Heips rakkaat lukijat ja tukijat!
Viikko alkaa olla lopuillaan. On ollut kyllä ns.
työntäyteinen viikko. Paljon on ollut kaikenlaista kesä homma ja kodin
laittamista sekä häiden suunnittelua. Perheen kanssa yhdessä oloa, sekä ihanat
siskon mussukat tulivat tänään yökylään. Eli hommaa siis riittää edelleen.
Huomenna alkaa uusi viikko suunnitelmana pari päivää siskon lasten kanssa ja
sitten perjantaista lähtien taas oma perhe koolla. Sitten alkaakin meidän
perheemme kesäloma puuhat, joita olemme jo koko kesän odottaneet ja suunnitelleet.
Tarkoituksena olisi koko perheen voimin mennä Tallinnan risteilylle sekä
seurakunnan perheleirille. Sen jälkeen minulla onkin ystävän häät tiedossa.
Joten näillä sitä mennään eteenpäin, hitaasti mutta varmasti. Seuraavaksi
voisinkin jaotella otsikoilla niitä aiheita, joita tähän blogi tekstiini haluaisin
postata.
Häät
Olemme tosiaan saaneet alkaa nyt suunnitella häitä. Tuntuu,
että hommaa riittää. Ensinnäkin miettiä, että missä häät pidetään, halutaanko
kirkossa siunaaminen vai tapahtuuko kaikki samassa paikassa. Oma hääpuku
tietysti. Mistä hääauto? Entä kaasoille ja morsiuslapsille vaatteet,
juhlapaikan koristelu, teema värit ja ruoka. Tässä kaiken keskellä vielä
miettiminen, että kuka tulisi kuvaamaan, jotta saadaan ainutlaatuiset häät muistoiksi
ehkäpä kansioon tai kodin seinälle. Kyllä täytyy sanoa, että hommaa siis riittää
kaikin puolin.
Tosiaan yritämme kovasti, että häät saataisiin
mahdollisimman pienemmällä budjetilla tehtyä. Toki varmaan kalleimmat asiat ovat
morsiamen eli minun hääpukuni sekä sormus ja ruoka. Olemme myös kaasojeni
kanssa päässeet jo hyvään alkuun suunnittelussa. Olen iloinen, että minulla on
niin iso tiimi mukana suunnittelemassa elämämme tärkeintä päivää.
Meillä on tosiaan tarkoitus pitää häät oman seurakuntamme
tiloissa. Vielä on mietinnässä, että mistä saadaan pappi, mutta onneksi sitä
vielä ehtii miettiä, kun kirkko asiatkin ovat vähän kesken. Tällä hetkellä
ainakin meille ovet sulkeutuivat Helsingistä sekä Tuusulasta, joten voi olla,
että pidämme koko juhlan samassa paikassa ellei mitään varasuunnitelmaa vielä
löydy. Tosin Vantaan seudulle olisi kirkkoihin haku vielä syyskuussa, joten
sekin kannattaa vielä kokeilla, että avautuuko ovet sinne vai ei. Kuitenkin
uskomme, että varmasti asiat järjestyvät omalla tavallaan sekä omalla
painollaan. Ei kannata liikaa stressata. Hääpuku on tsekattu ja taisinkin
löytää jo unelmieni puvun. Tuli heti sellainen fiilis, kun sovitin pukua, että
tässä se nyt on.Vielä en kuitenkaan uskaltanut pukua tilata, sillä kyselen
kaasoilta mielipidettä ja painonpudotus projekti on vielä kesken. Uskon, että
sekin asia varmasti järjestyy tässä lähikuukausina. Onneksi tässä vielä melkein
vuosi aikaa :D
Fysioterapia
Tällä viikolla kävin myös pitkästä aikaa fysioterapeutilla.
