestä. Tällä viikolla sain ikävän puhelinsoiton kotiin. Mummoni on ollut ja tuntenut itsensä niin yksinäiseksi, että hän oli syönyt unilääkkeitä paljon ja mennyt nukkumaan. Seuraavana päivänä hoitaja oli löytänyt hänet sängystä ja hälyttänyt apua paikalle. Kyllä se kovasti koskee minuun, kun on kova huoli omasta mummista. Siinä tulee itselle ne monet syyllisyyden tunnot, että miksi en ole soittanut. Toki juuri parisen viikkoa soittelinkin mummille. Mummi jo silloin puhui minulle puhelimessa siitä, että kun ei kukaan käy ja lapsenlapset eivät soittele hänelle. Ehkä se taas pisti minut miettimään uudelleen asioita. Toki huomaan myös itse laiminlyöneeni sitä, että en ole mummille soitellut. Jossain vaiheessa soittelinkin melkein joka viikko. Sitten se vaan jäi. Mummini ei edes tiedä minun sairastelu jaksoista. On vaikea jotenkin rueta avautumaan vanhemmalle ihmiselle siitä, kuinka uupumus on ottanut vallan omassa elämässäni. On myös jotenkin sellainen kuva, että vanhemmat ihmiset eivät täysin ymmärrä sitä, että mitä uupumuksen ja masennuksen kanssa on elää.

Toivottavasti tämä teksti hyvällä tavalla antoi meille itse kullekin miettimisen aihetta. Ihanaa viikkoa teille jokaiselle rakkaat lukijat ja tukijat! Pidetään rakkaistamme huolta. <3