Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on helmikuu, 2018.

Auringonpaistetta ja väsymyksen tunnetta.

Heips rakkaat lukijat ja tukijat <3 Pakkaspäivä taasen ja tuuli ulisee korvissa sekä paleltaa sisällä, että ulkona. Aamuni alkoi taas arjen aherruksella. Herätyskellon soidessa, vitkuttelin sängyssä puoli tuntia, ennekuin sain noustua. Aamut ovat vaikeita ja vitkuttelen viimeiseen asti. Sain itseni valmiiksi ja muro lautanen naamaan :D Eikun menoksi arjen askareisiin. Tuli käytyä kauppareissulla ja oli kyllä kylmä. Vaikka toisaalta ilma piristi ja posket punoittivat sisään tullessani. Tänään olin laiska äiti. Tai miten sen nyt sanoisi. Tein hodareita ja ranskalaisia ruoaksi. En jaksa ruoanlaitosta ottaa paineita. Olen antanut luvan itselleni, kun en jaksa niin mennään vähän vähemmällä. Musiikki piristää. Soittelin pitkästä aikaa pianoa ja lauloin. Valmistelin laulut illaksi kuorotreenejä varten. Tänään pääsee bändikin paikalle. Rakastan musiikkia ja, kun huomaan, että voimavarat ovat vähissä musiikki antaa iloa ja hyvää mieltä. Rentouttaa myöskin. Toki, kun mieheni kuu

Arjen haasteita.

Heips rakkaat lukijat ja tukijat <3 Pakkaspäivä. Tänään en ole kerennyt oikeastaan muuta tekemään, kuin hoitamaan virka puheluita. Oli lääkäri käyntiä ja kauppaa. Ihan perus arjen hommaa. Onhan tänään tullut paljonkin tehtyä. Ei ihme, että väsyttää ja voimat vähissä.  Mieliala on edelleen erittäin alakuloinen. En ole päässyt tapaamaan psykiatrista sairaanhoitajaa sekä vertaistukiryhmään. Elämä joskus menee näin, että tilanteet muuttuvat yllättäen. Toki myös lasten asiat ovat tärkeät ja laitan lasten asiat oman asioideni edelle. Tänään tuli juteltua miehen kanssa väkivallasta, sekin aihe ahdisti. En tiedä miksi. Tuntuu, että elämä tällä hetkellä potkii päähän. Kaikki paska kaadetaan minun niskaan, vaikka toisilla on paha olla. Se tuntuu niin epäreilulta, kun tietääkseni en ole tehnyt mitään pahaa kenellekään. Tuli tänään käveltyä pieni lenkki kirpeässä pakkasilmassa. Aurinko paistoi lämpimästä. Kuuntelin samalla musiikkia. Odotan jo kovasti sitä, että kevät saapuu. Sekin

Maanantai huonon onnen päivä.

Heips rakkaat lukijat ja tukijat! Viikko alkoi tänään. Voisi sanoa, että ei ollut onnenpäiväni. Edelleen mieli on alakuloinen. On asioita joita ei ole saanut selvitettyä. Tosin en ole jaksanutkaan. Tuntuu, että omat voimat on vähissä. Jaksaa juuri ja juuri sen arjen pyörityksen. Moni ei ymmärräkään sitä, kun tämä sairaus ei näy ulospäin. Aamulla, kun herätyskello soi kahdeksalta, niin kuin yleensä aina, kun herätän lapseni kouluun. Neiti juoksi makuuhuoneeseen ja sanoi: mä nukuin pommiin. Huomaa todella, että lapset ovat olleet lomalla ja aika ero on suuri. Menee oma aikansa, että saa arjen pyörimään ja koulukin maistuu mukavalta. No ei siinä mitään, neiti lähti myöhässä kouluun. Poitsunkin sain laitettua väsymyksestä huolimatta koulutielle. Sängystä nouseminen oli hänelläkin vaikeaa tänä aamuna. Itsekin olisin voinut mennä takaisin nukkumaan, mutta palvelustehtävät kutsuivat seurakunnalla. Onneksi huomenna ei ole mitään niin saa nukkua pitkään. Tosiaan ei nämä vastoinkäy

Tunteiden vuoristorataa.

