Heips rakkaat lukijat ja tukijat <3
Uusi vuosi aloitettu ja hurautettu käyntiin. Eipä tuo sen
erikoisempaa vuoden vaihtuminen ollut. Tuntui samalta vanhalta. Ehkäpä vuoden
päästä sen fiilis on toisenlainen, kun silloin täytän kolmekymmentä vuotta.
Olen ollut todella iloinen ja kiitollinen kaikista
saamistani palautteista. On ollut myös ihana huomata, kuinka monet ystäväni ja
sukulaiseni ovat ottaneet minuun yhteyttä ja rohkaisseet minua. On todella
mukava saada palautetta ja se tuntuu hyvältä. Aluksi sitä varmaan oli niin
epävarma itsensä ja tämän blogin kanssa.
Viikko on hurahtanut nopeasti. Tänään minulla onkin ollut
rentouttava päivä. Kotona olen katsellut telkkaria ja kävin myös ystävän kanssa
kaupoilla pyörähtämässä. Oli ihana päästä myös kodin ulkopuolella käymään.
Sinne, kun tulee näin harvoin nykyään lähdettyä. Sairauteni on sellainen, että
pyrkii jäämään kotiin ja kokonaan sosiaalisesta elämästä pois.
Aloitin myös tällä viikolla lukemaan kirjaa. Kirja nimi on
Miksi minua väsyttää? Irti uupumuksen noidankehästä. Todella mielenkiintoinen
kirja. Siinä ihmiset kertovat oma kohtaisia kokemuksia väsymyksestä. Kirjassa
myös perehdytään uniapneaan. Minä en kyllä itse usko, että mulla olisi uniapneaan
taipuvaisuutta. Vaikka toki eihän sitä koskaan tiedä. Elämässä voi sattua ja
tapahtua mitä tahansa.
Olen myös tänään paljonkin miettinyt ja suunnitellut synttäreitäni.
Enää 10 yötä viralliseen synttäri päivään. Meillä on tapana virallisena päivänä
juhlia perheen kesken. Lapsille se on tärkeää. Olen myös kutsunut muutaman läheisen
ystävän juhlistamaan kanssani synttäreitäni. Olemme miettineet yhdessä
tarjoiluja ja mitä tehtäisiin juhlissani. Olen todellakin juhla ihminen ja sen
kyllä huomaa. On kiva, kun aikuisiälläkin voi juhlia omia synttäreitä. Oli
pakko tilata uusi mekko synttäreideni kunniaksi. Meillä naisillahan noita
mekkoja tuppaa olemaan joka lähtöön. Vaikka kaapissa olisikin jo sata mekkoa
niin silti ei löydy mitään päälle pantavaa.
Viime yönä olin hereillä hetken aikaa. Mielessäni pyöri
synttäri juhlani ja en sen takia saanut unta. Näin myös painajaisia.
Unilääkkeen myötä olen alkanut enemmän näkemään huonoja unia. Yksikin aamu näin
painajaista ja puhelin soi. Luojan kiitos, sillä en olisi halunnut painajaiseni
jatkuvan enää. Unet on niin epätodellisia ja ikäviä. Unissa minä olen se, joka
juoksee karkuun. En kyllä saavuta sitä, että mitä niissä menen karkuun. Omia
tunteita vai joitakin ihmisiä? En tiedä.
Kellokin tulee kohta puolen yön. Olisi aika mennä nukkumaan.
Vielä viikonlopusta sen verran, että aion levätä ja kerätä voimia tulevaan
viikkoon. Vaikka tämä väsymys ei pelkällä unella ja lepäämisellä lähde. Vaan on
myös saatava keskusteluapua. Maanantaina onkin lääkäri käynti. Katsotaan mitä
lääkäri tuumailee olostani ja siitä terapia asiastani tällä hetkellä.
Ihanaa viikonloppua jokaiselle ja pidetään rakkaistamme
huolta! <3
Kommentit
Lähetä kommentti