Heips rakkaat lukijat ja tukijat <3
Lauantai päivää vietellen tässä. Tekemistä on riittänyt.
Kävin kaupoilla pyörähtämässä lasten kanssa. Olen lukenut kirjaa. Olen tämän
päivän perustanut lepäämiseen. On paljonkin asioita mielessä, joista täällä
blogissa halaisin kirjoittaa.
Uteliaat ihmiset
Miksi ihmiset ovat uteliaita tai niin sanotusti haluavat seurata
toisten elämää. Tänäänkin kuulin siitä, että ihmisiä ilmeisesti on kiinnostanut
blogini ja sen sisältö. Ei kuitenkaan ihan hyvässä mielessä. Toki mielipiteet
vaihtelevat ja minä olen ihmisenä nykyään niin vahva, että minua ei toisten
mielipiteet kiinnosta. Tietääkseni, en ole tässä blogissa maininnut kyseisten
ihmisten nimiä ja ihmiset eivät ole tunnistettavissa blogissani.
Mielenkiintoista vaan, kun tutut ihmiset eivät uskalla suoraan tulla sanomaan
vaan jauhavat paskaa selän takana. ”Onhan se kiva, kun maailmassa riittää niitä
ihmisiä, kenellä on aikaa kytätä toisten elämää ja asioita ja juoruilla niitä
tuolla muualla sitten.”
Pakko-oireet
Minulla on joitakin pakko mielteitä tai oireita. Mieheni on
myös maininnut niistä, mutta niistä kaikista ei edes kehtaa puhua. Tässä kuitenkin
muutama asia josta voisin kertoa. En varmasti ole ainut, joka kärsii pakko neurooseista.
Ensinnäkin olen ylihygieeninen. Pesen käsiä usein, kun kädet tuntuvat likaisilta,
vaikka ne eivät päällepäin näytä likaisilta. Kun menen syömään jonnekin, haluan
desinfioida käteni sitä ennen, vaikka olisin juuri pessyt vessassa käteni.
Muutenkin henkilökohtaisesta hygieniasta huolehdin erittäin hyvin. Huomaan
todellakin, että siitä on tullut pakko mielle minulle. Ei ole normaalia. En
tiedä miltä tämä teidän korviin kuulostaa. Toinen asia on siivoaminen. Minulle
keittiö ja muutenkin koti on sellainen, että tykkään olla puhtaassa kodissa.
Jos leivänmuru jää pöydälle, minun on heti pyyhittävä pöytä. Muutenkin heilun
kotona siivous rättini kanssa. Jos vaikka pyydän lapsia siivoamaan, siivoan
vielä heidän jälkensä. Vaikka toki en sitä lapsille sano, että olisivat huonoa
työtä tehneet. Mieluiten siivoan itse niin ei tule niin ahdistavaa oloa toisten
siivousten jäljiltä. En tiedä, että miten pakko neuroosista pääsisi eroon. En
ole vielä löytänyt sopivaa keinoa siihen.
Ystävyys asiat
Olen viime päivinä paljonkin pohtinut ystäviä elämässäni.
Ketkä ovat enemmän niitä kavereita ja ketkä niitä hyviä ystäviä. Olen saanut rauhaa
asioihin ja siihen, että sodalla ei ystävyyttä voiteta vaan raamatun sanalla.
Olen kyllästynyt riitelemään lapsellisista asioista. En jaksa aina puuttua
kaikkeen pieniin asioihin. Eilen illalla, kun menin nukkumaan, rukoilin
asioiden puolesta ja ystävien puolesta. Laitoin eilen palautetta facebookiini
niille ihmisille, ketkä ovat viimeisinä viikkoina olleet minun tukenani. Olen
äärimmäisen kiitollinen näille ihmisille. Voisin jopa heitä sanoa enkeleiksi.
Oli ihana taas jakaa monenlaisia asioita tänne blogiin.
Lauantai illalta odotan saunaa ja telkkari iltaa. Saunaan en olekaan päässyt
moneen viikkoon leikkauksen jälkeen. Ihanaa, kun vihdoinkin pääsee saunaan ja
ehkä joku päivä jopa uimaankin. Uinti on ihan mukava laji ja harrastus. Nuorempana
tuli uinti harrastettua enemmänkin. Kävin uintikilpailussa ja niistä sain
yleensä hopeaa palkinnoksi. Aikuisiällä uiminen on jäänyt. Ehkä joku päivä saan
senkin harrastuksen vielä takaisin.
Leikkaushaavan paraneminen
Eilen minulta poistettiin tikit. Saan vihdoinkin istua. Huomaan kyllä, kun en ole istunut kahteen viikkoon niin istuminen tekee kipeää. Varmaan, kun arpikudos venyy ja ei ole vielä täysin parantunut. Tästä on kuitenkin hyvä jatkaa.
Lääkityksen nostaminen
Minulla nostettiin viikko sitten perjantaina lääkitystä. Olen huomannut, että se on vaikuttanut minulla sillä tavalla, että en tunne nälän tunnetta niin helposti. Syön paljon pienempiä annoksia ja ei tee edes mieli ruokaa. Pakko kuitenkin pitää yllä säännöllinen ruokarytmi. En ole vielä huomannut muita sivuoireita. Saa nähdä, että tuleeko edes niitä. Ajattelin jo, että olisin helpolla päässyt, kun elimistö tottunut lääkkeeseen. Mut toki tiedän sen, että nostot ja laskut on ikäviä juttuja. Tähänkin vaivaan löytyy kohtalo tovereita varmasti.
Leikkaushaavan paraneminen
Eilen minulta poistettiin tikit. Saan vihdoinkin istua. Huomaan kyllä, kun en ole istunut kahteen viikkoon niin istuminen tekee kipeää. Varmaan, kun arpikudos venyy ja ei ole vielä täysin parantunut. Tästä on kuitenkin hyvä jatkaa.
Lääkityksen nostaminen
Minulla nostettiin viikko sitten perjantaina lääkitystä. Olen huomannut, että se on vaikuttanut minulla sillä tavalla, että en tunne nälän tunnetta niin helposti. Syön paljon pienempiä annoksia ja ei tee edes mieli ruokaa. Pakko kuitenkin pitää yllä säännöllinen ruokarytmi. En ole vielä huomannut muita sivuoireita. Saa nähdä, että tuleeko edes niitä. Ajattelin jo, että olisin helpolla päässyt, kun elimistö tottunut lääkkeeseen. Mut toki tiedän sen, että nostot ja laskut on ikäviä juttuja. Tähänkin vaivaan löytyy kohtalo tovereita varmasti.
Ihanaa lauantai iltaa teille jokaiselle! <3
Kommentit
Lähetä kommentti