Leikkauksen jälkeen oli kulunut nelisen viikkoa, että sain uuden ajan ja
pääsemme taas selän kuntouttamisessa eteenpäin. Olen päivittäin tehnyt jumppari
liikkeitä ja olen todennut, että se tekee kyllä hyvää. Aloitan oman päiväni
sillä, että jumppaan melkein heti aamiaisen jälkeen, jos ei ole muita menoja.
Päivä on siis pulkassa ajoissa siltä osin niin aikaa jää muullekin. Ei tarvitse
stressata illalla, että voi hitsi, jumppaaminen on jäänyt tekemättä. Onneksi
olen niin aktiivinen senkin asian suhteen, että en jaksa kantaa huolta siitä.
Pakko kuitenkin saada itsensä työkuntoon, kun tosiaan elokuun 16.päivä olisi
tarkoitus jatkaa opintoja eteenpäin. Toivotaan parasta ja pelätään pahinta
selän kanssa.
Ikävä puoli on se, että oma fysioterapeuttini lopettaa. Sain
uuden ajan ja uudelle fysioterapeutille. Olen tykännyt tehdä töitä juuri tuon
oman fysioterapeuttini kanssa. Toisaalta näitäkin asioita tulee elämässä eteen,
että jotkut asiat saattavat muuttua kesken matkan. Eihän niille muutoksille
mahda mitään. Toivon, että uusi fysioterapeuttini on myös hyvä ja ottaa
huomioon kuntoutuksessa ne oikeat asiat. Kaikista eniten kuitenkin toivon sitä,
että pystyn työskentelemään unelma ammattini parissa. Olisi ikävää todeta, että
en voisi tuota koulua käydä loppuun terveydellisistä syistä.
Oma hyvinvointi ja jaksaminen
Kesä tosiaan alkaa olla lopuillaan ja kaikenlaisia asioita
on ehtinyt tapahtua kesän aikana, jotka ovat varmasti vaikuttaneet omaan
mielialaan. Olen ollut väsyneempi ja ahdistuneempi. Kyllä uskon, että näilläkin
asioilla varmasti pääsee eteenpäin, kunhan vaan antaa itselle aikaa. Toipuminen
on tärkeää, että menee sen omien tuntoaistien mukaan, ei ole kiire mihinkään. Me
itse luomme ne kiireet ja paineet, ei niitä meille kukaan anna tuosta noin
vaan. Olen nukkunut erittäin paljon ja tunnen, että aamut ovat edelleen minulle
niistä kaikista vaikeimpia. Olen myös nukkunut osittain levottomasti ja
huomaan, että unissa käsittelen päivän tapahtumia ja asioita. Onneksi puolisoni
on tukenani, kun on niitä huonoja päiviä ja tuntuu, että ei vaan jaksa tehdä
yhtään mitään. Silloin on otettava iisimmin ja tehtävä asiat sen mukaan, miltä
itseltä tuntuu hyvältä. Olen myös huomannut, että laiminlyön ehkä siivoamista
tai kokkaamista, mutta senkään asian kanssa en jaksa ottaa stressiä. Menen
päivä kerrallaan eteenpäin ja toivon parasta, että jaksan pyörittää arkea
itseni sekä lasten kanssa. Toisaalta sekin on helpottava asia, kun lapset ovat
isoja ja niin omatoimisia. Nautin nykyään niistä illoista, kun saamme miehen
kanssa syödä iltapalaa ja katsella telkkaria, kun lapset kuuntelevat iltaisin
omassa huoneessaan musiikkia. Toisaalta on haikeaa ajatella sitä, että he ovat
jo niin isoja ja heitä ei juurikaan kotona näy, enemmän ovat kavereidensa
kanssa ulkona tai kavereiden kotona. Onneksi minulla kuitenkin on nuo maailman
rakkaimmat ihmiset, ilman heitä minulla ei olisi mitään. He ovat syy siihen,
että jaksan joka aamu nousta sängystä ja sanoa heille, että rakastan heitä ja
