Heips rakkaat lukijat ja tukijat!
Viikko on alkanut opintojen merkeissä. Huoh, menee taas
hetken aikaa, että pääsee kunnolla koulun käyntiin kiinni. Loma oli ja meni
aivan liian nopeasti ja arki lähti rullamaan kahden koululaisen kanssa sekä
itseni koulun.
Tällä hetkellä olen päätoimisesti työharjoittelussa. Minulla
on todella mukava harkka paikka, johon oli kiva palata pitkän ajan jälkeen. Tiedostaen
kuitenkin sen, että en ole vielä terve ihminen. Pomoni on aivan ihana ja sain
aloittaa harjoittelun neljän tunnin päivillä. Päivät hujahtavat todella
nopeasti ja tuntuu siltä, että millekään muulle ei meinaa aikaa jäädä. Lapsetkin
ja heidän koulunkäyntinsä vie arjesta oman osansa. Vaikka lapset ovat jo isoja
niin silti heidän peräänsä saa katsella ainakin läksyjen suhteen. Tuon ikäisille
lapsille ei laiteta enää Wilmaan läksyjä näkyville, joten olen heidän sanomisensa
varassa läksyjen suhteen.
Minunkin tarvitsisi kirjautua omaan Wilmaan. Viikonloppuna
kävinkin nopeasti siellä ja sitten olisi tsekattava tämän syksyn kurssi
tarjonta ja valita valinnaisia kursseja, pakollisten kurssien lisäksi. Huoh. Nyt
jo tunnen ne ihanat, hikipisarat otsallani. Olisi myös selvitettävä lähipäivät
koulussa ja opinnäytetyötä alkaa tekemään, jos ensi keväänä meinaa paperit saada
käteen tästä koulutuksesta. Eli hommaa siis riittää niin opiskelujen kuin
perusarjenkin kanssa. Sen lisäksi minulla olisi jäätävä aikaa vapaaehtoistyölle
eli kuoro reenien vetämiselle sekä muskarituokioiden pitämiselle. Olen myös
mukana taloyhtiön hommissa. Aikaa tarvitsevat myös mies sekä lapset ja ystävät.
Tietysti oma aika olisi ihan jees, mutta asia kerrallaan.
Tuntuu siltä, että tässä on kyllä iso paletti pyöritettävänä.
Sen lisäksi on tietysti lääkäri, psykologi sekä sielunhoito käyntejä. Perjantainakin
olen harkasta poissa lääkärikäynnin vuoksi, joka on toisella paikkakunnalla. Siihenkin
menee oma aikansa matkustamiseen yms.
Olen huomannut, että iltaisin kaipaan sitä, että saan puolisoni
kanssa löhötä sohvalla, katsellen telkkaria. Ajoissa on mentävä nukkumaan,
sillä unta tarvitsen paljon. Menen viimeistään jo kymmenen maissa sänkyyn.
Yksikin ilta olin niin väsynyt, että en jaksanut edes muuta, kuin nukahtaa.
Tämmöisiä arjen kuulumisia tällä kertaa. Ihanaa syksyä
teille jokaiselle ja pidetään rakkaistamme huolta <3
Kommentit
Lähetä kommentti