JaksamisellaOnVäliä

 Heips rakkaat lukijat ja tukijat! Ihanaa taas jakaa teille jotakin suoraan sydämestä. Ajattelin teille kirjoittaa siitä, kuinka olen omassa elämässäni kokenut sen, että todellakin seura tekee kaltaisekseen. Viimeksi kirjoitin teille jonkin verran entisestä avioliitostani, joka päättyi lopulta eroon. Toki jokaisella ihmisellä on asiasta omat näkemykset ja monesti kuullaan se toisen ihmisen versio, toinen jää kuulematta ja sillä perusteella tulkitaan, millainen toinen ihminen on. Olen aikaisemmin kirjoittanut siitä, kuinka usko on osa minua ja minun sekä lasteni elämää. Olin noin kymmenenvuotias tullessani uskoon ja minut kasvatettiin ikään kuin pumpulissa. Vanhempani kielsivät minulta lähes kaiken, sanomalla, että ei uskovaiset ihmiset tee niin. Muistan monesti, kun en uskaltanut sanoa kavereille, että en pääse johonkin, kun vanhempani eivät anna lupaa. Toisaalta olen siitä kiitollinen, että he varjelivat minua viimeiseen asti kaikelta pahalta, kunnes jossain vaiheessa tein kaikk

Heips rakkaat lukijat ja tukijat! Blogini perustamisesta on kohta kolmisen vuotta. Se mikä minut sai alun perin blogin perustamaan ja jakamaan ihmisille niin kipeää aiheitta, kuin väkivalta parisuhteessa. Elämässä olen mennyt paljon eteenpäin ja kasvanut ihmiseksi ihan uudella tavalla. Tämäkin teksti, jota tänä aamuna kirjoitan, sai minut palaamaan menneisyyteeni. Minulla on tuttava henkilö, joka jakoi monen vuoden jälkeen omia kokemuksia blogin muodossa myös väkivaltaisesta parisuhteesta. On hienoa kuulla, että vielä on ihmisiä, jotka eivät vaikene tästä asiasta eivätkä ole hiljaa. Toki ymmärrän myös sen, että on hyvä olla hienotunteinen niitä ihmisiä kohtaan, kenestä jaamme asioita. Kaikki asiat eivät kuulu nettiin jaettavaksi, ehkä ei niin piirun tarkkaan kirjoitettavaksi. Voisi yleisellä tasolla kertoa ja kirjoittaa omia henkilökohtaisia kokemuksiaan. Se vain on niin, kun olet kokenut joskus väkivaltaa niin monienkin vuosien jälkeen sitä ikään kuin elää uudestaan, kun huomaa,