Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on tammikuu, 2018.

Arjen keskellä arkisia asioita.

Heips rakkaat lukijat ja tukijat! Tällä kertaa onkin useampi aihe kirjoitettavana. Oli hyvin touhukas päivä ja nyt kyllä väsyttää. Ihmissuhteet Olen tässä huomannut sairauteni keskellä, että ihmissuhteet eivät todellakaan ole helppo juttu. Mietin oikeasti sitä, ketkä ovat seisoneet rinnallani tukemassa minua tässä ikävässä elämän vaiheessa. Olen huomannut sen, ketkä ovat aidosti ystäviäni ja ketkä ei. Olen myös jaksanut ajatella itseni parasta ja miettiä sitä, että minkälaisia ihmissuhteita haluan vaalia. Ystävyyden kuuluisi olla normaalisti sitä, että molemmin puolin pidetään yhteyttä, kysellään kuulumisia ja ollaan kiinnostuneita siitä, että mitä ystävälleni kuuluu. Valitettavasti se ei ole aina näin yksinkertaista. Olen huomannut, että monet soittelevat minulle omia kuulumisiaan. Eivät kysele vointiani, eivätkä ole kiinnostuneet siitä, että mitä minulle kuuluu. Minä itse en saa näistä ystävyyssuhteista mitään. En halua aina olla se ystävä joka auttaa hädän hetkellä ja j

Ahdistus/Paniikki.

Heips rakkaat lukijat ja tukijat!  Taas on kulunut viikko kirjoittamisesta. Viikonloppu meni nopeasti ja uusi viikko alkamassa. Miltä sinusta tuntuu aloittaa viikko alusta? Oletko hyvällä fiiliksellä vai kenties huonolla? Onko sinulla paljon tekemättömiä tehtäviä? Oletko jaksanut panostaa itseesi ja lepäämiseen? Minun viikkoni on todella täynnä. Vielä on hyvä tehdä asioita, kun enää on jäljellä leikkauspäivään 10 päivää. Ajattelin kertoa teille tänään paniikkihäiriöstä ja ahdistuksesta. Mistä tiedät, että sinua ahdistaa tai paniikki on tulossa päälle? Tietysti ahdistus ja paniikki oireilu on hyvin yksilöllistä. Minulla paniikkikohtaukset ovat tulleet takaisin taas pitkästä aikaa. Viimeksi kirjoittelinkin siitä, että viime kerralla jouduin poistumaan m-ryhmästä kesken kaiken. Olen paljon miettinyt tuota ryhmää. Ryhmä on luennon tyyppinen ja siksi en koe saavani ryhmästä hyötyä itselleni. Tänäänkin, kun jaoin ajatuksia ryhmässä kukaan ei kommentoinut. Tuli sellainen ulkopuol

Pieniä hyviä hetkiä.

Heips rakkaat lukijat ja tukijat! :) Sydämeni kumpuaa taas kirjoittaa teille. Kaikin puolin on ollut ihan ookoo viikko tässä. Viikonloppukin tulossa ja ihanaa saada taas perheen kanssa viettää aikaa. Leikkaus Tänään vihdoinkin neljän kuukauden jälkeen minulle tuli tietoa leikkauksesta. Vihdoinkin odottavan aika palkitaan, jos sitä palkkioksi voi sanoa. Minua jännittää ja kauhistuttaa ajatus koko leikkauksesta. Olen kerran elämässäni ollut polvileikkauksessa, joka tehtiin tähystämällä. Se oli helppo ja olisin voinut mennä uudestaankin. Avoleikkaus on hieman eri asia. Olen sairastanut perinnöllistä sairautta ja tällä leikkauksella se mahdollisesti saadaan poistettua elimistöstä kokonaan ja ei tarvitsisi uudestaan kärsiä. Tämähän on erittäin ikävä vaiva ja en toivoisi tätä kenellekään. En halua siitä enempää kertoa, sillä se sijaitsee intiimi alueella ja en halua sen enempää jakaa asiaa siitä. Toivon kuitenkin, että leikkaus menee hyvin ja pääsen nopeasti toipumaan leikkaukse

Pikku hiljaa parantumista narsismin vallan alta.

