JaksamisellaOnVäliä

Heips rakkaat lukijat ja tukijat! Voi, sanoa, että tämä viikko on ollut kaikin puolin tunteiden täyttämä, kiireinen ja hektinen viikko. Lapsilla on enää kevätjuhla tänään illalla ja huomenna hakevat todistukset, sitten he pääsevät ansaitulle kesälomalle. Tämän viikon hyvät uutiset on se, että vihdoinkin pääsen leikkaukseen, jota olen odottanut jo viime syksystä asti. Sain leikkauspäivänkin, joten ensi viikko tulee olemaan itsellä toiminnan täyteinen viikko. Haluan tehdä paljon asioita ja nähdä ystäviä ja kavereita ennen leikkaukseen menoa. Meinasin jo kodinkin siivota valmiiksi, vaikka rakas puolisoni on luvannut, että hän hoitaa kyllä koti asiat, jotta minä voin toipua leikkauksesta. Miinukset, on ehkä se, että en pääse kuorolaiseni hautajaisiin laulamaan. Se harmittaa kovasti, kun olin odottanut hautajaisia kovasti ja rakastan laulamista. Kuitenkin leikkaus on tärkeä asia ja sitä ei noin vain valita, joten leikkaus menee nyt kaiken muun edelle. On kuitenkin tärkeää, että pääsen

Heips rakkaat lukijat ja tukijat! Taas on tiukka viikko takana ja tekemistä riittää, vaikka muille jakaa. Välillä ystävätkin ihmettelevät, kun olen niin kiireinen. Sellaista se elämä on, vaikka onkin sairaslomalla kotona ja vielä mies sekä lapset tarvitsevat myös sen oman aikansa minulta. Ja ystävät ja seurakunta. Välillä tuntuu siltä, että sellaisessa oravan pyörässä mennään eteenpäin. Tällä viikolla kuitenkin positiivista ollut se, että kävimme poikien sekä mieheni kanssa pyörähtämässä Tallinassa. Nyt ovat sitten molemmat, sekä tytöt, että pojat saaneet Tallinnan sekä Tukholman reissut. Seuraavan kerran lähdemme, ehkä koko poppoolla, kun pisteitä on kertynyt mukavasti, niin saamme niillä hyttirahan kasaan :D Olin myös tyttäreni luokka retkellä valvojana mukana, kyllä sekin reissu verotti omat voimansa ja olin ihan puhki tullessani kotiin. En jaksanut muuta kuin katsoa mieheni kanssa kotisohvalla kotimaista elokuvaa. Nyt illasta minäkin tarvitsen hetken oman hengähdystauon.

Heips rakkaat lukijat ja tukijat! Viikko hurahti nopeasti ja tekemistä riitti paljon. Olin jo puolessa välissä viikkoa niin puoli kuollut. Vielä olisi muutama päivä aherrettavaa, että pääsisi viettämään viikonloppua perheen voimin. Minulla on kova ikävä tytärtäni, joka on ollut isällään jo parisen viikkoa. Kotiutuu kyllä sunnuntaina. Poikani on ollut kotona tämän koko ajan. On käynyt välissä isällään, mutta hänen osaltaan ei ole tullut yhtään mitään. Odotan jo kovasti sitä, että viikonloppu olisi ohi ja pääsisin näkemään rakkaan tyttäreni ja saisimme perheenä olla yhdessä. Tosiaan meidän viikko, on ollut yhtä hulabaloota. Olemme olleet paljon seurakunnalla vapaaehtoistyössä. Nautin siitä, että saan auttaa ihmisiä ja he kokevat sen, että me välitämme heistä. Tässä maailmassa on paljon sitä, että meitä ihmisiä hyljeksitään ja meitä kohdellaan väärin. Olen iloinen siitä, että minä pystyn jakamaan ihmisille ja niille lähimmäiselleni sitä, että välitän heistä aidosti. Riittää vain

Heips rakkaat lukijat ja tukijat! Perjantai 10.05.2019 Viikot ovat vierineet taas huimasti eteenpäin. Tekemistä on riittänyt, mutta nyt alkaa rento vapaa viikonloppu ilman lapsia. Viimeksi kirjoitinkin pääsiäisestämme ja siinä välissä on ehditty myös perheenä viettää vappua. Miten teidän vappunne sujui? Me olimme perheenä kotosalla vappu aattona ja laitettiin hyvää ruokaa. Mieheni pojalla oli syntymäpäivä, joten hän sai valita mitä syömme. Teimme tortilloja ja jälkkäriksi oli jäätelöä lapsille. Me aikuiset pidättäydyimme nyt jäätelöstä. Ei liikaa makeaa mahan täydeltä. Vappu päivänä kävimme koko perhe Helsingissä vappumarkkinoilla ja yhdessä syömässä. Siinähän se vappu hurahti nopeasti. Seuraavaksi olisikin juhannuksen suunnittelua tiedossa. Saa nähdä mitä silloin keksitään ja ollaanko ihan kahden miehen kanssa vai onko kaikki lapset meillä silloin koolla. Tämä viikko on ollut aika hektinen viikko, kun olemme monessa mukana. Maanantaina lapset lähtivät isälleen. Poikamme

Heips rakkaat lukijat ja tukijat! Minulla nousi tällä kertaa pinnalle ihmissuhde asiat ja omat kokemukset siihen liittyen. Niin kuin joskus aikaisemmin olen kirjoittanut siitä, että olen ollut kiusattu koulussa sekä on ollut erilaisiakin ihmissuhteita. Toiset ovat ok, toiset ovat vielä parempaa ja sitten ihan täyttä kakofoniaa. Viime aikoina olen paljon miettinyt sitä, että millaisen kuvan ihmiset saavat minusta tai jostakin toisesta ihmisestä. Olen näinä viime vuosina kasvanut henkisesti hyvinkin paljon ja en jaksa enää mitään teinimäisiä riitoja ja sitä, että puhutaan paskaa selän takana. Olen myös pettynyt niihin ihmisiin, jotka valehtelevat. Puhuvat minulle ihan eri asioita ja selän takana asiat ovat toisin. Siksi olenkin ihan tosissani viime aikoina miettinyt sitä, että ketkä ovat, niitä aitoja ystäviä tai kavereita. Perustuuko kaveri- tai ystävyyssuhde siihen, että pidetään molemmin puolin yhteyttä tai jaetaan asioita molemmin puolin. Toiseksi olen myös törmännyt siihen,