jaksan heidän kanssaan myös viettää aikaa. Olen monesti miettinyt sitä, että,
jos minulla ei olisi lapsia tai lapseni otettaisiin pois, se verottaisi myös
paljon, etten jaksaisi. Olisin selkeästi paljon huonommassa kunnossa. Haluan
kuitenkin olla lapsilleni hyvä äiti, vaikken ole täydellinen. Ei meistä
tietenkään kukaan koskaan voi täydellinen ollakaan, vaikka ehkä joskus koitamme
tavoitella täydellisyyttä. Onneksi kuitenkin lapsemme eivät sellaista vaadi
vaan kelpaan heille juuri sellaisena, kuin olen. He myös kelpaavat minulle
kaikkineen virheineen sekä omina itsenään. Olen niin kiitollinen heistä joka
päivä! <3
Hääpäivä
Olimme mieheni kanssa viettämässä tänä vuonna hääpäivää
Helsingissä sekä kaupungilla, että hotellissa. Valitsimme ruokapaikaksemme
Amarillon. Siellä oli erittäin hyvä palvelu ja ruoka oli todella hyvää. Olimme
myös yötä hotelli Scandicissa. Huone pakettiimme kuului aamupala sekä
kuohuviini kupongit. Ihastuimme kyllä hotelliin sen verran, että varmasti
otamme hääyöksi jostakin paikkaa Scandicilta hotellin hääyöksi, ensivuodelle.
Teki niin hyvää olla oman kumppanin kanssa kahden kesken ja ilman puhelimia.
Vaikka toki myönnetään, että nukkumaan mennessä puhelimia tuli vähän selailtua.
Seuraavana päivänä lähdimme kotiin ja minä hääpukujen sovitukseen, niin kuin
tuossa aikaisemmassa kohdassa siitä mainitsinkin. Todella loma teki hyvää
aikuisten kesken. Olen muutenkin iloinen siitä, että olemme mieheni kanssa
viime aikoina lähentyneet enemmän toistemme kanssa. Ehkä se on sitä, kun osaa
oikeasti niinä vaikeinakin hetkinä arvostaa sitä, että toinen on vierellä.
Pystyy luottamaan siihen, että tapahtui mitä tahansa niin meidän purjeemme ei
vähästä hätkähdä. Olen aikaisemminkin sanonut, että parisuhteen a ja o on luottamus,
rehellisyys ja puhuminen. Ne ovat kolme tärkeintä asiaa, tietysti myös
uskollisuus. Halusin eritoten tuoda esiin puhumisen. Monesti miehet ovat vähä
puheisia ja tuntuu joskus siltä, että heistä on vaikea saada irti mitään. Kun jaksaa
vain päivästä toiseen jutella ihan perus arki asiat niin siinä ohessa syntyy
varmasti myös vielä syvällisempiä keskusteluja. Olen iloinen siitä, että mieheni
on hyväksynyt minut juuri sellaisena kuin olen tämän neljännen avioliittovuosien
aikana. Olen iloinen siitä, että minulla ainakin on sellainen mies, kenen
kanssa voi puhua asioista. En kirjoita tätä siksi, että leuhkisin asialla.
Haluan vaan kertoa, että meillä asiat ovat näin, kun valitettavan monella se on
toisinpäin.
Nyt on pakko lopetella kirjoittaminen ja tästä blogi
tekstistäkin tuli ihan liian pitkä. Joskus näinkin. On pakko lähteä nukkumaan,
kun talo on hiljainen, kun neljä muksua tuhisevat omissa sängyissään. En malta
odottaa aamua ja sitä, kun joku pieni ihminen huutelee sängystään: ”täti, täti.”
On ihanaa todeta, että olen kiitollinen siitä, että saan olla sisko, äiti, täti
ja bonus äiti myöskin. Kaikkea ihanaa teille jokaiselle tulevaan viikkoon ja
nyt todellakin nautitaan helteistä. :D
-Johkis <3
Kommentit
Lähetä kommentti