Blogi palaa taas "elävien kirjoihin".

Heips rakkaat lukijat ja tukijat!

Vuosi 2019 pyörähti käyntiin. Aloitin vuoteni ihan rauhassa, omissa oloissa, kaikkineen ajatuksineen. Aluksi oli vaikeaa olla kirjoittamatta, kun olin tehnyt päätöksen, että blogini jää joksikin aikaa tauolle. Niin päivät vain kuluivat ja menivät eteenpäin. Nyt siis elellään maaliskuun alkupuolta. Olen seurannut yhtä uutta blogia ja sen blogin kirjoituksen myötä, minulle tuli myös sellainen olo, että minäkin haluan kirjoittaa. Joten tässä sitä taas ollaan ja kirjoitellaan elämästä.

Miten sinun vuotesi 2019 alkoi? Mitä asioita olet jo tänä vuonna tehnyt tai mitä olet suunnitellut? Joskus tuntuu siltä, että vielä paljon on kesken. Minun vuoteni on oikeastaan lähtenyt käyntiin sairastelujen parissa. Masennukseni otti minusta vallan vuoden alussa. Siksi ehkä, en jaksanut panostaa blogiini ja kirjoittamiseen. Minulle tuli masennuksen osalta uusia lääke muutoksia ja vointini meni huonompaan suuntaan. Kuitenkin siitäkin selvittiin keskusteluavulla, perheen ja läheisten tukemana sekä lääkemuutoksilla. Tänä päivänä tuntuu siltä, että lääkkeet ovat taas balanssissa. Joten tästä on hyvä jatkaa masennuksen kanssa eteenpäin.

Tämä vuosi, ei siis todellakaan alkanut toivomallani tavalla. Sairasloma jatkui masennuksen, sekä sairastelun ohella ja sitä on ainakin jatkettu nyt huhtikuun loppuun asti. Selkä on edelleen kipeä ja sitä kuntoutetaan tällä hetkellä koti harjoituksin sekä allas jumpalla kerran viikossa. Innostuin kovasti tuosta allas jumpasta. Enää muutama kerta jäljellä, niin se kymmenen kertaa meni todella nopeasti. En oikein osaa sanoa sitä, että onko allas jumpasta ollut hyötyä. Välillä selkä on parempi ja toisaalta toisinaan myös huonompi. Näillä eväillä siis selän suhteen.

 Uusi asia myös sairastelujen osalta on, että minulla epäillään kilpirauhasen vajaatoimintaa. Olen tällä viikolla toimittanut labraan näytteet, joita he tarvitsevat. Mutta oma epäilykseni todellakin on se, että minulla saattaisi tuo sairaus olla. Toki siihen on lääkkeellinen hoito, mutta nyt ennen sitä vointini on ollut aivan kamala. Kärsin tällä hetkellä siitä, että minua palelee ihan hirveästi. Eilenkin illalla minulla oli päällä pyjama ja neuletakki. Silti tuntui siltä, että olen ihan jäässä. Jouduin laittamaan fleece peiton ylleni ja sekin tuntui, että sekään ei riitä. Sitten on migreenin kaltaista pää kipua, väsymystä ja uupumusta. Vaikka nukkuisin useamman tunnin, niin silti olen, kuin joku zombie. Ajatukset harhailevat ja en saa niitä kasaan. Olen jutellut muutaman ihmisen kanssa ja olen todennut sen, että varmaankin minulla on myös sama sairaus. On jotenkin kurja ajatella, että sairastelu kierre on valloittanut elämäni. Odotan myös tällä hetkellä tyrä leikkaukseen pääsyä. Sekin asia vain tuntuu matelevan, vaikka olen yrittänyt hätyyttää lääkäreitä sen osalta, että nyt olisi kiirehdittävä. Tyrä oireilee tällä hetkellä ja siihenkin syön särkylääkkeitä. Ihan, kuin kantaisin vatsassani suurta möykkyä. Sekin on myös naiselle ja itsetunnolle aika kova kolaus, kun kannat sisälläsi jotakin sellaista, joka ei ole normaalia ja näyttää ulospäin ihan hirveältä.

Vuoden alussa kävin myös lääkärissä painonpudotus asioissa. Aloitin siis laskemaan painonpudotusta noin tammikuun puolesta välistä alkaen. Olenkin siinä päässyt jo hyvään vauhtiin ja minulla on nettiryhmä, jossa on tehtäviä ja vuoden ajan kestää tuo ryhmä. Vuosi on pitkä aika, mutta sekin menee nopeasti omaa tahtiaan. Olen iloinen siitä, että olen saanut motivaation painonpudotuksen suhteen ja aionkin pitää sen yllä, jotta pääsen tyrä leikkaukseen sekä ensi vuonna saan jonkun ihanan mekon itselleni päälleni. Siitä myöhemmin lisää. Olen myös vesijumpan lisäksi ajatellut aloittaa lenkkeilyn, kun tietkin ovat sulat ja ihana kevät aurinko paistelee pilven takaa. Itseasiassa tänään tuli käytyä lenkillä ja selkäkin kesti lenkkeilyn, joten tästä on hyvä jatkaa.

Kiitos teille rakkaat lukijat ja tukijat! Toivon, että seuraatte taas blogiani ja yritän nyt aktiivisemmin panostaa siihen, että kirjoitan blogia. Tämä on tätä elämää naisena, vaimona, uusperheen äitinä ja ihan vaan minuna itsenäni. Olen iloinen siitä, että olen vihdoin löytänyt sisältäni sen, mitä olen. Toivon, että se voisi näyttäytyä teille muillekin blogissa tai vapaa-ajalla, kun tavataan. <3 Meistä jokainen on tärkeä! Pidetään toisistamme ja rakkaistamme huolta! <3