Heips rakkaat lukijat ja tukijat <3 Viikko mennyt nopeasti ja huomenna alkaa uusi viikko ja uudet kujeet. Olen panostanut viikonlopun lepäämiseen ja omaan tekemiseen. Lapsetkin kotiutuivat tänään reissusta. Ihana, kun he ovat taas jälleen kotona. Olihan heitä jo ikävä. Juteltavaa riitti ja paljon, sillä olihan matka heidän ensimmäinen ulkomailla. Kiitos isovanhemmille, kun jaksoivat antaa oman panoksensa, että lapset pääsivät reissuun. Minulla on ollut alakuloinen mieli suurimmalta osin nyt viikonloppuna. Olen huomannut, että murehdin asioita, joille en voi tehdä mitään. Olen myös murehtinut ihmissuhde asioita. Aamuni ei ollut tänäänkään kauhean hyvä. Olen nyt parina aamuna herännyt päänsärkyyn ja se on ikävää. Naapurit myös kävivät kotiovellamme raivoamassa ja lasten isän kanssa asiat ei suju ihan parhaimmalla tavalla. Juuri tällä viikolla, kun juttelin sielunhoitoterapeutin kanssa puhelimessa, sanoin hänelle: nyt on hyvä ajanjakso menossa. Ei olisi pitänyt kehua, sillä

Ajatuksia suoraan sydämestä.

Heips rakkaat lukijat ja tukijat <3 Lauantai päivää vietellen tässä. Tekemistä on riittänyt. Kävin kaupoilla pyörähtämässä lasten kanssa. Olen lukenut kirjaa. Olen tämän päivän perustanut lepäämiseen. On paljonkin asioita mielessä, joista täällä blogissa halaisin kirjoittaa. Uteliaat ihmiset Miksi ihmiset ovat uteliaita tai niin sanotusti haluavat seurata toisten elämää. Tänäänkin kuulin siitä, että ihmisiä ilmeisesti on kiinnostanut blogini ja sen sisältö. Ei kuitenkaan ihan hyvässä mielessä. Toki mielipiteet vaihtelevat ja minä olen ihmisenä nykyään niin vahva, että minua ei toisten mielipiteet kiinnosta. Tietääkseni, en ole tässä blogissa maininnut kyseisten ihmisten nimiä ja ihmiset eivät ole tunnistettavissa blogissani. Mielenkiintoista vaan, kun tutut ihmiset eivät uskalla suoraan tulla sanomaan vaan jauhavat paskaa selän takana. ”Onhan se kiva, kun maailmassa riittää niitä ihmisiä, kenellä on aikaa kytätä toisten elämää ja asioita ja juoruilla niitä tuolla muual

Monimutkaisia juttuja.

Heips rakkaat lukijat ja tukijat <3 Tänään on perjantai ja on ollut henkisesti raskas päivä. Olen myös ollut liikenteessä paljon ja en ole saanut levätä. Ihmissuhde asiat edelleen rasittavat. Huomaan sen siitä, kun kehoni reagoi voimakkaasti ja aivoni ei pääse lepäämään olen yrittänyt päästää irti. Tänään etsiskelin toppatakkia itselleni. Löysin vihdoin hyvän toppatakin ja mukavalla alennuksella. Tässä taloustilanteessa on mietittävä, että kuinka paljon rahaa laittaa mihinkin ostokseen. Onneksi sain vanhasta toppatakista hyvistys lahjakortin. Jäi hyvä mieli asiakaspalvelusta. Kävin tänään myös terkkarissa tikkien poistossa. Ei se ollut niin paha juttu mitä olin henkisesti siihen valmistautunut. Siinä meni vajaa puoli tuntia. Hoitaja teki hyvää työtä. Vähän nippasi, kun tikit olivat tarttuneet ihoon kiinni. Onneksi sekin toimenpide saatiin hoidettua. Mieheni on ollut tällä viikolla ahkera. Siitä erityiskiitokset hänelle. Hän on panostanut ruoanlaittoon ja lasten kan

Nallekarkit ei koskaan mee tasan.

