JaksamisellaOnVäliä

Heips rakkaat lukijat ja tukijat <3 On vierähtänyt aikaa, kun olen kirjoittanut. On kerennyt tapahtumaan kaikennäköisiä asioita. Olen myös miettinyt paljon kaikenlaista blogin suhteen. Kuitenkin sydämeni sanoo: kirjoita! Joten en voi olla vaan hiljaa ja hyssytellä asioita. Todellakin niin kuin aikaisemmin olen sanonut, että totuus on tultava julki. Kuitenkin jotkut ihmiset sanovat minulle: kirjoita, älä kuitenkaan julkisesti. Toiset kannustavat jatkamaan kirjoittamista ja tsemppaavat rohkaisevasti. Toki meitä ihmisiä on erilaisia. Kaikilla meillä on omat mielipiteensä ja asiansa. Ensinnäkin olen todella pettynyt siihen, että osa ihmisistä lukee blogia ns. kyttäämismielessä. Olen tästä jo aikaisemminkin kirjoittanut. En välitä. Annan sellaisten juoruilijoiden olla ja jätän heidät omaan arvoonsa. Arvostan paljon enemmän sitä, että saan palautetta suoraan itselleni. Oli palaute sitten kritiikkiä tai positiivista. Viime aikoina on ollut rankkaa ja olen ollut todella väsyny

Heips rakkaat lukijat ja tukijat <3  Viikko on lähtenyt käyntiin väsyneenä, uupuneena, huonolla mielialalla. Mitähän kaikkea sitä voisi vielä luetella. On ollut myös tekemistä jonkin verran vapaa-ajalla ja kotona. Ei ole tarvinnut miettiä hetkeäkään, että mitähän sitä oikein tekisi. Toivotaan, että tämäkin asia helpottaisi ja levolle jäisi enemmän aikaa. Päivän touhuissa aika menee lapsille ja arjen pyöritykselle. Illalla mieskin kaipaisi kahdenkeskistä aikaa. Väsyneenä sitä tuppaa sammakoita suusta tulemaan ja jälkikäteen harmittaa. On ollut paljon raskaita asioita käsiteltävänä ja mielenpäällä. On joitakin asioita mille ei vain voi tehdä mitään. On asioita joille voi tehdä jotakin. Silloin pyrin tekemäänkin. Välillä tuntuu voimat hiipuvan ja tekisi mieli luovuttaa. Antaa kaikkensa. Sairastelukierre edelleen jatkuu. Vuorossa tällä kertaa jännetupentulehdus ranteessa. Ikävä vaiva ja uusiutuu minulla uudelleen ja uudelleen. Olen väsynyt sairastamiseen, arjen pyörittämiseen,

Heips rakkaat lukijat ja tukijat <3 Tuli ilmoitus, että meille on varattu asunto tuosta naapuri talosta. Wau, olen todellakin innoissani. Pääsemme muuttamaan ihka uuteen asuntoon. Todellakin se on sen arvoista, tämän huonolaatuisen asunnon jälkeen. Lisämainintana Retro vessat, niitä jää ikävä :D Asunto on samankokoinen, kun nykyinen ja samanlaisella pohja ratkaisulla varustettu. Ei ainakaan tarvitse tapella mikä makkari on kenenkin. Kun makkarit ovat ihan samassa järjestyksessä, kuin nykyisessä asunnossa. Rakastan muuttoja, mutta toisaalta myös vihaan niitä. Ehkä tämä asunto olisi se viimeinen paras mahdollinen, ennekuin lapset muuttavat kotipesästään. Asunnossa on vaaleat laminaatti lattiat. Kylpyhuoneessa on uudenlainen allas- sekä peilikaappi. Hanat ovat moderniset. Keittiössä on keraaminen liesi ja kiertoilma uuni. Keittiössä on myös kaksi kylmäkaappia ja iso kokoista toinen on jääkaappi ja toinen pakastinkaappi. Parvekelasit ja jokaisessa makuuhuoneessa kiinteät