Heips rakkaat lukijat! Haluan teille kirjoittaa viime aikaisia kokemuksia exäni kanssa kommunikoinnista. Todella olen itsestäni ylpeä. Tässä on ollut yksi kerta, kun exäni ilmoitti ettei ota lapsia viikonlopuksi. Ei edes sopinut minun kanssa asiaa. Esitti asian niin, että minulla ei ole muuta vaihtoehtoa. Minähän en suostu/alistu toisen määräämiin asioihin. Esitin hänelle perusteluita siitä, että meillä on sopimus lastenvalvojan kanssa ja hän on itse suostunut allekirjoittamaan sopimuksen. Joten hänen on pidettävä sopimuksesta kiinni. Hän vain olettaa, että minun olisi elettävä päivä kerrallaan ja odotettava hänen vastaustaan, voiko hän ottaa lapset silloin, kun on sovittu. Minullakin on oikeus sopia omat menoni sen mukaan, kun tiedän, että olen lapsi vapaalla. En todellakaan enää suostu alistetuksi ja siihen, että kerta toisensa jälkeen sanon: " no joo". Todella olen ylpeä siitä, että vetosin myös siihen, että se on lastenoikeus, että lapset saavat tavata omaa vanhempaa

Työkyvyttömyyseläke.

Heips rakkaat lukijat ja tukijat! Monet ovat ihmetelleet, kun laitoin facebookiin kuvan eläke hakemuksesta. Joo tosiaan mulla loppuu Tammikuun lopussa sairauspäiväraha. Eli seuraava vaihe jota minun piti hakea Kelasta on työkyvyttömyyseläkettä. Viralliselta titteliltä olen päätoiminen opiskelija. Opiskelin ennen sairastumistani omaehtoisesti. Sain siis Kelasta peruspäivärahaa. Joten en ole oikeutettu peruspäivärahaan niin kauan kuin sairaslomani jatkuu. Sen vuoksi haen siis työkyvyttömyys eläkettä. Toki olen itsekin hämilläni ja omat ajatukseni ovat sekaisin. En todellakaan ol itsekään kauhean hyvilläni tästä tilanteesta jossa olen. Mutta elämä ei todellakaan mene sillä tavalla miten itse suunnittelee ja haluaa. Pakko minun on kuitenkin hyväksyä se tosi asia, että en tällä hetkellä kykene suoriutumaan normaalista arjesta, vaikka haluaisinkin. Juuri pärjään tässä perheen parissa niin henkisesti, kuin fyysisestikin. Minulla on myös ajatuksia siitä, että enhän minä alle 30 voi olla elä

Arjen vuoristorataa.

Heips rakkaat lukijat ja tukijat <3 Minulla onkin ollut pieni tauko blogini kanssa. En ole saanut aikaiseksi tekstiä. Tänään ajattelin kirjoitella ja olen ajatellutkin, että kirjoitan silloin, kun sydämestäni kumpuaa tekstiä. Viikonloppu Viikonloppuna vietin lähimpien tyttö kavereiden kanssa 29-vuotis synttäreitäni. Juhlat onnistui mainiosti suunnitellun mukaan. Olimme ensin tyttöjen kanssa meillä. Söimme, juttelimme, tanssimme ja pelailimme pantomiimi aliasta. Oli oikein mukava pippalot ja nautin täysin siemauksin kaikesta. Loppu illasta menimme keilaamaan. Hohto keilausta ja tulihan siinä samalla tanssahdeltua keilaradalla. Tulin kotiin joskus puolen yön aikaan. Huomasin myös sen, että masennukseni kanssa minulla oli hyvin ailahtelevat tunteet. Se ei menoa haitannut, sillä tytöt ymmärsivät sen ja antoivat minun olla oma itseni. Välillä fiilikset olivat katossa ja välillä olin alakuloisempi. Odotin synttäreitä todella paljon. Varmaan stressi laukesi siinä, kun istuimme

Arjen haasteita ja iloja.