Heips rakkaat lukijat ja tukijat <3 Viimeisiä päiviä viedään tällä viikolla. Viikko on mennyt nopeasti. Huomenna on jo perjantai ja sehän tarkoittaa tikkien poistoa. Jipii! Viikonloppu alkaa ja sunnuntaina saan omat lapset kotiin <3 Ikävä jo heitä. Tämä päivä ei ole ollut viikon paras päivä. Siitä myöhemmin lisää. Aamulla herätessäni olin pirteä. Nukuin viime yön pitkästä aikaa hyvin. Sekin vaikuttaa siihen, että ei ole päivisin niin väsynyt. Minulla piti tänään olla psykiatrisen sairaanhoitajan tapaaminen. Peruin sen kuitenkin, sillä en voi vielä istua ja sain jutella mieltä painavista asioista sielunhoitoterapeutin kanssa. Aion kuitenkin huomenna varailla uutta aikaa hoitajan tapaamiselle. Maanantaina pääsenkin taas pitkästä aikaa ryhmään, jossa käyn. Pari kertaa jäänyt väliin leikkauksen vuoksi. Tänään todellakin minulla ei ollut onnenpäivä. Vetoketju meni takista rikki ja sitä ei voi korjata. Lähdimme miehen kanssa Helsinkiin pyydystämään uutta takkia. Tuloksett

Tiistai päivän mietelmiä.

Heips rakkaat lukijat ja tukijat! <3 Se on tiistai päivä tänään. Hyvillä mielin nukkumaan. Kiitollinen mieli kaikesta. Tänään on ollut toiminnan täyteinen päivä. Heräsin aamusta kymmenen maissa, söin pika aamupalan ja hoitelin virkapuheluita. Lähdimme miehen kanssa Helsinkiin viettämään iskäpäivää hänen lastensa kanssa. Minä myös halusin lähteä mukaan. Kävimme kaupoilla, syömässä ja hoplopissa. Siellä sain itse levätä sohvalla.  Illasta, kun tulimme kotiin, olin ihan puhki. Kerroin miehelleni, että olen väsynyt. Hän sanoi: ” nyt sinä tiedät miltä minusta tuntuu silloin, kun olen tullut iskä päivältä kotiin.” Todellakin tiedän sen tunteen. Tiedän myös sen tällä hetkellä, että pienimmätkin asiat vaativat ison ponnistuksen minulta. On vaikea nousta sängystä ylös, jos ei ole pakollista menoa. Suihkuun meno tuntuu joinakin päivinä vaikealta. Paitsi tänään. Ja se olo, raikas olo pitkän kuuman suihkun jälkeen.  Olen edelleen kiitollinen siitä, kun perustimme wappi ryhmän

Maanantai, huono päivä.

Heips rakkaat lukijat ja tukijat <3 On ollut ihana nähdä, kuinka blogini on saanut lisää seuraajia. Olen kokenut todella viime päivinä, että olen itsekin saanut vertaistukea blogin kirjoittamiseen liittyen. Maanantai ja viikko alkanut. Mun viikko alkoi vähän huonoilla uutisilla. Siitä aiheesta vähän myöhemmin lisää. Kuitenkin odotan tältä viikolta paljon mukavia asioita ja ihania ystäviä. Tosiaan mun maanantai päivä alkoi sillä, että nukuin pitkään. Olin laittanut kellon soimaan varttia vaille yhdeksän, että ehtisin miehen mukaan seurakunnalle. Toisin kävi, jäin nukkumaan ja heräsin kympin maissa. Äkkiä päälle ja jugurttia naamaan ja liikenteeseen. Seurakunnalla kävin tapaamassa ystäviäni. Olen itse kokenut sen, että seurakunta ja ne ystävät siellä ovat minulle myös tuki tähän elämäntilanteeseen. Tiedän kyllä, että meillä jokaisella on erilaiset kokemukset seurakunnasta. Kaikki eivät ajattele samalla tavalla, kuin minä. Seurakunnan jälkeen ystäväni tuli käymään. Ke

Viikonlopun mietelmiä.

Heips rakkaat lukijat ja tukijat! Viikonloppu vetelee viimeisiään ja päivä jo pitkällä. Tänään aurinko paistoi ainakin täälläpäin Suomea. Olen ikävöinyt kovin lapsia. He lähtivät isovanhempien kanssa hiihtoloma viikoksi Floridaan Orlandoon Disneylandiin. Olen iloinen heidän puolestaan, että isovanhemmat järjestävät näin upean kokemuksen heille. Lasken tunteja sillä, siellä ollaan 7 tuntia jäljessä Suomen aikaa. Nyt siellä kello lähenee vasta kahdeksaa aamulla. Toivottavasti heillä on mennyt lento hyvin. Nautin nyt tästä myös, kun saan mieheni kanssa olla kahdestaan. Kuitenkin näinä hetkinä, kun lapset eivät ole luonasi, tajuat sen, että arki on parasta silloin, kun lapset ovat kotona. Mitenköhän minä selviän tästä tulevasta viikosta? Se jää nähtäväksi. Eilen vanhempani kävivät kylässä luonamme. Sain jutella heille masennuksesta ja kaikesta menneestäkin. Sanoin, kuitenkin heille, että en ole halunnut pahalla sanoa asioita, mutta kerron asiat niin kuin itse olen ne kokenut.