Heips rakkaat lukijat ja tukijat <3 Tänään haluan puhua teille ihmissuhteista. Sain pikku serkkuni kannustaman idean tähän, kun hän jakoi omassa blogissaan kokemuksia ihmissuhteista. Aika ikävää ja raastavaa tuo aihe. Minulla ei oikeastaan koskaan ole ollut sitä ns. sydän ystävää. Kun olin pieni vanhempani muuttivat paikkakunnalta toiselle, juuri kun olin kerennyt tutustua uusiin ihmisiin, jouduin vaihtamaan koulua. Olen itse kokenut asian erittäin raskaana. Oikeastaan jos muistelen, niin siinä eskari ikäisenä minulla taisi olla pari kaveria kenen kanssa leikin. He olivat samasta pihapiiristä, jossa asuimme vanhempieni kanssa. Toinen noista tytöistä kävi kanssani samaa eskaria ja kerhoa. Muistan monesti, kun vanhempani eivät olleet laittaneet minulle eväitä mukaan, sain naapurista todella hyvät eväät kerhoon. Se tuntui hyvältä ja maistukin hyvältä, että naapurin äiti huolehti minusta sillä tavalla. Tai ainakin sellainen mielikuva minulle jäi. Yksi parhaista ystävistä

Heips rakkaat lukijat ja tukijat <3 Eilen oli aivan upea päivä. Ainakin elämäni ikimuistoisin ilta. Kello lähenee jo puolta yhtä yöllä. Minä virkeänä, eikä tekisi mieli mennä nukkumaan. Eilinen ilta siis meni Tavastialla Helsingissä, Suvi Teräsniskan keikalta. Sain vihdoinkin toteutettua pitkä aikaisen haaveeni. Kaikki alkoi siitä, kun muutama viikko sitten selasin nettiä. Huomasin, että Suvi on tulossa Tavastialle Helsinkiin. Lippujen hintakin oli sopiva. Laitoin mieheni exälle viestiä, lähtisikö hän kanssani keikalle. Vastausta ei tarvinnut odottaa kauaa. Jo ostimme liput keikalle ja odottamaan vielä muutama viikko. Eien vihdoin pääsimme toteuttamaan tuon unelman. Olimme tosiaan Tavastialla Suvin keikalla. Oli upea keikka ja minä tietenkin kuvasin kaikki minulle tärkeät biisit. Tuli muutama valokuvakin otettua. Todella oli rahan arvoinen ja jäi erittäin hyvä fiilis. Suvi myös oli pyytänyt netissä facebookissa toiveita illan biiseistä. Toivoin itse Hento kuiskaus sekä J

Heips rakkaat lukijat ja tukijat <3 Tänään olen ollut tomera. Siivosin sillä välin, kun mies nukkui päikkäreitä sängyssä. Maakuuhuone jäi vielä siivoamatta, mutta kyllä sen kerkeää. Olen muutenkin tällä viikolla saanut kotona paljon aikaan vaikka vielä vähän flunssa painaa päälle. Siis synkempiin aiheisiin tällä kertaa. Olen surullinen, pettynyt, haavoittunut. Miten sitä voi sanoin kuvailla. On vaikeaa. Meidän koko perhe on kärsinyt siitä asti, kun menimme mieheni kanssa avioliittoon. Eksäni on niin ilkeä, niin ilkeä. Hänelläkö on oikeus onneen ja iloon tai uuteen perhe-elämään? Missä on minun oikeuteni? Eilen sattui taas erittäin ikävä tilanne. En halua sitä tässä avata enempää. Olen vain niin pettynyt, että hänen varjonsa seuraa. Olen tehnyt hänelle selväksi, että kotiimme hän ei voi tulla. Joten hän kuvittelee, että on niitä julkisia paikkoja joihin voi sitten tulla riitaa haastamaan, riehumaan, kiristämään ja pelottelemaan.   Olenko tyhmä? Vai liian kiltti. Aikoi