Heips rakkaat lukijat ja tukijat. Kirjoittelen teille näin tiistai iltana. On monenlaista asiaa taasen kerrottavana. Huonomuistisuus Olen huomannut, että todellakin kärsin huonomuistisuudesta. Joskus itseäni huvittaa ja joskus taas nolottaa. Kirjoittelin eilen face päivitykseen kaikenlaisia asioita, joita minulle on tapahtunut huonomuistisuuden vuoksi. Ensinnäkin eilen illalla, kun tein iltapalaa, laitoin kurkun aterin laatikkoon, vaikka olisi kuulunut laittaa jääkaappiin. Toiseksi yksi päivä, kun tulimme kaupasta. Laitoin maksamakkaran hedelmäkulhoon. No mitä vielä. Tänään, kun menimme leffaan mieheni kanssa. Katsoin, että menemme riville kuusi. Istuimme paikoillemme ja olimme kerenneet mainoksia katsoa jonkin aikaa, kun mies ja naishenkilö tulivat siihen ja sanoivat, että nämä paikat ovat heidän. Sanoin heille, että tämä on rivi kuusi. Edessämme oleva pariskunta sanoi, että olemme rivillä yhdeksän. Vähänkö nolotti, kun kesken mainosten piti siirtyä toiselle paikkaa istumaan.

Maanantai.

Heips rakkaat lukijat ja tukijat! On ollut ihana saada palautetta ihmisiltä blogistani. Niin kiitollinen mieli siitä, että voin olla monelle avuksi tämän blogin kautta. On ihana kuulla hyvää palautetta ja myös sitäkin palautetta, että missä voisi vielä kehittyä. Olin miettinyt tälle keväälle kansanopiston kirjoitus kurssia. En sinne kuitenkaan ilmoittautunut. Olen yrittänyt rajata menojani paljonkin. Sen vuoksi, kun julkiset paikat ahdistaa ja pakko olla kalenterissa aikaa itselle ja lepäämiselle sekä arjen pyörittämiseen perheen kanssa. Tänään olikin syntymäpäivä. Tätä päivää en niin kovin odottanut, sillä ei tunnu juhlalta, kun en vielä juhli syntymäpäiviäni. Viikonloppua odotellessa. Tytöt täältä tullaan ja lähtö laskenta on alkanut. Tänään minulla alkoi myös m-ryhmä. Ryhmä on pitkäaikaisesti masennusta sairastaville. Menin ryhmään avoimin mielin ja ihan hyvin fiiliksin, vaikka tiesin, että kärsin ahdistuksesta julkisilla paikoilla. Tapasin ryhmässä yhden vanhan tutta

Ikäkriisi.

Heips rakkaat lukijat ja tukijat <3 Huomenna on se päivä, kun vanhenen vuodella. Aika menee ihan liian nopeasti. Muistan vielä sen päivän, kun täytin kaksikymmentä. Tuntuu siltä, että se olisi ollut juuri ihan äsken. Vuoden päästä juhlinkin kolmekymppisiä. Onko sinulla ollut ikäkriisiä? Vai ovatko sinulle luvut vain numeroita? Olen saanut neuvon, että ei kannattaisi tuijottaa omaa ikäänsä vaan nauttia niistä vuosista, kun niitä tulee täyteen. Minä olen ollut aina ikäkriisin partaalla. En ole koskaan ollut tyytyväinen omaan ikääni ja varsinkaan siihen, että vanhenen. Monesti sitä miettii, että kun on lapsia niin ikää ei tule mietittyä ehkä niin usein. Lapset ne vanhenevat en minä :D Oletko sinä juhla ihminen? Järjestätkö isojakin juhlia? Tänä vuonna itse ajattelin pitää juhlat vähän pienemmällä porukalla. Haluan kutsua ne jotka ovat olleet kanssani tekemisissä nyt enemmän. Heidän seurassaan saan olla oma itseni. Ehkä vuoden päästä on suunnitteilla isommatkin juhl

Yksi päivä muiden joukossa.

Heips rakkaat lukijat! Tässä on aikaa vierähtänyt viimeisimmästä postauksesta. Viikonloppu meni ja oli. Arjen aherrus alkanut. Vaikkapa minun arkeni on edelleen kotona. Maanantaina kävin lääkärissä. Oli tosi kiva jutella lääkärin kanssa asioistani ja ymmärsin myös paremmin sen, miksi juuri tällä hetkellä en voi päästä terapiaan. Terapiassa käsitellään vaikeita asioita, jos asioita lähtee käsittelemään, kun masennus on pahimmillaan siinä voi mennä vielä syvemmälle masennukseen ja ahdistukseen. Sain myös pitkän sairasloman ainakin siihen asti, kun opintoni ovat keskeytetty Helmikuun loppuun. Lääkärin mielestä olen nyt toipilas vielä ja minulla on pitkä tie edessä, vaikka muutosta jonkun verran on tapahtunut parempaan suuntaan. Eilen vietin serkkuseni kanssa päivää. Tuntui hyvältä ja luonnolliselta olla serkkuni seurassa. Oli todella vapauttavaa, kun saimme jutella asioista ja saimme kokea toisiltamme ymmärrystä sekä tukea molempien elämän tilanteessa. Oli ihana ottaa koti va

Elämä on hauras.

