Ahdistus/Paniikki.

Heips rakkaat lukijat ja tukijat!

 Taas on kulunut viikko kirjoittamisesta. Viikonloppu meni nopeasti ja uusi viikko alkamassa. Miltä sinusta tuntuu aloittaa viikko alusta? Oletko hyvällä fiiliksellä vai kenties huonolla? Onko sinulla paljon tekemättömiä tehtäviä? Oletko jaksanut panostaa itseesi ja lepäämiseen? Minun viikkoni on todella täynnä. Vielä on hyvä tehdä asioita, kun enää on jäljellä leikkauspäivään 10 päivää.

Ajattelin kertoa teille tänään paniikkihäiriöstä ja ahdistuksesta. Mistä tiedät, että sinua ahdistaa tai paniikki on tulossa päälle? Tietysti ahdistus ja paniikki oireilu on hyvin yksilöllistä.

Minulla paniikkikohtaukset ovat tulleet takaisin taas pitkästä aikaa. Viimeksi kirjoittelinkin siitä, että viime kerralla jouduin poistumaan m-ryhmästä kesken kaiken. Olen paljon miettinyt tuota ryhmää. Ryhmä on luennon tyyppinen ja siksi en koe saavani ryhmästä hyötyä itselleni. Tänäänkin, kun jaoin ajatuksia ryhmässä kukaan ei kommentoinut. Tuli sellainen ulkopuolinen olo. Vaikka tämähän on tietenkin minun tuntemukseni.

Edelleenkin ihmettelen sitä ja monet muut ihmettelevät, kun sinä olet niin sosiaalinen. Tällä hetkellä minusta ei todellakaan tunnu siltä, että jaksaisin olla sosiaalinen tai jaksaisin kuunnella toisten ihmisten taakkoja ja murheita. Minulla on oma prosessi menossa ja nyt keskityn itseeni ja paranemiseen. Joku saattaa tästäkin ajatella, että olen itsekeskeinen ihminen.

Minulla paniikki/ahdistuneisuus on lisääntynyt selvästi ihmisjoukon keskellä. Olen joutunut joistakin tilaisuuksista lähtemään kesken kaiken pois, kun ahdistus on iskenyt päälle. Olen selkeästi ruennut välttelemään niitä tilanteita, jotka ahdistavat minua. Tänään kaikesta huolimatta selviydyin loppuun asti m-ryhmä tapaamisessa. Minulla oli mukana aikuisten värityskirja. Minun ei ollut pakko puhua. Keskityin värittämiseen. Värittäminen selkeästi on se, joka auttaa tämän hetkiseen tilanteeseen. Ahdistus ei pääse nousemaan paniikinomaiseksi. Oli kiva kokemus itselle, että olen edes värittämisestä löytänyt jonkinlaisen apukeinon.

Minulla myös ryhmän jälkeen nousi vahvasti tunne, että ryhmässä olevat ihmiset eivät pidä minusta. Se voi olla täysin omaa ajatteluanikin. Muut ryhmän jäsenet, kun keskustelivat, keskustelu meni luonnollisesti eteenpäin. Minä, kun sanoin jotakin kukaan ei kommentoinut mitään. Ajattelen aina olevani se joukon nuorin. Vierustoverit olivat ihan mukavia ryhmässäni. Joten huomenna aion jutella sairaanhoitajani kanssa asiasta, että kannattaako minun jatkaa ryhmässä oloa.

Olen myös paljon miettinyt sitä, että onko ryhmä todellakin tällä hetkellä minua varten. Minulla jää pari kolme kertaa väliin leikkauksen vuoksi. On kiva, kun ajatukset saa paperille kirjoittaa niin jotenkin olo helpottuu, kun saa ne ulos purettua.

   

Kiireinen viikko siis tulossa. Ihanaa viikkoa teille jokaiselle ja nautitaan rakkaitten seurasta! <3