Heips rakkaat lukijat <3 Kesällä tulee kolme vuotta, kun olemme olleet avioliitossa yhdessä. Olemme tunteneet nelisen vuotta muuten. Halusin kirjoittaa oikein tällaisen rakkauden täyteisen, imelän rakkauden päivityksen. Harvoin sitä yleensäkin tulee omasta puolisostaan kirjoitettua yhtään mitään. Olen todellakin hääihminen. Rakastan häitä ja juhlia. Mieheni taasen on päinvastainen mutta siinä toki olemme samanlaisia, että isoja juhlia emme halua järjestää. Silloin, kun menimme naimisiin, meillä oli ns. pikahäät maistraatissa ja kahvitus kotona sen jälkeen ihan vaan perheenjäsenille. Olimme kutsuneet muutamat ystävät, mutta he eivät syystä tai toisesta päässeet juhlistamaan kanssamme meille tärkeää päivää. Olemme myös suunnitelleet, että vuonna 2020 pidämme hääjuhlat ja kirkossa siunaamisen. Olemme molemmat tahoillamme jo aikaisemmin olleet naimisissa. Miehelläni oli kirkko häät, minulla taas ei. Ei ollut polttareitakaan. Joten siksi haluamme juhlistaa vielä avioliittoamme.

Heips rakkaat lukijat ja tukijat <3 Viimeisimmästä postauksesta on aikaa. Viikonloppu hujahti musa merkeissä. Nyt olen myös antanut aikaa levolle. Flunssa iski pahasti päälle ja kurkku ei tykännyt laulamisesta ollenkaan. Nyt vaan lepoa. Onneksi tällä viikolla ei juurikaan ole pakollisia menoja. Olen lukenut myös kirjallisuutta uupumukseen liittyen. Voisin tännekin laitella muutamaa kirja suositusta. Seuraavaksi olisi tarkoitus aloitella tunnelukkoon liittyvien kirjojen lukemista. Niitä vaan ei ole saatavilla juuri tällä hetkellä kirjastosta ollenkaan. Enkä raaski niitä ostakaan itselleni. Eli tässä muutama kirja postaus: Petri Välimäki: Masennuksesta voi toipua. Kirja kertoi Petrin omasta elämästä, kun hän sairastui uupumukseen ja masennukseen. Kirjassa oli myös muiden ihmisten jakamia elämän kertomuksia. Kirja on siis osittain myös kristillinen. Kirjassa käsiteltiin aihetta, myös raamatun pohjalta. Minulla ainakin jäi hyvä fiilis kirjasta ja siitä, että tuota ai

Heips rakkaat lukijat ja tukijat <3 Täällä makoilen sängyssä flunssan kourissa kotona. Tekisi mieli mennä takaisin nukkumaan. Ei jaksa, kun syödä ja nukkua. Veto on ihan poissa. Kurkkua kutittaa ja räkä sen kun lentää. Valot käyvät silmille ikävästi. Pimeä huone ja yksinäisyys. Olisi tuossa luettavaakin. Pakko-oireisiin liittyen lainasin kirjan. Olen myös nyt lukenut kirjoja masennuksesta ja siitä, kuinka masennuksesta voi toipua. On ollut helpottavaa nähdä, että todellakin voin tästä toipua ja tulla terveemmäksi ihmiseksi. Kuitenkin, se vaatii todella sen oman panoksen, että tekee töitä sen eteen. Olen myös huomannut joitakin ihmisiä, jotka vellovat masennuksessa ja menneissä asioissa. Ei sellainen paranna ketään. On otettava positiivisempi asenne ja mentävä eteenpäin. Itsekin voin sanoa, että ei se helppoa ole mutta onneksi on hyvä tukiverkko ja ystävät, ketkä jaksavat potkia eteenpäin. Ilman tukiverkkoa ja ystäviä, en olisi näin hyvässä tässä tilanteessa. Tänään en

