Heips rakkaat lukijat ja tukijat!
Kevät on tullut niin sieluun, mieleen kuin sydämeenkin. On
ihanaa, kun aurinko paistaa ja linnut laulavat. Kesää odotellessa ja päivät
vain pitenevät ja valoistuvat yhä enemmän. Mistähän voisin aloittaa? On niin
paljon sanottavaa…
Perhe ja arki
Minulle ja lapsille kuuluu hyvää. Olemme nauttineet
toistemme seurasta ja ihan tavallisesta arjesta, kun lapset käyvät koulua,
harrastavat ja minä olen ollut kotosalla. Alku vuodesta olin myös työelämässä,
mutta terveydellisistä syistä, en ole saanut mahdollisuutta työskennellä. Päivä
kerrallaan. Meidän arkemme on paljon rauhoittunut ja tullut tasapainoisemmaksi.
On pitkästä aikaa sellainen olo, että kaikki on hyvin. Toki arjessa on myös
omat haasteensa, mutta niistä selviää kyllä. Lapset ovat jo sen verran isoja,
että heidän kanssaan voi keskustella asioista. Olen myös aikaisemmin kertonut,
että meidän perheessämme on myös erityislapsi. Hänen kanssaan on omat arjen
askareet ja haasteet, mutta niistäkin olemme päässeet tällä hetkellä hyvin
eteenpäin. Joten tästä on hyvä jatkaa eteenpäin.
Parisuhde
Olen nauttinut uudesta ja tuoreesta parisuhteesta. On
sellainen olo, että tämä tuli juuri oikeaan aikaan, vaikka tulikin yllättäen. Meillä
molemmilla on hyvä olla ja on sellainen olo, että miksi emme tavanneet
aikaisemmin. Toisaalta olen myös paljon miettinyt asioita, että jos olisimme tavanneet
aikaisemmin, emme olisi olleet valmiita tähän prosessiin. On toisaalta ollut
ihanaa, kun toista ei ihan päivittäin näe, ehtii ikävä tulemaan, mutta sitten
senkin tiedostaa, että toisen ihmisen kanssa olisi ihana jakaa se arki. Ihan
koko perheen kera. Olemme menneet kihloihin ja nyt olemme suunnittelemassa yhteen
muuttoa sekä naimisiin menoa. Olemme eläneet nämä kuukaudet etäsuhteessa. Olemme
kuitenkin viime aikoina saaneet jonkin verran olla yhdessä ja olemme myös sen
eteen tehneet töitä, että ei liian pitkä väli tulisi tapaamiselle. Koen myös,
että saamme molemmat olla täysin avoimia toisillemme ja olemme oppineet sen, että
jokainen saa ja täytyy ollakin oma itsensä. Olemme myös oppineet sen, että annamme
myös tilaa molempien tarpeille esim. lapsille, oma-aika, parisuhde aika yms. Olemme
saaneet asiat tasapainotettua erinomaisen hyvin.
Uusioperhe
Meidän perheemme kuviot tuntuvat tällä hetkellä hyvältä.
Meidän molempien lapset tulevat erittäin hyvin toimeen. Meillä menee
viikonloput mukavasti, kun saamme kaikki olla yhdessä saman katon alla. Teemme
perheenä yhdessä asioita, ulkoilemme, pelailemme, katselemme leffoja, teemme
ruokaa yhdessä. En voisi tämän onnellisempi ja kiitollisempi olla meidän
perheestämme. Sekin tuntuu hassulta ajatukselta, vaikka emme vielä asukaan
yhdessä, niin on sellainen olo, että kaikki on hyvin, kun isommat lapset ovat
omissa huoneissaan ja pienemmät tuhisevat kainaloissamme. Olen todella löytänyt
todellisen perheen ja tiedän kyllä, että näissäkin kuvioissa varmasti tulevat oman
haasteensa. Uskon, että selviämme niistä, kun puhumme asioista.
Ajatuksia ja mietelmiä
Viimeisin kuukausien aikana minusta tuntuu, että olen
kasvanut taas ihmisenä niin paljon. Muutama kuukausi taaksepäin, en olisi
voinut kuvitella, mitään näitä asioita minun ja lasteni elämässä. Ajattelin
hyvin pitkälle sitä, että ei minun ja lasten elämään mahdu enempää. Kun
aikaisemmat parisuhteet ovat menneet rikki ja ovat jättäneet omat jälkensä. En
olisi voinut kuvitella, että lapseni suhtautuvat näin hyvin asioihin. Aikaisemmin
lapsetkin ovat olleet sitä mieltä, että ei meille voi kukaan uusi mies muuttaa
asumaan ja he eivät selvästi ole olleet valmiita sellaiseen. Nyt tuntuu siltä,
että aika on kypsä. Olen kiitollinen siitä, että minulla on maailman parhain
kihlattu, rakkaat kaksi biologista lastani sekä neljä bonuslasta. <3 Olen
myös miettinyt sitä, että aion blogistani tehdä julkisen. Olen miettinyt sitä
jo hyvin pitkään, mutta nyt tällä hetkellä se tuntuu vielä ajankohtaisemmalta.
Aion tuoda esiin omat kasvoni, tiedän, että sillä on oma hintansa, mutta olen
valmis siihen. Blogissani en kuitenkaan tule julkaisemaan lapsieni kuvia, en
koe sitä millään tavalla tarpeelliseksi. Se on jokaisen vanhemman oma valinta
ja se on myös yksi tapa suojella lapsen yksityisyyttä. Vaikka toki varmasti
lapsista tulen näin anonyyminä kirjoittamaan.
Kiitos sinulle rakas lukija ja tukija, että olet jaksanut tähän
asti kulkea kanssani tätä matkaa. Vielä on pitkä matka edessä ja se vaatii
paljon iloa, naurua, surua, kiukkua, vihaa ja muita tunteita. Kaikki tunteet
ovat sallittuja, mutta se on eri asia, millä tavalla näytät tunteesi, niin että
et vahingoita toista ihmistä.
Love Johkis <3
Kommentit
Lähetä kommentti