Perjantai päivän ajatelmia.

Heips rakkaat lukijat ja tukijat! Perjantai aamuni alkoi lääkäri käynnillä. Aamulla, kun kello soi minun oli vaikea päästä sängystä ylös. Vitkuttelin sängyssä vartin verran. Tein aamutoimet, meikkasin, puin ja söin jugurtin. Herätin kuopuksen, koska hänellä alkoi tänään koulu myöhemmin. Lääkäri käynti oli erittäin hyvä. Juttelimme lääkärin kanssa kuntoutustuesta ja siitä, että palaisin vasta sitten opintojen pariin, kun minulle on kuntoutustuki myönnetty. Juttelimme myös siitä, että miten minulla on nyt mennyt. Nostimme myös lääke annostustani. Uskon ja toivon, että annostuksen nostosta olisi hyötyä sillä, jos se saisi minut tehokkaammaksi ja vähentäisi paniikinomaisia oireita. Jäi erittäin hyvä mieli lääkäri käynnistä, kun ei tarvinnut ns. tapella asioista. Lääkärin jälkeen apteekki ja kauppareissu. Tuntui kerrankin ihanalta tulla kotiin. Odotan kovasti jo viikonloppua, kun lapsemme lähtevät isovanhempien kanssa reissuun hiihtoloma viikoksi. Saamme olla mieheni kanssa ka

Positiivisia asioita.

Heips rakkaat lukijat ja tukijat! <3 Millainen sinun viikkosi on ollut? Viikko alkaa olla jo puolessa välissä tai vähän ylikin. Minulla on ollut ihana viikko kaikin puolin, vaikka on ollut taistelua ja vastoinkäymisiäkin. Maanantaina pari ystävää kävi katsomassa minua, kun olen vielä toipilaana. Oli ihana nähdä heitä ja huomasin kuinka ystävät piristävät päivääni. Toinen ystävistäni toi minulle etukäteen ystävänpäivä/toipilas muistamisen. Ihania kosmetiikka juttuja ja vähän suklaata naisella täytyykin olla :D Tiistaina päiväni ei ollut kovin erikoinen. Olin mieheni kanssa kahdestaan kotosalla ja taisin käydä asioilla. Piirtelin värityskirjaa tai oikeastaan värittelin. Eipä tiistai sen erikoisempi päivä ollutkaan. Keskiviikkona oli kuorotreenit pitkästä aikaa illalla. Sitä ennen olin ahkera, vaikka kylläkin lepäilin sängyssä puolille päiville asti. Kuorotreenit piristivät päivääni pitkästä aikaa. Olin hyvillä mielin, kun saavuin kotiin ja nukuin yöni hyvin, vaikkaki

Pää sekaisin ajatuksista.

Moiks rakkaat blogin lukijat ja tukijat! Tunnelmia täältä makuuhuoneesta toipilaana ollessa kotona. On ollut kaikenlaisia ajatuksia ja oli pakko ne saada kirjoitettua sillä nekin ajatukset aiheuttavat oman huolensa ja stressinsä. Toipuminen Masennuksesta toipuminen on pitkä prosessi. Tiedän myös sen, että se on paljon myös minusta itsestään kiinni, miten ajattelen. Haluanko yleensäkään toipua? Haluanko käsitellä asioita jotka aiheuttavat masennusta ja uupumusta? Voisinko jotakin tehdä toisin oman jaksamisen kanssa? Minulla on myös toipuminen samaan aikaan leikkauksesta. Sekin aiheuttaa alakuloa ja stressiä, että miten tästä toivun ja meneekö kaikki hyvin? Leikkauksesta on nyt neljä vuorokautta, kivut ovat kovemmat mitä osasin ajatella. Haava aluetta jomottaa ja tekee kipeää. Onneksi on särkylääkkeet ja niillä kyllä selviää. Silti taka-alalla on pelko, entä jos haava tulehtuu? Opiskelu Tämäkin aihe ahdistaa ja tuo stressiä tällä hetkellä elämään.   Opettajan miel

Alakuloinen fiilis ja tylsä päivä.