Heips rakkaat lukijat ja tukijat <3 On pitkä aika taas siitä, kun viimeksi kirjoitin. Hiljaiseloa ollut blogissa siis. Viikko on mennyt nopeasti ja tuntuu siltä, että ajan voisi pysäyttää. On ollut niin paljon tekemistä. Toivottavasti teilläkin on ollut kiva viikko ja olette säilyneet terveinä. Nyt on liikenteessä kaikenlaista nuhaa ja yskää, minäkin sain tartunnan ja pitäisi viikonloppuna olla laulu kunnossa. Nyt vaan lääkitsemään itseään. Maanantai Viikon ensimmäinen päivä. Herätin lapset aamulla ja menin takaisin nukkumaan. Nukuin melkein puolille päiville asti. Oli huono ja alakuloinen fiilis. Meni parisen tuntia valmistautuessa lähtöön M-ryhmään. Oli kiva käydä ryhmässä pitkän tauon jälkeen. Illemmalla meni aika miehen ja lasten kanssa kotona. En kai mitään erikoista sinä päivänä tehnyt. Lueskelin kirjaa. Olen imenyt paljon kirjallisuudesta tietoa. Tiistai Aamusta piti herätä aikaisin. Oli lääkärissä käynti polven vuoksi. Onneksi ei ollut nivelkierukka men

Heips rakkaat lukijat ja tukijat <3 Viikonloppu alkaa olemaan lopuillaan. On ollut paljon tekemistä ja vastoinkäymisiä. Toivottavasti teidän viikonloppu on mennyt paremmin. Alan olemaan väsynyt ja suututtaa tämä iän ikuinen sairastelukierre. Siitä myöhemmin kerron lisää. Perjantai Perjantai päivä meni ystävän kanssa. Oli erilainen päivä pitkästä aikaa. Kävimme kiertämässä kirppareita. Tosin en kyllä itse löytänyt mitään. Illasta menin nuorten iltaan. En jaksanut siellä kauan olla. Oli niin levoton olo ja tuntui siltä, että missään ei ole hyvä olla. Silloin kun masennus ja ahdistus ovat pahimmillaan en oikein itse pysty kontrolloimaan tilannetta. Joudun poistumaan mistä tahansa tilanteesta. Lauantai Eilen nukuin pitkään. Herätessäni tein aamutoimet ja söin aamupalaa telkkaria katsellessa. Iltapäivästä menin ystävän luokse tupperi kutsuille. Tuli samalla harrastettua hyötyliikuntaa. Nykyisin, kun olen vähemmän liikkunut, kun on ollut leikkausta ynnä muuta sellaista

Heips rakkaat lukijat ja tukijat <3 Viikko alkaa olla lopuillaan. Täytyy kyllä sanoa, että raskas viikko on ollut. Paljon tekemistä ja touhuamista. Voisi vähemmänkin olla ohjelmaa. Toki se on niin, että me itse täytetään se meidän kalenteri. Tiedän olevani äärirajoilla. Siksi on pakko miettiä oma jaksaminen ja arjen pyörittäminen lasten kanssa. Toki sen jaksan ja kuoro on minulle terapiaa. Joten ne ainakin aion pitää elämässäni tällä hetkellä. Eilen tuli ikävä tieto Kelasta. Hakemus jonka olin laittanut Tammikuussa Kelalle tarvitsee lisäselvitystä. Virkailija, joka laittoi minulle kotiin hakemuksen; oli laittanut väärän hakemuksen. Ei voi olla totta. Todellakin totta se on. Muutenkin olen toimeentulotuen varassa tällä hetkellä ja olisi kiva, että tulot joita Kelasta saan, tulisivat normaalisti. Kaikki raha asiat on selvitettävä Kelaan ja se aiheuttaa pään vaivaa varsinkin, jos kela maksaa takautuvia tuloja minulle, se huomioidaan heti toimeentulotuessa. Muutenkin olen täss