Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on heinäkuu, 2018.

Kiireistä perhe-elämää.

Heips rakkaat lukijat ja tukijat <3 Uusi viikko ja uudet kujeet 😉 Niin kuin on tapana sanoa. Olisi niin monta asiaa, mistä haluaisi tällä hetkellä kirjoittaa ja kertoa. Ensinnäkin miten sinun viikkosi on alkanut? Mulla alkoi parin viikon hoito pesti siskon lasten kanssa. Siskon lapset tulivat jo eilen luokseni ja olivat yhden yön. Oli ihana, kun tytöt olivat täällä kanssamme. <3 Rakastan heitä niin paljon, ettei sanat riitä kertomaan. Tädin sydän niin sulaa, kun arjen askareita saan pikkuisten kanssa tehdä. On ihanaa, kun saa hoitaa niin pieniä lapsia, kun omat ovat jo isoja. Nyt meneekin parisen viikkoa lastenhoito hommissa ja tekemistä riittää. Olen huomannut, että vointini on pikku hiljaa kohentunut. Tänäänkin olisin mielelläni lähtenyt lenkille, mutta polvi vihoittelee. Varmaankin on rasittunut, kun tulee erilaisia nostoja yms. Olen taas alkanut kiinnostua liikunnasta enemmän. Salille vain ei vielä ole jaksanut lähteä, sillä on niin kuumat kelit, että voimat on ih

Kun kuolema kohtaa.

Heips rakkaat lukijat ja tukijat <3 Ajattelin kirjoittaa tänään aiheesta, kun kuolema kohtaa. Viime päivinä ja oikeastaan tämän vuoden puolella olen joutunut kokemaan sitä, että lähiperheistä otetaan ihmisiä pois kuoleman kautta. Viime päivinä olen miettinyt paljonkin sitä, että kuinka kauan meillä on aikaa jäljellä täällä maan päällä. Olen miettinyt sitä, kun ihmiset sairastuvat tai joutuvat äkilliseen tapaturmaan tai lopettavat elämänsä oman käden kautta. Toki meillä ei ole valtaa tuomita ketään siitä, että mihin jokainen päätyy, kun kuolee. Monet ihmiset miettivät asioita, että onko kuoleman jälkeistä elämää? Helposti me ihmiset menemme päivästä toiseen, emme välitä rakkaista lähellämme, riitelemme tai muuten vain elämme kuin viimeistä päivää. Koskaan emme mieti sitä, että milloin meistä itse kukin täältä lähtee. Monesti siinä vaiheessa, kun menetämme rakkaan ihmisen, mietimme asioita uudelleen. Silloin se voi olla jo liian myöhäistä. Monet ihmiset todellakin uskovat si

hei, hei mitä kuuluu?

Heips rakkaat lukijat ja tukijat! Viikko alkaa olla lopuillaan. Huomenna lähdetään aamusta tyttöjen kanssa Tallinnaan päivän reissulle. Viikonloppu alkaa ja se tarkoittaa perheen kanssa yhdessä oloa ja rentoutumista. Lauantaina olemme ihan vain kotosalla. On ollut toiminnan täyteinen viikko, joten on pakko jossain vaiheessa vaan levätä. Sunnuntaille ei kummempia suunnitelmia, ainakaan vielä ole. Tänään kävin psykiatrin käynnillä, vihdoinkin. Olin jo monta kuukautta toivonut, että pääsisin ammattilaisen kanssa juttelemaan omasta voinnista ja lääkityksestä. Onneksi huomasin, että nyt on jonkinlaista toivoa edes tulevaisuuden suhteen. Olen erittäin pettynyt omaan lääkäriini. Psykiatri kertoi, että minun olisi kuulunut saada jo tammikuussa lähete psykiatrian poliklinikalle. Jota en koskaan saanut. Tässä sen huomaa, että sinun pitäisi kaikki tietää. Mistä voisit itse ymmärtää, että sinun olisi pyydettävä lähete jonnekin? Aion kyllä todella tehdä omasta lääkäristäni valituksen. Nii

Uneton yö.

Heippa rakkaat lukijat ja tukijat! Täällä sitä ollaan oltu hereillä jo aamu viidestä lähtien. Kello lähentelee seitsemää ja mies kuorsaa vieressä. On niin paljon ajatuksia tällä hetkellä, vaikka olenkin yrittänyt nukahtaa uudestaan. Heinäkuu alkaa olla lopuillaan. Se tarkoittaa sitä, että kohta on paluu normaaliin arkeen. Lapset aloittavat koulun ja harrastukset. Itse tosin varmaan vielä olen sairaslomalla kotona. Sieltä syksy saapuu vaikkei haluaisikaan. Olen viime päivinä paljonkin miettinyt omaa jaksamistani. Onneksi on enää pari yötä niin pääsee hoitamaan asioita kunnon ammattilaisen kanssa. Tai ainakin toivon, että saisin oikeanlaista apua. On ollut turhautuvaa rampata yleislääkärillä. Ne, kun loppujen lopuksi tietävät näistä asioista niin vähän. On myös jonkun verran tekemättömiä asioita. Sekin varmasti rassaa mieltä. Edelleenkin en ole saanut aikaiseksi tehtyä tupari kutsuja. Onneksi olen kuitenkin saanut apua leivonnaisten tekemiseen. En yksin jaksaisi panostaa, vaikka itse

Loma alkaa olla lopuillaan.

