Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on syyskuu, 2018.

Elämä on varjoja ja valoa.

Heips rakkaat lukijat ja tukijat! Viikonloppu on alkanut ja kohta ollaankin jo puolessa välissä viikonloppua. Toivottavasti sinulla on ollut mukava viikonloppu ja olet saanut levätä ja kerätä voimia tulevaan viikkoon. Minulla alkoi torstaina vapaa viikonloppu ilman lapsia. Miehen kanssa tosin olemme olleet kotosalla kahdestaan. Perjantaina nukuin pitkään ja odotin kovasti iltaa, sillä olin tilannut itselleni hieronnan. Hieronta todellakin tuli tarpeeseen ja teki hyvää. Hieronta oli tällä kertaa enemmän rentouttava ja sellaista hemmottelua itselleen. Olen huomannut, että kyllä sitä täytyy itsestäänkin huolta pitää, muuten ei pää kestä. Tänään olen ollut laiskalla päällä. Toki olen kotityöt hoitanut ja nyt vielä illasta olisi tarkoitus lähteä lenkille tuulettamaan päätä. Toki tänään on hieno sää ollut ja on edelleen niin siksi tekee myös hyvää käydä ulkona. Muuten sitä itse hyppii sisällä seinille, jos ulos ei pääse tuulettumaan :D Olen iloinen siitä, että olen pysynyt tiukka

Tää on elämää, isolla Eellä.

Heips rakkaat lukijat ja tukijat! Ollaan puoli välissä viikkoa. Toivottavasti sinun viikkosi on mennyt mukavasti. Minulla senkin edestä on haasteita riittänyt. Viimeksi kirjoitinkin siitä teille, että on hyvä elää hetkessä. Nauttia niistä hetkistä, kun saamme viettää aikaa rakkaiden ihmisten kanssa. Koskaan sitä ei voi tietää, milloin on viimeinen kerta ☹   Tosiaan eilen kävin lekurissa. Sain lisää sairaslomaa ja paljon lääkkeitä. Nyt selvitellään vielä labran kautta mahdollisia asioita. Perjantaina on mentävä labraan antamaan paasto arvot. Ei kauhean kiva. Kummastelen myös sitä, että koko ajan keksitään syitä, että mikä minulla mahdollisesti voisi olla. Toki on hyvä, että asioita selvitetään ja saadaan eteenpäin. Olen vain väsynyt tällä hetkellä tähän kaikkeen. Ainut plussa, kun olen kotona, saan aamuisin nukkua pitkään ja voin rytmittää päiväni niin kuin minulle sopii.  Tänään kävin myös shoppailemassa itselleni syys takkia. Oli sateinen sää ja kurja fiilis lähteä ul

Elä hetkessä.

Heips rakkaat lukijat ja tukijat! Viikko on aluillaan. Olen viime päivinä todennut sen, että elämä ei ole koskaan meidän käsissä, vaikka kuinka haluaisimme. Asiat tapahtuvat ja on vain mentävä hetki kerrallaan. On tartuttava hetkeen. Eilen ollessani sairaalassa makasin tarkkailuhuoneen sängyllä. Muutamaa tuntia aiemmin, kaikki oli normaalisti. Oli sunnuntai aamu, nousin sängystä. Huomasin, että kasvoni olivat turvonneet, kieleni ja huuleni. Edellisenä iltana olin jotenkin väsynyt ja uupunut. Pötköttelin sohvalla ja oli sellainen olo, että on pakko päästä aikaisin nukkumaan. Sunnuntai aamua aloittelin perheen kanssa ihan normaali arki toimilla. Siskoni tuli jossain vaiheessa käymään ja totesin hänelle, että onko tämä ihottumani normaalia ja nämä oireet, joita minulla on. Siskoni lähti kotiin, tunsin oloni kipeäksi ja otin särkylääkkeet. Menin nukkumaan ja ajattelin, kun on viimeinen lepo päivä ennen harkka päivää, niin lepään, jotta jaksan huomenna lähteä harkkaan. Herätessäni

Kasvaminen tekee kipeää.

