Siirry pääsisältöön

Kuka minä olen?


Minä


Nimi: Johanna

Ikä: 32

siviilisääty: kihloissa

sisarukset: neljä veljeä ja yksi sisko

asumismuotoni: kerrostalossa

koulutus: merkonomi ja osa tutkinto visuaalisesta markkinointiviestintä. tällä hetkellä opiskelen lastenohjaajaksi.

olen työskennellyt: kaupanalalla, perheissä lastenhoitajana sekä päiväkodissa.

mitä liikuntaa harrastan: kävelyä, pyöräilyä ja uimista.

mitä muuta harrastan: lukemista, bloggaamista, valokuvausta, ruoanlaittamista, leivontaa, laulamista ja pianonsoittoa. 

pohdin: syvällisiä ajatuksia ja mietteitä itsekseni.

vihaan: myöhästelijöitä

rakastan: kaikkea mistä nautin

haaveilen eniten: että saisin olla terve.

tarvitsen: Jumalaa, joka päivä.

pelkään: hämähäkkejä

kaipaan: omaa aikaa ihan itsekseen.

kerään: nuorison jälkiä kotona :D

Lempparit

väri: violetti

vuodenaika: kevät

eläin: kissa

lukeminen: rikosdekkarit

elokuva: niitä on monia.

musiikkilaji: rock.

numero: 13

asia minussa: ulospäinsuuntautunut

ruoka: kanakasviswok

juoma: vesi

lomakohde: Pariisi            

tuoksu: puhtaat pyykit

kasvi: ruusu

tapa viettää vapaa ilta: hyvää leffaa ja ruokaa

treffit: kahden kotisohvalla viiniä nautiskellen

Kysymyksiä

onko sinulla salaisuuksia? kellä meistä ei olisi, ei sitä ihan kaikkea kerrota.

onko sinulla valkolakkia? ei ole.

millainen on ensimmäinen tatuointisi tai lävistyksesi? lävistys oli nenäkoru.

poltatko tupakkaa? en.

omistatko eläimiä? kyllä, kissa. <3

onko sinua siunattu parhaalla ystävällä? näin aikuisena ajattelen, että on monia hyviä ystäviä.

mitä muuttaisit itsessäsi? en olisi liian kiltti.

Tarinoita

Kun olit 10 vuotta nykyistä nuorempi: minulla oli kaksi lasta ja olin hoitovapaalla kotona.

Kun viimeksi sait jonkun nauramaan oikein makeasti: puhelimessa, kun juttelin ystäväni kanssa.

Kun sinulla viimeksi oli kotoisa olo: silloin, kun kaikki tärkeät rakkaat tuhisevat omissa sängyissään.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Huono seura hyvät tavat turmelee.

 Heips rakkaat lukijat ja tukijat! Ihanaa taas jakaa teille jotakin suoraan sydämestä. Ajattelin teille kirjoittaa siitä, kuinka olen omassa elämässäni kokenut sen, että todellakin seura tekee kaltaisekseen. Viimeksi kirjoitin teille jonkin verran entisestä avioliitostani, joka päättyi lopulta eroon. Toki jokaisella ihmisellä on asiasta omat näkemykset ja monesti kuullaan se toisen ihmisen versio, toinen jää kuulematta ja sillä perusteella tulkitaan, millainen toinen ihminen on. Olen aikaisemmin kirjoittanut siitä, kuinka usko on osa minua ja minun sekä lasteni elämää. Olin noin kymmenenvuotias tullessani uskoon ja minut kasvatettiin ikään kuin pumpulissa. Vanhempani kielsivät minulta lähes kaiken, sanomalla, että ei uskovaiset ihmiset tee niin. Muistan monesti, kun en uskaltanut sanoa kavereille, että en pääse johonkin, kun vanhempani eivät anna lupaa. Toisaalta olen siitä kiitollinen, että he varjelivat minua viimeiseen asti kaikelta pahalta, kunnes jossain vaiheessa tein kaikk

Kesäkuun kuulumiset.

Heips rakkaat lukijat ja tukijat! Pitkästä aikaa kirjoittelen blogia ja saan syventyä kirjoitusten pariin. Olen tässä monet kerrat miettinyt, että nyt kesällä somettaminen on muutenkin jäänyt vähemmälle. On ollut niin paljon mukavaa tekemistä, että ei ole somessa ja puhelimella ehtinyt roikkua niin paljoa. Kesäkuu alkaa olla lopuillaan ja kohta on enää kuukausi lomaa jäljellä. Ehkä kuitenkin puoltoista kuukautta, mutta niin se aika vaan kiitää ja menee nopeasti, kun on kivaa tekemistä. Tosiaan sain olla tuossa miesystäväni kanssa kaksin toukokuun viimeisen viikon sekä kesäkuun ensimmäisen viikon. Vierailimme lapsuuden maisemissa ja aika meni todella nopeasti. Kesäkuun toisella viikolla lapset tulivat takaisin kotiin. Ehdimme olla kotona muutaman päivän ennen varsinaista loma reissua, jonne lähdimme koko porukalla kaikki yhdessä. Lapset pääsivät maaseudulle ja lapsuuden maisemiini viettämään aikaa. Uimme, söimme, leivoimme, kyläilimme ja shoppailimme. Teki todella hyvää lapsille o

Nallekarkit ei koskaan mee tasan.

Heips rakkaat lukijat ja tukijat <3 Viimeisiä päiviä viedään tällä viikolla. Viikko on mennyt nopeasti. Huomenna on jo perjantai ja sehän tarkoittaa tikkien poistoa. Jipii! Viikonloppu alkaa ja sunnuntaina saan omat lapset kotiin <3 Ikävä jo heitä. Tämä päivä ei ole ollut viikon paras päivä. Siitä myöhemmin lisää. Aamulla herätessäni olin pirteä. Nukuin viime yön pitkästä aikaa hyvin. Sekin vaikuttaa siihen, että ei ole päivisin niin väsynyt. Minulla piti tänään olla psykiatrisen sairaanhoitajan tapaaminen. Peruin sen kuitenkin, sillä en voi vielä istua ja sain jutella mieltä painavista asioista sielunhoitoterapeutin kanssa. Aion kuitenkin huomenna varailla uutta aikaa hoitajan tapaamiselle. Maanantaina pääsenkin taas pitkästä aikaa ryhmään, jossa käyn. Pari kertaa jäänyt väliin leikkauksen vuoksi. Tänään todellakin minulla ei ollut onnenpäivä. Vetoketju meni takista rikki ja sitä ei voi korjata. Lähdimme miehen kanssa Helsinkiin pyydystämään uutta takkia. Tuloksett