Heips rakkaat lukijat ja tukijat!
Viikonloppu alkaa olla lopuillaan. Kaikin puolin on hyvä
fiilis viikonlopusta. On saanut oikeasti levätä ja panostaa myös perheen kanssa
ajanviettämiseen. On ihana, kun viikonlopun on saanut viettää rakkaiden
ihmisten kanssa ja seurakunta perheen kanssa.
Tänään aiheenamme Jumalanpalveluksessa oli yksinäisyys.
Käsittelimme aihetta laulujen ja puheiden kautta. Kyllä täytyy sanoa, että
upposi itselle myös vahvasti tuo aihe. Monista meillä on elämän vaiheita, että
tunnemme itsemme yksinäiseksi monella eri osa-alueella. Monet voivat tuntea
yksinäisyyttä sairastaen, ilman puolisoa, puolison rinnalla tai jopa
sosiaalisessa mediassa. On todella surullista huomata se, että yhteisöjen
keskellä, missä olemme, koetaan yksinäisyyttä. Minullakin on omaa kokemusta
siitä, mitä on olla ja elää yksinäisyyden kanssa.
Koulumaailmassa yksinäisyys myös näyttäytyy tyttöjen sekä poikien
keskuudessa. Monesti ulospäin saattaa näyttää, että hei me jätkät ollaan hyvä porukka.
Silti on aina joku, joka tuntee itsensä yksinäiseksi isomman porukan keskellä.
Hän monesti ei uskalla tuoda esille omia ajatuksiaan, vaan pelkää jo valmiiksi
sitä, että hänet hylätään, jos hän avaa suunsa jossakin kohtaa tilannetta. Ikävä
kyllä, koulukiusaaminen on myös yksi iso tekijä siihen, että kiusattu tuntee
itsensä yksinäiseksi, kun hän kokee olevansa erilainen, kuin muut.
Itse myös avioeron kokeneena huomasin, kuinka jäin yksin
eron jälkeen. Monet ihmiset kyllä sanoivat pitävänsä yhteyttä, mutta niin
yhteys vain jäi. Monesti on helppo sanoa asioita, mutta kun pitäisi tehdä, se
onkin eri asia sitten. Monet ystävä pariskunnat myös jäivät. On aika
haasteellista, että pitäisi kumpaakin osa puoleen yhteyttä eron jälkeen. Siinä
on valittava, että kenen ystävä haluaa olla ihan aidon oikeasti. Minulla on
myös kokemusta siitä, että ne ystävät ketkä jäivät, osa myös halusi olla ex
puolisoni ystäviä. Eihän siinä mitään pahaa ja väärää ole, mutta sitten tulee
se, että voinko luottaa siihen, että asiat todellakin pysyvät meidän välisinä.
Se onkin yllättävän hankala tilanne.
Oman kokemuksen voin myös kertoa siitä, kun sairastaa, että
miten sitä tuntee itsensä yksinäiseksi sen asian kanssa. Monet ystävät sanovat,
että tulevat kylään, mutta todellisuudessa tilanne on toinen. Olen myös
vahvasti sitä mieltä, että jos et itse ole sairastanut jotakin tiettyä
sairautta, mikä sinulla on. Et pysty yhtä vahvasti kulkemaan rinnalla. Minäkin
olen tässä viimeisen vuoden aikana saanut kokea sitä, että kuinka yksin olen
sairastamisen kanssa. Välillä näyttää siltä, että tilanne helpottuu ja taas
mennään pohjalle. Eihän kukaan ihminen sellaisen ihmisen kanssa jaksa olla tai
pitää yhteyttä. Sairaus on iso osa elämääni tällä hetkellä ja syö todella
paljon voimavaroja minulta, joten siksi en tällä hetkellä jaksa eikä minun
tarvitsekaan jaksaa tukea muita ihmisiä. Juuri, kun ajattele, että kyllä tämä tästä
niin taas mennään.
Lopuksi halusin vielä jakaa vanhempien ihmisten
yksinäisyydestä. Tällä viikolla sain ikävän puhelinsoiton kotiin. Mummoni on
ollut ja tuntenut itsensä niin yksinäiseksi, että hän oli syönyt unilääkkeitä paljon
ja mennyt nukkumaan. Seuraavana päivänä hoitaja oli löytänyt hänet sängystä ja
hälyttänyt apua paikalle. Kyllä se kovasti koskee minuun, kun on kova huoli
omasta mummista. Siinä tulee itselle ne monet syyllisyyden tunnot, että miksi
en ole soittanut. Toki juuri parisen viikkoa soittelinkin mummille. Mummi jo
silloin puhui minulle puhelimessa siitä, että kun ei kukaan käy ja lapsenlapset
eivät soittele hänelle. Ehkä se taas pisti minut miettimään uudelleen asioita.
Toki huomaan myös itse laiminlyöneeni sitä, että en ole mummille soitellut.
Jossain vaiheessa soittelinkin melkein joka viikko. Sitten se vaan jäi. Mummini
ei edes tiedä minun sairastelu jaksoista. On vaikea jotenkin rueta avautumaan
vanhemmalle ihmiselle siitä, kuinka uupumus on ottanut vallan omassa
elämässäni. On myös jotenkin sellainen kuva, että vanhemmat ihmiset eivät
täysin ymmärrä sitä, että mitä uupumuksen ja masennuksen kanssa on elää.
Toivottavasti tämä teksti hyvällä tavalla antoi meille itse
kullekin miettimisen aihetta. Ihanaa viikkoa teille jokaiselle rakkaat lukijat
ja tukijat! Pidetään rakkaistamme huolta. <3
Kommentit
Lähetä kommentti