Heips rakkaat lukjat ja tukijat! Aurinko paistaa ulkona ja on hieno syys sää. Kävin kaupassa ja oli kiva olla ihan itsekseen ja saada ajatuksia kasaan. Tämä viikko on ollut kaikin puolin hyvä, mutta myös osittain raskas. Ensinnäkin lääkärikäynti ei mennyt ihan putkeen ja ehdin pari päivää olla harkassa. Kirjoittelen siitä myöhemmin lisää. Tosiaan tiistaina kävin lääkärillä. Verikokeista ei löytynyt mitään isompaa poikkeamaa. Olin toisaalta aika yllättynyt siitä, että ihoni kukkii edelleen. Pyysin myös lääkäriä kirjoittamaan minulle kortisonivoiteen reseptin. Naurettavaa, kun menin lääkettä hakemaan, niin se oli pieni tuubi. Mitä minä pienellä tuubilla teen, kun ihottuma on kaulasta alaspäin laajalla alueella. Todella näyttää pahalta. Ensi viikolla on kontrolli käynti ja nyt en tosiaankaan aio sanojani säästellä. Olen todella väsynyt ja tuskainen siihen, että kutina on ihan sietämätön. En pääse uimaan, saunaan enkä saa harrastaa hiki liikuntaa. Voihan nenä. Todella ottaa päähä

Joko se viikonloppu meni?

Heips rakkaat lukijat ja tukijat! Viikonloppu alkaa olla lopuillaan. Huomenna alkaa taas arjen aherrus monessakin perheessä. Minulla tämä arki jatkuu vain kotona ainakin keskiviikkoon asti. Viikonloppu on ollut mukava ja olen saanut paljonkin omaa aikaa ja keskittyä vain itseeni ja omaan jaksamineen. Eilinen päivä meni siskon kanssa kaupoilla ja leikkipuistossa. Oli niin ihana nähdä tädin mussukoita. He ovat maailman ihanimmat ja parhaimmat lapset. Sen todellakin huomaa, kun molemmat tytöt puhuvat, että on ollut ikävä tätiä ja sanovat tuon sanan täti, se tuo hyvän mielen. Eilenkin puistossa löysimme tammenterhoja neiti kaksi vee tokaisee: litää, litää. (lisää, lisää.) Olen iloinen siitä, kun siskoni asuu niin lähellä ja koen, että minulla on aina paikka siskoni sydämessä <3 Lasten myötä olemme lähentyneet ja todella iloitsen siitä, että minulla on maailman paras sisko elämässäni. Iloitsen todella siitä, että Jumala on antanut meille molemmille musiikin lahjan ja saamme y

Viikko hurahti nopeasti.

Heips rakkaat lukijat ja tukijat! Viikonloppu on aluillaan. Viikko on mennyt todella nopeasti. Olen edelleen sairaslomalla kotona. Tuntuu siltä, että alku viikosta en oikein jaksanut nähdä ketään ja olin todella turhautunut ihottumaani. Eilen kävin lääkärissä ja olen erittäin tyytyväinen loppu tulokseen. Muuten viikko on mennyt perheen parissa ja eilen oli kuoro treenit. Harmittaa, kun ihottuman takia ei ole liikuntaa päässyt harrastamaan. Lääkärissä käynti Olen tosiaan ihottuman vuoksi, joutunut ramppaamaan päivystyksessä jonkin verran. Vihdoinkin tuntui siltä, että pyörät rupesivat pyörimään näissäkin asioissa. Tosiaan ennen ihottumaa sairastin flunssan. Eilen kävin sitä varten röntgenissä. Minulta kuvattiin keuhkot sekä poskiontelot. Otettiin labrat myöskin. Ensiviikolla on lääkäri aika ja saan tulokset niistä sitten. Tuettu loma Vihdoinkin tuntuu siltä, että tämän kaiken kaaoksen keskellä meidän perheelle sattui jotakin hyvää. Saimme vihdoin tuetun loman. Olen