Siirry pääsisältöön

Miksi minua väsyttää?

Heips rakkaat lukijat! <3

En ole taas vähään aikaan saanut kirjoitettua blogia. Voitte kuvitella, kun neljän lapsen kanssa täällä arkea touhottaa niin ei kerkeä oikein arjesta vetää itselleen aikaa. Joulu meni ja tuli levättyä ja voimia kerättyä arkeen. Tänään kuitenkin tuntuu siltä, että väsyttää. Aion siitä kirjoittaa teille lisää.

Väsymys mitä se on ja miltä se tuntuu? Minua ainakin väsyttää todella paljon nykyisin. Tuntuu siltä, että kaikki energia kuluu vaan pois, vaikkei juurikaan mitään tee. Nukuin öisin jonkun 12 tuntia ja silti vaan väsyttää. Olen väsynyt tähän ainaiseen väsymykseen.
Toisaalta myös väsymyksen rinnalla olen huomannut senkin, miten pienistä asioista voi tulla iloiseksi. Ja varsinkin, jos itse saa tehdä hyviä asioita toiselle ihmisille. 

Tänäänkin kävin seurakunnalla piipahtamassa. Siellä jaettiin ihmisille ruokaa. Minulle tuli siitäkin todella hyvä mieli, että ihmiset saivat kyllikseen ruokaa näin joulun jälkeen. Sain toivottaa ihmisille jo hyvää uutta vuotta. Näin todella sen hyvän mielen ihmisten kasvoilla. Todella ne ihmiset osaavat arvostaa sitä, että joku juttelee heidän kanssa vähän aikaa. Ruoka jonka he saavat ovat todella tyytyväisiä siihen.

Välillä tulee sellainen olo, että me valitamme todella pienistä asioista. Vaikka onhan se niin, kun elämme täällä ajassa elämäämme niin toki meille ne asiat ovat tärkeitä mitä elämässämme tapahtuu juuri tällä hetkellä. Tällä hetkellä minun elämässäni on masennus, väsymys ja uupumus. Siksi ehkä puhun ja kirjoitan siitä niin paljon. Joskus mietin myös sitä, että alkaako läheisiä ihmisiä ärsyttämään se, kun puhun heille koko ajan siitä miltä minusta tuntuu?Vaikka sekin on toki totta, että monesti ihmiset puhuvat omista asioistaan eivätkä huomaa toisen ihmisen asioita ollenkaan. Eletään niin siinä omissa asioissa kiinni. 

On kyllä sellaisiakin ihmistyyppejä jotka ovat mieleltään raskaita ja ajattelevat vain itseään. Itsellänikin on kokemusta niistä ihmissuhteista. Ne ihmissuhteet jotka kuluttaa niistä ei saa positiivista voimaa ja energiaa.

Ehkä ensi vuonna minun mottoni voisi olla se, että keskityn enemmän omaan hyvinvointiini ja perheeni hyvinvointiin. Pidän niihin ihmisiin yhteyttä, joilta saan positiivista energiaa ja iloa elämääni. Tämän asian, kun muistaa sillä pääsee jo todella pitkälle elämässä.


Ihanaa, että jaksatte lukea blogiani ja pidetään rakkaistamme huolta <3 

Kommentit

  1. Apua, heti tuntui siltä, että mä puhun sulle vaan omista asioistani, enkä kuuntele sua yhtään 😯 toivottavasti näin ei kuitenkaan ole!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ole. Kyllä mä sulle uskaltaisin sanoa jos olisi. Todella olen iloinen sinusta serkkuseni <3

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Harkka kuulumisia ja tulevaisuuden suunnittelua.

Heips rakkaat lukijat ja tukijat! Viikko on alkanut mukavasti. Olen toki ollut väsynyt harkka päivien jälkeen ja viime yönä tuli nukuttua huonosti ihottuman vuoksi. Joten tänään olen sitten ollut todella väsynyt harkassa, kuin kotonakin. Onneksi sain pitää omaa vapaata tänään harkan jälkeen. Hain hyvää syötävää kotiin ja katsoin leffan. Oli pitkästä aikaa mukava olla itsekseen kotona. Tänään saimme myös miehen kanssa pienen hetken seurata sarjaa, jota katsomme. Sekin teki hyvää, sillä ennen nukkumaan menoa aion katsoa telkkarista ensitreffit alttarilla jakson. Olen paljon myös miettinyt omaa tulevaisuutta. Opettaja ilmoitteli, että tosiaan ensi vuonna kesäkuussa voisin saada tutkinnosta paperit käteen. Tosin niin kuin aikaisemmin taisin mainita, että huhtikuussa minulla on leikkaus tulossa, joten voi olla, että valmistuminen siirtyy muutamalla kuukaudella. Ajattelinkin ensi keväänä hakea ammattikorkea kouluun. Aion hakea sisustusarkkitehtuuri linjalle. Tosin tiedän, että sinn

Niin särkyvää...

Heips rakkaat lukijat ja tukijat <3 Tänään olen ollut tomera. Siivosin sillä välin, kun mies nukkui päikkäreitä sängyssä. Maakuuhuone jäi vielä siivoamatta, mutta kyllä sen kerkeää. Olen muutenkin tällä viikolla saanut kotona paljon aikaan vaikka vielä vähän flunssa painaa päälle. Siis synkempiin aiheisiin tällä kertaa. Olen surullinen, pettynyt, haavoittunut. Miten sitä voi sanoin kuvailla. On vaikeaa. Meidän koko perhe on kärsinyt siitä asti, kun menimme mieheni kanssa avioliittoon. Eksäni on niin ilkeä, niin ilkeä. Hänelläkö on oikeus onneen ja iloon tai uuteen perhe-elämään? Missä on minun oikeuteni? Eilen sattui taas erittäin ikävä tilanne. En halua sitä tässä avata enempää. Olen vain niin pettynyt, että hänen varjonsa seuraa. Olen tehnyt hänelle selväksi, että kotiimme hän ei voi tulla. Joten hän kuvittelee, että on niitä julkisia paikkoja joihin voi sitten tulla riitaa haastamaan, riehumaan, kiristämään ja pelottelemaan.   Olenko tyhmä? Vai liian kiltti. Aikoi

Elämä on varjoja ja valoa.

Heips rakkaat lukijat ja tukijat! On maanantai. Lapset ovat isällään ja minä nautin siitä, että saan juoda kahvia ja kirjoittaa blogia. Koko viikonloppu oli ohjelmaa täynnä, joten nyt yritän levätä ja kerätä voimia tulevaan viikkoon. Tosiaan eilen oli tyttäreni kastejuhla. Juhla meni hienosti ja oli ikimuistoinen. Tuli mieleen se tilanne, kun itsekin menin kasteelle. Oli todella rakkaudellinen, herkkä ja samalla jännittynyt ilmapiiri. Tuli kuvattua videollekin ja siinä melkein kuva tärisi, kun olin itsekin niin liikuttunut tilanteesta. Oli ihana tilaisuus kaikin puolin. Paikakka olijat: molemmat vanhemmat, isovanhemmat ja siskon perhe. Juhlan jälkeen kävimme vielä siskoni ja lasten kanssa syömässä. Oli ihanaa, että saimme vielä yhdessä siskon ja lasten kanssa juhlistaa päivän sankaria. Tyttäreni sai vähän rahaa, ruusukimpun sekä ristin. Itse en muista mitä minä sain lahjaksi silloin tai, että muistiko kukaan minua, kun menin kasteelle. Lauantaina kävimme tyttö porukalla T