Heippa rakkaat lukijani. Tänään mulla on mennyt päivä nopeasti. Olen saanut uusia ajatuksia, jotka haluan nyt jakaa teidän kanssa. Miten sun aamu on alkanut tai päivä? Mitä sun ens viikko tuo tullessaan? Miten sinä suhtaudut ylipäätänsä elämään? Entä uskotko johonkin uskontoon? Mä en ole aikaisemmin kertonut mun taustaani. Mutta siis mulla on kristilliset arvot elämässäni. Synnyin perheeseen jossa vanhemmat olivat uskossa. Tulin uskoon 9 vuotiaana ja 14 vuotiaana kävin kasteella. Voi olla, että sulle nää asiat ei merkitse mitään. Enkä sanokaan, että sun tarvis olla kanssani samaa mieltä. Itse olen ylipäätänsä sitä mieltä, että jokainen uskoo mihin uskoo tai ei usko. En ala näistä asioista kiistelemään. Meidän perheen arkeen kuuluu raamatun lukeminen, rukous ja seurakunnassa jäsenenä oleminen sekä vapaaehtoistyössä palveleminen. Tiedän myös sen, että ei seurakunnasta tai elämästä tarvitsisi ottaa paineita. En itse halua suoritta seurakunnassa käymistä vaan käyn vapaaeht

Juhlien suunnittelua.

Elämä on juhlaa! Tosiaan kirjoittelin aikaisemmassa kirjoituksessani tulevista synttäreistäni. Tänään olen niitä jo suunnitellutkin. Olemme yhdessä ystävieni kanssa suunnitelleet tarjoilun sekä kertakäyttö astioiden teeman. On kiva, kun saa ystävien kanssa suunnitella ja tehdä yhdessä. Ei jää itselle niin paljon laitettavaa. Minulla homma melkein karkaa jo käsistä, sillä olenhan juhla ihminen ja rakastan juhlia ja sitä, että juhlissa kaikki on täydellistä. Juhlien teemana näyttäytyy musta valkoinen polka teema. Tänään juuri tilasin netistä mukit, lautaset, lautasliinat, naksu laatikot ja pillit. Minulla on jo valmiina teemaan sopiva pöytäliina juuri tuota pallo kuosia. Rakastan tuota teemaa ja omistan myös mekonkin tuolla samalla kuosilla. Liika on liikaa. Olen valmiiksi myös suunnitellut jonkinlaisen ohjelmarungon. Ensin ystävät tulevat meille kotiin. Kotona pelailemme, tutustumme toisiimme, sillä kaikki eivät tunne toisia, laulamme ehkä singsstaria, jos uskallamme, pidämme hausk

Hetki kerrallaan arjen askareissa.

Heips rakkaat lukijat ja tukijat <3 Uusi vuosi aloitettu ja hurautettu käyntiin. Eipä tuo sen erikoisempaa vuoden vaihtuminen ollut. Tuntui samalta vanhalta. Ehkäpä vuoden päästä sen fiilis on toisenlainen, kun silloin täytän kolmekymmentä vuotta. Olen ollut todella iloinen ja kiitollinen kaikista saamistani palautteista. On ollut myös ihana huomata, kuinka monet ystäväni ja sukulaiseni ovat ottaneet minuun yhteyttä ja rohkaisseet minua. On todella mukava saada palautetta ja se tuntuu hyvältä. Aluksi sitä varmaan oli niin epävarma itsensä ja tämän blogin kanssa. Viikko on hurahtanut nopeasti. Tänään minulla onkin ollut rentouttava päivä. Kotona olen katsellut telkkaria ja kävin myös ystävän kanssa kaupoilla pyörähtämässä. Oli ihana päästä myös kodin ulkopuolella käymään. Sinne, kun tulee näin harvoin nykyään lähdettyä. Sairauteni on sellainen, että pyrkii jäämään kotiin ja kokonaan sosiaalisesta elämästä pois. Aloitin myös tällä viikolla lukemaan kirjaa. Kirja nimi

Lomat lusittu ja paluu arkeen.