Heips rakkaat lukijat ja tukijat! <3 Täällä sitä toivutaan kotisohvalla. On alakuloinen mieli ja tylsä päivä. Kohta pitäs miehen kanssa telkkaria katsoa. Putousta se on mun lemppari nykyisin. Aamulla nukuin pitkään. Tein aamutoimet. Lähdin tytsyjen kanssa kaupoille. En jaksanut koko päivää himassakaan makoilla. Mies on ottanut hienosti kodista ja lapsista vastuun. Teki makaronilaatikkoa ruoaksi ja kaikki meni. Vaikka elämässäni on tällä hetkellä kaikki normi asiat ok lukuunottamatta leikkauksesta toipumista. Silti mieleni on alakuloinen ja ylinerginen. Iltaa odotellessa mieleni virkistyy enkä haluaisi mennä nukkumaan. Olen huomannut, että lääkitykseni vaikuttaa myös öihin siten, että yöt ovat levottomia ja nään painajaisia. Viime yönäkin säpsähdin hereille ja heräsin tunteeseen ihan kuin olisin tippunut sängystä. Aika pelottavaa. Liityin myös facebookissa masentuneiden vertaistuki ryhmään. Siitäkin ryhmästä olen saanut paljon iloa. Koen, että siellä tsempataan ja tuetaan toisi

Leikkauksesta toipuminen.

Heips rakkaat lukijat ja tukijat! Eilinen päivä meni Jorvin sairaalassa päiväkirurgia osastolla. Kirjoitan siitä lisää. Leikkausaamu Leikkaus aamuna kello soi 7.45. Olin nukkunut hyvän yön mutta unissa käsittelin tuota asiaa. Otin aamulääkkeet laitoin itseni valmiiksi ja mieheni lähti tueksi mukaan. Sairaalaan saapuminen Saavuimme sairaalaan hyvissä ajoin. Olimme noin 50 minuuttia aikaisemmin. Kävin ilmoittautumassa ja odotimme odotustilassa josta hoitaja tuli hakemaan minut. Mieheni ei päässyt mukaan. Hän joutui odottelemaan sairaalassa yleisillä paikoilla. Leikkaukseen valmistautuminen Pääsin poliklinikalle sisään kello yksitoista. Vaihdoin sairaala vaatteet päälle. Sain kuitenkin laittaa omat tossut jalkaan. Ainot oli tietenkin mukana. Odottelin hoitajaa. Hän haastatteli minut leikkausta varten. Odotusaulassa luin kirjaa ja olin kännykällä. Jossain vaiheessa lääkäri pyysi minut ja leikkausalue merkattiin. Leikkaus Minua tultiin leikkaussaliin hakemaan noin 13:10. Menin leik

Miksi en saa sairauden kautta olla oma itseni.

Heips rakkaat lukijat ja tukijat! On vierähtänyt aikaa taas siitä, kun viimeksi kirjoitin. On ollut toiminta rikas viikko kaikin puolin. Viimeinen viikko ennen leikkausta. Tunteet ovat heitelleet taas vuoristorataa. Kävimme mieheni kanssa reissussa minilomalla. Miniloma oli todellakin ansaittu arjen aherruksen keskellä. Olimme todellakin loman tarpeessa ja pois kotoa. Kotona kuitenkin vietämme suurimman osan ajasta. Oli ihana vaihtaa maisemaa hetkeksi ja jättää Helsinki taakseen. Laineilla laineet, liplattaa. Miniloman jälkeen suoraan paluu arkeen. Menimme suoraan seurakunnalle nuorten iltaan. Oli ihan kiva käydä mutta emme jaksaneet olla pitkään. Olimme väsyneet reissusta, vaikka olikin ihana reissu takana. Olen oppinut nauttimaan myös niistä lepohetkistä arjen keskellä. Kuitenkin huomasin, että reissun päällä oli helpompi tapa rentoutua, kun ympäristö oli toisenlainen. Eilen tapasimme ystäviä ja ilta menikin sen merkeissä. Yhtä ystävää en ollut tavannut pitkään aikaan, sillä