Heips rakkaat lukijat ja tukijat <3 Viikonloppu alkaa olla lopuillaan. Mulla olikin oikein huikea viikonloppu. Toivottavasti teillä on viikonloppu sujunut hyvin.Ei ole enää, kuin kaksi ja puoli viikkoa lapsilla lomaa, jonka jälkeen koulut alkaa. Niin se kesä vaan kummasti hurahti lasten kanssa kotona ollessa. Ensiviikolla mieheni lapset tulevat meille koko viikoksi. Meillä on jo jonkun verran suunniteltua ohjelmaa, mutta sen lisäksi myös sopivasti vapaa aikaakin. On kiva, kun ei tarvitse joka päivä tarkkojen suunnitelmien ja aikataulujen kanssa sählätä. Siinä se loma viikko sitten meneekin sopivasti lasten kanssa. Tosiaan mulla oli nyt viikonloppuna ihan omaa aikaa tyttöjen kanssa. Kävimme muutaman tyttökaverin kanssa Turku-Tukholma risteilyllä. Todellakin reissu teki hyvää, mutta kovan väsymyksen kanssa sitä tultiin taas kotiin. Olen tänäänkin nukkunut päikkärit. Ei muuten jaksa. Todellakin huomaa, että oma vointini ei ole vielä kunnossa. Reissun päällä nautimme hyv

Elämä on ihanaa!

Heips rakkaat lukijat ja tukijat <3 On ollut ihana viikko takana. Vaik välil tuntuu siltä, et jotkut ihmiset haluu puhuu paskaa selän takana. Nii siitä vaan ihan rauhassa. Sehän on niiden oma häpee. Nehän siinä itelle kuoppaa kaivaa. Viime viikolla, kun muksut lähti leirille, me oltiin murun kanssa kahden. Meillä oli 3-vuotis hääpäivä. Kävimme sitä juhlistamassa Tallinnassa. Todellakin oli rentouttava reissu ja hintansa väärti. Ensinnäkin nautin siitä, kun istuimme laivan peräkannella ihailemassa maisemia. Aurinko paistoi lämpimästi. Oli todella rentoutunut olo. Se piristää kummasti, kun lähdet keskelle ei mitään eli merelle. Meri tekee mukavan vaikutuksen. Kävimme myös shoppailessa Tallinnassa ja laivan spa puoli tuli myös testattua. Murulta sain hääpäivän lahjaksi kaksi hajuvettä. Yksi on niistä lempparini jota käytän vakituisesti J.P.Gaultier Classique. Toinen oli toivomani Escadan uusi tuoksu. Olin niin otettu noista hääpäivän lahjoista, että itkuhan siinä tirahti. Ain

Uneton yö, ajatuksineen.

Heips rakkaat lukijat ja tukijat <3 Kello on 5:26 viikko alkaa olla lopuillaan. Se tarkoittaa toisille viikonlopun alkua ja vapaata töistä. Toiset, jotka tekevät vuorotyötä heille se on sama päivä, kuin mikä tahansa arkipäivä. Voiko arjesta tehdä juhlaa? Kyllä voi. Meistä jokainen tekee arkensa juuri sellaiseksi, kuin haluaa. Meistä jokainen päättää sen millä jalalla nousee ylös sängystä. Meistä jokainen voi vaikuttaa siihen, tekeekö toisen ihmisen onnelliseksi vai surulliseksi omilla teoillaan ja valinnoillaan. Uneton yö takana. Olemme miehen kanssa kahden. Lapset lähtivät eilen leirille. En ymmärrä, että mikä ihmeen kausi minulla on unen kanssa meneillään. Näen paljon painajaisia ja nukun vähemmän , kuin aikaisemmin. Muutama aamuna en ole edes nukkunut puolille päiville asti. Olen herännyt jo yhdeksän maissa pirteänä aamuun. Tänä yönä tuli nukuttua noin viitisen tuntia. Mies tuolla nukkuu ja kuorsaa, kuin tukki ilman minkäänlaisia uniongelmia. Meillä on siis vapaa viik

Kesä kuulumisia.

Heippa rakkaat lukijat ja tukijat <3 Kesä alkaa olla jo puolessa välissä. Koululaisilla on enää noin neljä viikkoa lomaa jäljellä. Kesä on ollut kaikin puolin hyvä, muutaman kerran on ollut huonoja sade päiviä. Kesällä on mukava, kun sää on lämmin ja on kaikkea erilaista kesä tekemistä lasten kanssa. Olen nauttinut siitä, kun saan viettää kesää lasten kanssa. Se on parasta <3 Tänä kesänä vointini on ollut myös huonompi, kuin keväällä. Yhtäkkiä varoittamatta, vointini romahti oikein kunnolla. Ahdistuneisuus on lisääntynyt. Toimintakykyni ei ole palannut ennalleen. En ole jaksanut pitää yhteyttä ihmisiin, samalla tavalla, kuin aikaisemmin. Olen ollut paljon kotona. Yrittänyt nauttia arki päiväisistä asioita, vaikka ahdistus on ottanut vallan. Eilen sain taas illan käyttää siihen, että toimittelen liitteitä sairastamisestani eteenpäin. Edelleen kuntoutustuki on käsittelyssä. Odotan jo kovasti, että sieltä saataisiin jonkinlaista päätöstä tehtyä. Aikaisemmin suunnitelmani o