Yksi päivä muiden joukossa.

Heips rakkaat lukijat!

Tässä on aikaa vierähtänyt viimeisimmästä postauksesta. Viikonloppu meni ja oli. Arjen aherrus alkanut. Vaikkapa minun arkeni on edelleen kotona. Maanantaina kävin lääkärissä. Oli tosi kiva jutella lääkärin kanssa asioistani ja ymmärsin myös paremmin sen, miksi juuri tällä hetkellä en voi päästä terapiaan. Terapiassa käsitellään vaikeita asioita, jos asioita lähtee käsittelemään, kun masennus on pahimmillaan siinä voi mennä vielä syvemmälle masennukseen ja ahdistukseen. Sain myös pitkän sairasloman ainakin siihen asti, kun opintoni ovat keskeytetty Helmikuun loppuun. Lääkärin mielestä olen nyt toipilas vielä ja minulla on pitkä tie edessä, vaikka muutosta jonkun verran on tapahtunut parempaan suuntaan.

Eilen vietin serkkuseni kanssa päivää. Tuntui hyvältä ja luonnolliselta olla serkkuni seurassa. Oli todella vapauttavaa, kun saimme jutella asioista ja saimme kokea toisiltamme ymmärrystä sekä tukea molempien elämän tilanteessa. Oli ihana ottaa koti vapaa päivä. Piristi mieltä kummasti. Nyt jaksaa taas kotona ahertaa senkin edestä.

Tänään minulla on selkeästi ollut alavireisempi päivä kipujen kanssa. Eilen aloitin isomman annostuksen lääkkeen kanssa, kun lääke on vaikuttanut positiivisesti niin hyvin. Lääkäri oli sitä mieltä, että annosta on hyvä nostaa, kun se auttaa. Lääkeannoksen nosto on aiheuttanut vilunväreitä ja lihassärkyä. Ehkä jotakin kipua myös sydämen tasolla. Sitä on vaikea selittää. Mielen se ainakin matalaksi laittaa. Voit itse kuvitella, kun olet sairaana ja joka paikkaa kolottaa. Siihen auttaa kuumelääkkeet. Mutta, kun tähän kipuun ei auta niin niitä ei edes saa ottaa. Se todellakin vetää mielen matalaksi ja on todella kurja olla henkisesti, kuin fyysisestikin. Välillä saa vetää neuletakkia päälle, kun on kylmä ja kädet jäässä. Sitten vastineeksi on kuuma. Ei oikein tiedä miten olisi hyvä olla. Kaipa tähän tottuu. Ei tätä kuitenkaan kenellekään toivoisi, ei edes pahimmalle vihamiehellensä.

Tänään olen myös ahkeroinut liikunnan parissa. Olen jostakin saanut voimaa siihen, että jaksan tehdä lihaskuntoa. Toisaalta siihen auttaa myös pikkuserkkuni kanssa sovittu 30 päivän kyykky haaste. On hyvä mieli pitkästä aikaa siitä, että liikunnasta on tullut iloa elämään. Tässä, kun aurinko paistaa ja kevät saapuu, tulee varmasti lähdettyä ulkoilemaan enemmänkin.

Olen myös tänään nähnyt naapuriani, ystävääni. Oli kiva hänen kanssa viettää kahvi hetkeä. Siinä samalla tuli rentouduttua. Kotiin, kun pääsi niin hommaa riitti. Oli kaupassa käyntiä, siivousta ja sen sellaista. Nyt on ihana olla puhtaassa kodissa ja valmistautua rennommin loppuviikkoon.

Kiitos teille rakkaat lukijat, kun olette matkassani mukana. Huomenna onkin käynti taasen psykiatrisella sairaanhoitajalla. Katsotaan mitä tuleman pitää. Sen, kun muistaa, että hetki ja päivä kerrallaan.