Kevät on täällä!

 Heips rakkaat lukijat ja tukijat!

Kevät on tullut niin sieluun, mieleen kuin sydämeenkin. On ihanaa, kun aurinko paistaa ja linnut laulavat. Kesää odotellessa ja päivät vain pitenevät ja valoistuvat yhä enemmän. Mistähän voisin aloittaa? On niin paljon sanottavaa…

Perhe ja arki

Minulle ja lapsille kuuluu hyvää. Olemme nauttineet toistemme seurasta ja ihan tavallisesta arjesta, kun lapset käyvät koulua, harrastavat ja minä olen ollut kotosalla. Alku vuodesta olin myös työelämässä, mutta terveydellisistä syistä, en ole saanut mahdollisuutta työskennellä. Päivä kerrallaan. Meidän arkemme on paljon rauhoittunut ja tullut tasapainoisemmaksi. On pitkästä aikaa sellainen olo, että kaikki on hyvin. Toki arjessa on myös omat haasteensa, mutta niistä selviää kyllä. Lapset ovat jo sen verran isoja, että heidän kanssaan voi keskustella asioista. Olen myös aikaisemmin kertonut, että meidän perheessämme on myös erityislapsi. Hänen kanssaan on omat arjen askareet ja haasteet, mutta niistäkin olemme päässeet tällä hetkellä hyvin eteenpäin. Joten tästä on hyvä jatkaa eteenpäin.

Parisuhde

Olen nauttinut uudesta ja tuoreesta parisuhteesta. On sellainen olo, että tämä tuli juuri oikeaan aikaan, vaikka tulikin yllättäen. Meillä molemmilla on hyvä olla ja on sellainen olo, että miksi emme tavanneet aikaisemmin. Toisaalta olen myös paljon miettinyt asioita, että jos olisimme tavanneet aikaisemmin, emme olisi olleet valmiita tähän prosessiin. On toisaalta ollut ihanaa, kun toista ei ihan päivittäin näe, ehtii ikävä tulemaan, mutta sitten senkin tiedostaa, että toisen ihmisen kanssa olisi ihana jakaa se arki. Ihan koko perheen kera. Olemme menneet kihloihin ja nyt olemme suunnittelemassa yhteen muuttoa sekä naimisiin menoa. Olemme eläneet nämä kuukaudet etäsuhteessa. Olemme kuitenkin viime aikoina saaneet jonkin verran olla yhdessä ja olemme myös sen eteen tehneet töitä, että ei liian pitkä väli tulisi tapaamiselle. Koen myös, että saamme molemmat olla täysin avoimia toisillemme ja olemme oppineet sen, että jokainen saa ja täytyy ollakin oma itsensä. Olemme myös oppineet sen, että annamme myös tilaa molempien tarpeille esim. lapsille, oma-aika, parisuhde aika yms. Olemme saaneet asiat tasapainotettua erinomaisen hyvin.

Uusioperhe

Meidän perheemme kuviot tuntuvat tällä hetkellä hyvältä. Meidän molempien lapset tulevat erittäin hyvin toimeen. Meillä menee viikonloput mukavasti, kun saamme kaikki olla yhdessä saman katon alla. Teemme perheenä yhdessä asioita, ulkoilemme, pelailemme, katselemme leffoja, teemme ruokaa yhdessä. En voisi tämän onnellisempi ja kiitollisempi olla meidän perheestämme. Sekin tuntuu hassulta ajatukselta, vaikka emme vielä asukaan yhdessä, niin on sellainen olo, että kaikki on hyvin, kun isommat lapset ovat omissa huoneissaan ja pienemmät tuhisevat kainaloissamme. Olen todella löytänyt todellisen perheen ja tiedän kyllä, että näissäkin kuvioissa varmasti tulevat oman haasteensa. Uskon, että selviämme niistä, kun puhumme asioista.

Ajatuksia ja mietelmiä

Viimeisin kuukausien aikana minusta tuntuu, että olen kasvanut taas ihmisenä niin paljon. Muutama kuukausi taaksepäin, en olisi voinut kuvitella, mitään näitä asioita minun ja lasteni elämässä. Ajattelin hyvin pitkälle sitä, että ei minun ja lasten elämään mahdu enempää. Kun aikaisemmat parisuhteet ovat menneet rikki ja ovat jättäneet omat jälkensä. En olisi voinut kuvitella, että lapseni suhtautuvat näin hyvin asioihin. Aikaisemmin lapsetkin ovat olleet sitä mieltä, että ei meille voi kukaan uusi mies muuttaa asumaan ja he eivät selvästi ole olleet valmiita sellaiseen. Nyt tuntuu siltä, että aika on kypsä. Olen kiitollinen siitä, että minulla on maailman parhain kihlattu, rakkaat kaksi biologista lastani sekä neljä bonuslasta. <3 Olen myös miettinyt sitä, että aion blogistani tehdä julkisen. Olen miettinyt sitä jo hyvin pitkään, mutta nyt tällä hetkellä se tuntuu vielä ajankohtaisemmalta. Aion tuoda esiin omat kasvoni, tiedän, että sillä on oma hintansa, mutta olen valmis siihen. Blogissani en kuitenkaan tule julkaisemaan lapsieni kuvia, en koe sitä millään tavalla tarpeelliseksi. Se on jokaisen vanhemman oma valinta ja se on myös yksi tapa suojella lapsen yksityisyyttä. Vaikka toki varmasti lapsista tulen näin anonyyminä kirjoittamaan.

Kiitos sinulle rakas lukija ja tukija, että olet jaksanut tähän asti kulkea kanssani tätä matkaa. Vielä on pitkä matka edessä ja se vaatii paljon iloa, naurua, surua, kiukkua, vihaa ja muita tunteita. Kaikki tunteet ovat sallittuja, mutta se on eri asia, millä tavalla näytät tunteesi, niin että et vahingoita toista ihmistä.

Love Johkis <3