Siirry pääsisältöön

Tästä se arki alkaa.


Heips rakkaat lukijat ja tukijat!

Viikko on alkanut opintojen merkeissä. Huoh, menee taas hetken aikaa, että pääsee kunnolla koulun käyntiin kiinni. Loma oli ja meni aivan liian nopeasti ja arki lähti rullamaan kahden koululaisen kanssa sekä itseni koulun.

Tällä hetkellä olen päätoimisesti työharjoittelussa. Minulla on todella mukava harkka paikka, johon oli kiva palata pitkän ajan jälkeen. Tiedostaen kuitenkin sen, että en ole vielä terve ihminen. Pomoni on aivan ihana ja sain aloittaa harjoittelun neljän tunnin päivillä. Päivät hujahtavat todella nopeasti ja tuntuu siltä, että millekään muulle ei meinaa aikaa jäädä. Lapsetkin ja heidän koulunkäyntinsä vie arjesta oman osansa. Vaikka lapset ovat jo isoja niin silti heidän peräänsä saa katsella ainakin läksyjen suhteen. Tuon ikäisille lapsille ei laiteta enää Wilmaan läksyjä näkyville, joten olen heidän sanomisensa varassa läksyjen suhteen.

Minunkin tarvitsisi kirjautua omaan Wilmaan. Viikonloppuna kävinkin nopeasti siellä ja sitten olisi tsekattava tämän syksyn kurssi tarjonta ja valita valinnaisia kursseja, pakollisten kurssien lisäksi. Huoh. Nyt jo tunnen ne ihanat, hikipisarat otsallani. Olisi myös selvitettävä lähipäivät koulussa ja opinnäytetyötä alkaa tekemään, jos ensi keväänä meinaa paperit saada käteen tästä koulutuksesta. Eli hommaa siis riittää niin opiskelujen kuin perusarjenkin kanssa. Sen lisäksi minulla olisi jäätävä aikaa vapaaehtoistyölle eli kuoro reenien vetämiselle sekä muskarituokioiden pitämiselle. Olen myös mukana taloyhtiön hommissa. Aikaa tarvitsevat myös mies sekä lapset ja ystävät. Tietysti oma aika olisi ihan jees, mutta asia kerrallaan.

Tuntuu siltä, että tässä on kyllä iso paletti pyöritettävänä. Sen lisäksi on tietysti lääkäri, psykologi sekä sielunhoito käyntejä. Perjantainakin olen harkasta poissa lääkärikäynnin vuoksi, joka on toisella paikkakunnalla. Siihenkin menee oma aikansa matkustamiseen yms.

Olen huomannut, että iltaisin kaipaan sitä, että saan puolisoni kanssa löhötä sohvalla, katsellen telkkaria. Ajoissa on mentävä nukkumaan, sillä unta tarvitsen paljon. Menen viimeistään jo kymmenen maissa sänkyyn. Yksikin ilta olin niin väsynyt, että en jaksanut edes muuta, kuin nukahtaa.

Tämmöisiä arjen kuulumisia tällä kertaa. Ihanaa syksyä teille jokaiselle ja pidetään rakkaistamme huolta <3  

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tervetuloa uusi vuosi 2021!

Heips rakkaat lukijat ja tukijat!  Vuosi vaihtui ja kohta juhlimme ystävänpäivää. Toivotaan, että teidän vuosi on alkanut hyvissä merkeissä ja olette löytäneet myös jotakin uutta ja avartaa omiin elämiinne.  Minun vuosi alkoi mukavissa merkeissä. Lapsilla jatkui koulut normaalisti, vaikka toki vielä korona jyllää. Minäkin sain itselleni työpaikan ja olen siitä erittäin kiitollinen. Työskentelen pienessä päiväkoti yksikössä alle 2 vuotiaiden lasten ryhmässä. Päivät ovat vaihtelevia ja erilaisia, vaikka lasten perusrytmi on päivittäin samankaltainen. Nautin työstäni, mutta täytyy myös todeta, että välillä väsymys painaa niin kehoa, kuin mieltä. Päiväkoti työ on fyysisesti sekä henkisesti rankkaa. Silti en vaihtaisi tätä työtä pois, sillä rakastan tehdä tätä työtä ja kokonaisella sydämellä. Minulla on aivan upea työtiimi, jonka kanssa tehdä töitä ja muutenkin on sellainen kotoisia olo työpaikalla, että kotona.  Vapaa-ajalla olen myös pyrkinyt liikkumaan. Toki niinkuin viimek...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Karhunpoika sairastaa, häntä hellikäämme.

Heips rakkaat lukijat ja tukijat <3 Täällä makoilen sängyssä flunssan kourissa kotona. Tekisi mieli mennä takaisin nukkumaan. Ei jaksa, kun syödä ja nukkua. Veto on ihan poissa. Kurkkua kutittaa ja räkä sen kun lentää. Valot käyvät silmille ikävästi. Pimeä huone ja yksinäisyys. Olisi tuossa luettavaakin. Pakko-oireisiin liittyen lainasin kirjan. Olen myös nyt lukenut kirjoja masennuksesta ja siitä, kuinka masennuksesta voi toipua. On ollut helpottavaa nähdä, että todellakin voin tästä toipua ja tulla terveemmäksi ihmiseksi. Kuitenkin, se vaatii todella sen oman panoksen, että tekee töitä sen eteen. Olen myös huomannut joitakin ihmisiä, jotka vellovat masennuksessa ja menneissä asioissa. Ei sellainen paranna ketään. On otettava positiivisempi asenne ja mentävä eteenpäin. Itsekin voin sanoa, että ei se helppoa ole mutta onneksi on hyvä tukiverkko ja ystävät, ketkä jaksavat potkia eteenpäin. Ilman tukiverkkoa ja ystäviä, en olisi näin hyvässä tässä tilanteessa. Tänään en ...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Arjen vuoristorataa.

Heips rakkaat lukijat ja tukijat <3 Minulla onkin ollut pieni tauko blogini kanssa. En ole saanut aikaiseksi tekstiä. Tänään ajattelin kirjoitella ja olen ajatellutkin, että kirjoitan silloin, kun sydämestäni kumpuaa tekstiä. Viikonloppu Viikonloppuna vietin lähimpien tyttö kavereiden kanssa 29-vuotis synttäreitäni. Juhlat onnistui mainiosti suunnitellun mukaan. Olimme ensin tyttöjen kanssa meillä. Söimme, juttelimme, tanssimme ja pelailimme pantomiimi aliasta. Oli oikein mukava pippalot ja nautin täysin siemauksin kaikesta. Loppu illasta menimme keilaamaan. Hohto keilausta ja tulihan siinä samalla tanssahdeltua keilaradalla. Tulin kotiin joskus puolen yön aikaan. Huomasin myös sen, että masennukseni kanssa minulla oli hyvin ailahtelevat tunteet. Se ei menoa haitannut, sillä tytöt ymmärsivät sen ja antoivat minun olla oma itseni. Välillä fiilikset olivat katossa ja välillä olin alakuloisempi. Odotin synttäreitä todella paljon. Varmaan stressi laukesi siinä, kun istuimme...
Lähetä kommentti
Lue lisää