Siirry pääsisältöön

Monimutkaisia juttuja.


Heips rakkaat lukijat ja tukijat <3

Tänään on perjantai ja on ollut henkisesti raskas päivä. Olen myös ollut liikenteessä paljon ja en ole saanut levätä. Ihmissuhde asiat edelleen rasittavat. Huomaan sen siitä, kun kehoni reagoi voimakkaasti ja aivoni ei pääse lepäämään olen yrittänyt päästää irti.

Tänään etsiskelin toppatakkia itselleni. Löysin vihdoin hyvän toppatakin ja mukavalla alennuksella. Tässä taloustilanteessa on mietittävä, että kuinka paljon rahaa laittaa mihinkin ostokseen. Onneksi sain vanhasta toppatakista hyvistys lahjakortin. Jäi hyvä mieli asiakaspalvelusta.

Kävin tänään myös terkkarissa tikkien poistossa. Ei se ollut niin paha juttu mitä olin henkisesti siihen valmistautunut. Siinä meni vajaa puoli tuntia. Hoitaja teki hyvää työtä. Vähän nippasi, kun tikit olivat tarttuneet ihoon kiinni. Onneksi sekin toimenpide saatiin hoidettua.

Mieheni on ollut tällä viikolla ahkera. Siitä erityiskiitokset hänelle. Hän on panostanut ruoanlaittoon ja lasten kanssa olemiseen. On ollut ihana, kun minä olen saanut mennä valmiiseen pöytään ja levätä ja tehdä omia juttuja. Näillä fiiliksillä on hyvä aloittaa viikonloppu.

Juttelin myös pikku serkkuni kanssa video puhelua. Oli mukava jutella hänen kanssa ja jakaa arkisia asioita. Hän ymmärtää minua hyvin, kun olemme kokeneet samoja asioita. Meillä yleensäkin on tapana, kun soitellaan niin soitellaan videopuheluita. On kiva, kun näkee toisen ihmisen, vaikka hän asuukin kaukana.

Ihmissuhde ongelmat ovat vaikeita. Ne rasittavat niin henkisesti, kuin fyysisestikin. Nyt aivot narikkaan ja rentoutumaan. Ei jaksa asioista murehtia. Tällä hetkellä, kun olen toipumassa, haluan panostaa niihin asioihin, jotka tuovat minulle hyvää mieltä ja iloa.

Ihanaa viikonloppua teille jokaiselle ja nautitaan elämästä! <3 Tämä elämä on liian lyhyt käytettäväksi huonoihin asioihin ja murehtimiseen. Iloitaan sen sijaan, vaikka se ei aina ole helppoa.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Huono seura hyvät tavat turmelee.

 Heips rakkaat lukijat ja tukijat! Ihanaa taas jakaa teille jotakin suoraan sydämestä. Ajattelin teille kirjoittaa siitä, kuinka olen omassa elämässäni kokenut sen, että todellakin seura tekee kaltaisekseen. Viimeksi kirjoitin teille jonkin verran entisestä avioliitostani, joka päättyi lopulta eroon. Toki jokaisella ihmisellä on asiasta omat näkemykset ja monesti kuullaan se toisen ihmisen versio, toinen jää kuulematta ja sillä perusteella tulkitaan, millainen toinen ihminen on. Olen aikaisemmin kirjoittanut siitä, kuinka usko on osa minua ja minun sekä lasteni elämää. Olin noin kymmenenvuotias tullessani uskoon ja minut kasvatettiin ikään kuin pumpulissa. Vanhempani kielsivät minulta lähes kaiken, sanomalla, että ei uskovaiset ihmiset tee niin. Muistan monesti, kun en uskaltanut sanoa kavereille, että en pääse johonkin, kun vanhempani eivät anna lupaa. Toisaalta olen siitä kiitollinen, että he varjelivat minua viimeiseen asti kaikelta pahalta, kunnes jossain vaiheessa tein kaikk

Kesäkuun kuulumiset.

Heips rakkaat lukijat ja tukijat! Pitkästä aikaa kirjoittelen blogia ja saan syventyä kirjoitusten pariin. Olen tässä monet kerrat miettinyt, että nyt kesällä somettaminen on muutenkin jäänyt vähemmälle. On ollut niin paljon mukavaa tekemistä, että ei ole somessa ja puhelimella ehtinyt roikkua niin paljoa. Kesäkuu alkaa olla lopuillaan ja kohta on enää kuukausi lomaa jäljellä. Ehkä kuitenkin puoltoista kuukautta, mutta niin se aika vaan kiitää ja menee nopeasti, kun on kivaa tekemistä. Tosiaan sain olla tuossa miesystäväni kanssa kaksin toukokuun viimeisen viikon sekä kesäkuun ensimmäisen viikon. Vierailimme lapsuuden maisemissa ja aika meni todella nopeasti. Kesäkuun toisella viikolla lapset tulivat takaisin kotiin. Ehdimme olla kotona muutaman päivän ennen varsinaista loma reissua, jonne lähdimme koko porukalla kaikki yhdessä. Lapset pääsivät maaseudulle ja lapsuuden maisemiini viettämään aikaa. Uimme, söimme, leivoimme, kyläilimme ja shoppailimme. Teki todella hyvää lapsille o

Nallekarkit ei koskaan mee tasan.

Heips rakkaat lukijat ja tukijat <3 Viimeisiä päiviä viedään tällä viikolla. Viikko on mennyt nopeasti. Huomenna on jo perjantai ja sehän tarkoittaa tikkien poistoa. Jipii! Viikonloppu alkaa ja sunnuntaina saan omat lapset kotiin <3 Ikävä jo heitä. Tämä päivä ei ole ollut viikon paras päivä. Siitä myöhemmin lisää. Aamulla herätessäni olin pirteä. Nukuin viime yön pitkästä aikaa hyvin. Sekin vaikuttaa siihen, että ei ole päivisin niin väsynyt. Minulla piti tänään olla psykiatrisen sairaanhoitajan tapaaminen. Peruin sen kuitenkin, sillä en voi vielä istua ja sain jutella mieltä painavista asioista sielunhoitoterapeutin kanssa. Aion kuitenkin huomenna varailla uutta aikaa hoitajan tapaamiselle. Maanantaina pääsenkin taas pitkästä aikaa ryhmään, jossa käyn. Pari kertaa jäänyt väliin leikkauksen vuoksi. Tänään todellakin minulla ei ollut onnenpäivä. Vetoketju meni takista rikki ja sitä ei voi korjata. Lähdimme miehen kanssa Helsinkiin pyydystämään uutta takkia. Tuloksett