Heips rakkaat lukijat ja tukijat <3 Odotan kovasti jo sitä normaalia arkea. Mitä on normaali arki? Ehkä se on sitä, että saan olla terveempi oman mieleni kanssa. Pääsisin taas jatkamaan opintoja ja ehkä tulevaisuudessa työelämään. Tänään talo hiljeni taasen. Kaksi kulta murua lähti omaan kotiinsa. Kuopuksella alkoi tänään koulu. Esikoinen on vielä lomalla ja aloittelee koulua vasta loppiaisen jälkeen. Tänään olen taas väsynyt. Tuntuu siltä, että joka päivä olen väsynyt. Vaikka kalenterissa ei juurikaan mitään ole. Pitäisi tai olisi hyvä keksiä jonkinlaista toimintaa päiväksi. Ettei päivät kulu vaan nukkumalla ja kotona olemisella. Olen myös katsellut kansanopiston kursseja. En taida liikunta kurssille osallistua, vaikka toki se olisi hyvä asia. Leikkauskin on kohta tulossa, odottelen siitä edelleen tietoa. Mietin vain, että tuon leikkauksen vuoksi en haluaisi maksaa jostakin kurssista, kun en sinne pääse, kuin toipumisen jälkeen. Toipumiseen menee ainakin muutama viikko ja

Liian kiltti.

Heips rakkaat blogini seuraajat! Ajattelin seuraavaksi jakaa teille aihetta kilttinä olemisesta. Mitä on normaali entä liiallinen kiltteys? Törmäsin tähän aiheeseen viestitellessäni pikku serkkuni kanssa. Myös narsisti osaa valita uhrinsa kiltteyden perusteella. Lähdetäänpä ihan alusta. En muista olenko tästä aiheesta koskaan blogissa puhunutkaan. Kaikki alkoi siitä, kun tulin kuudennella luokalla koulukiusatuksi. Olimme vanhempieni ja sisarusteni kanssa muuttaneet taas uudelle paikkakunnalle. Vanhalta paikkakunnalta minulla jäi muutama kaveri kenen kanssa pitää yhteyttä. Yksi henkilö alkoi minua kiusaamaan uutena oppilaana uuteen kouluun tullessani. Ihmettelin, kun en ollut kenellekään tehnyt mitään hän irvisteli ja huuteli minulle koulussa . Yläasteelle mentyäni en ollut enää vanhojen luokkalaisten kanssa samalla luokalla. Meidän kaikki luokat sekoitettiin kunnolla. Minulla ei yläaste ikäisenäkään ollut, kuin muutama hyvä ystävä. Kiusaaminen jatkui yläkoulussakin. Se jok

Uusi vuosi

Uusi vuosi ja uudet kujeet 😉 Heips rakkaat blogini seuraajat. On ollut ilo kirjoittaa teille ja jakaa elämästäni asioita. Uusi vuosi on alkanut ja menneet saamme unohtaa ja odottaa jotakin uutta tältä vuodelta. Miten teillä vietettiin uutta vuotta? Me vietimme uutta vuotta lasten kanssa. Meille onkin jo omat perinteet muodostuneet. Ruokana tietenkin oli nakkeja ja perunasalaattia. Mikä tietenkin kuuluu uuteen vuoteen ainakin minun mielestäni. Kävimme katsomassa raketteja ja illemmalla lapset saivat parvekkeella olla tähti sädetikkujen kanssa. Illemmalla katsoimme mieheni kanssa leffan ja valvoimme puolille öille asti. Eihän sitä malta mennä nukkumaan ennen kuin vuosi on vaihtunut. Uuden vuoden aamu. Mitä se on tuonut teillä tullessaan? Minä ainakin nukuin pitkään. Väsymykseni takia en saa vaan noustua aikaisemmin sängystä. Huomaan, kun tässä on ollut pimeä kausi pahimmillaan niin nukkuisin vaikka koko päivän. Lasten kanssa olemme touhunneet koko viikon ja sekin tietenkin